Taihojutsu
Taihojutsu (jap. 逮捕術, ’pidätystaito’) on japanilaisesta taistelutaidosta Shindō Musō-ryū jōdōsta 1900-luvulla poliisin tarpeisiin edelleen kehitetty kamppailu- ja pidätystaito.[1] Taihojutsun kehitti Shimizu Takaji (1896–1978), joka oli Shindō Musō-ryūn 25. päämestari, yhteistyössä Japanin poliisivoimien kendon opettajien kanssa 1930-luvulla. Jōdōn tekniikoita on taihojutsussa sovellettu vastaamaan nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimuksia tekemällä niistä vaarattomampia ja käyttämällä niitä mellakanhallintaan.
Taihojutsu poliisikäytössä nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taihojutsua harjoitetaan Japanin poliisivoimissa yhä laajalti. Shimizu Takajin työtä taihojutsun kehittäjänä Japanin poliisivoimissa ovat jatkaneet Kuroda Ichitarō, Yoneno Koterō, Hiroi Tsuneji ja Kaminoda Tsunemori.[2] Taihojutsu osoitti toimivuutensa Japanissa 1960-luvun puolivälistä 1970 kestäneiden massamielenosoitusten hillitsijänä. Japanin poliisin pitää mukanaan yhä usein jō-sauvaa partioidessaan. Jō-sauva toimii yhä paitsi poliisin virkavallan symbolina myös poliisin käytännön lainvalvonta- ja pidätystyökaluna.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8
- Mike Skoss, Sticks and Stones Will Break Your Bones: A Look at Jo and Bo, 1996, Aikido Journal #106, vol. 23, no. 1.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Araki-ryū
- Bujinkan budō taijutsu
- Daitō-ryū aiki jūjutsu
- Hontai Yōshin-ryū jūjutsu
- Hyōhō niten ichi-ryū
- Ikkaku-ryū juttejutsu
- Isshin-ryū kusarigamajutsu
- Ittatsu-ryū hojōjutsu
- Jikishinkage-ryu Naginatajutsu
- Kashima-Shinryū
- Kashima shinden jikishinkage-ryū
- Kashima shintō-ryū
- Jissen kobudō Jinenkan
- Mugai-ryū
- Musō Jikiden Eishin-ryū
- Musō Shinden-ryū
- Negishi-ryū
- Nen-ryū
- Ittō-ryū
- Shindō Musō-ryū
- Shintō-ryū kenjutsu
- Suiō-ryū iai kenpō
- Takenouchi-ryū
- Taura Musō-ryū kobudō
- Tendō-ryū naginatajutsu
- Tenshin shōden Katori shintō-ryū
- Toda-ryū
- Toyama-ryū
- Uchida-ryū tanjōjutsu