Kehäkärpässieni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kehäkärpässieni
2009-08-20 Amanita battarrae (Boud.) Bon 54495 crop.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Amanitaceae
Suku: Kärpässienet Amanita
Laji: battarrae
Kaksiosainen nimi

Amanita battarrae
(Boud.) Bon[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kehäkärpässieni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kehäkärpässieni Commonsissa

Kehäkärpässieni (Amanita battarrae) on kärpässienilaji.

Sienen lakki on 5–12 senttimetriä leveä ja muodoltaan aluksi kellomainen ja sittemmin laakeneva. Lakki on väriltään harmaanruskea, mutta on keskeltä ja reunoilta tummempi. Lakin reunat ovat myös voimakkaasti kampauurteiset. Malto on valkoista. Sienen heltat ovat melko tiheät ja valkoiset. Heltan terä on tumma, ja itiöpöly on valkoista. Jalka on 8–15 senttimetriä pitkä ja harmaanvaalea tai valkoinen. Siinä ei ole rengasta.[2] Sieni on melko yleinen koko Suomessa. Se kasvaa rehevissä lehtimetsissä, laitumilla, puistoissa ja tunturikoivikoissa.[3] Kasvuaika on elokuusta syyskuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]

Kehäkärpässieni on syötävä sieni, mutta vaarana on sekoittaa se tunnistettaessa myrkyllisiin kärpässieniin, esimerkiksi kangaskärpässieneen, minkä vuoksi sitä ei suositella erehdysvaaran vuoksi ruokasieneksi.[4] Myös harmaakärpässieni muistuttaa kehäkärpässientä. Harmaakärpässienen erottaa sen vaaleammasta väristä ja valkoisista heltan teristä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008.
  2. a b Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 201. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0.
  3. Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 23. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
  4. a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 89. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]