Kefaklori

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kefaklori
Kefaklori
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(6R,7R)-7-[[(2R)-2-amino-2-fenyyliasetyyli]amino]-3-kloori-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 53994-73-3
ATC-koodi J01DC04
PubChem 51039
DrugBank DB00833
Kemialliset tiedot
Kaava C15H14N3ClO4S 
Moolimassa 367,812
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Liukoisuus veteen Liukenee veteen
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 20 %[1]
Metabolia ?
Puoliintumisaika 40 min[1]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Kefaklori tai kefakloori (C15H14SN3ClO4) on puolisynteettinen niin kutsuttuihin toisen sukupolven kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä antibioottina bakteeri-infektioiden hoitoon.

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa kefaklori on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen mutta huonosti orgaanisiin liuottimiin.[2] Muiden kefalosporiinien tavoin yhdisteen antibioottinen vaikutus perustuu siihen, että se estää bakteereja syntetisoimasta soluseinää. Kefaklori on suhteellisen laajakirjoinen antibiootti ja vaikuttaa niin gramopsitiivisiin kuin gramnegatiivisiinkin bakteereihin. Kefakloria voidaan käyttää esimerkiksi virtsatietulehduksen, korvatulehduksen, nielutulehduksen sekä hengityselimistön bakteeri-infektioiden hoitoon.[1][3][4][5] Kefaklori on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine ja tyypillisin haittavaikutus on ruuansulatuskanavan oireet. Yhdiste voi tilapäisesti nostaa maksan transaminaasientsyymien aktiivisuutta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 4.11.2017.
  2. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-88. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 4.11.2017
  4. M Lindsay Grayson,Suzanne M Crowe,James S McCarthy,John Mills,Johan W Mouton,S Ragnar Norrby,David L Paterson,Michael A Pfaller: Kucers' The Use of Antibiotics, s. 280-284. CRC Press, 2010. ISBN 9780340927670. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2017). (englanniksi)
  5. a b Roger G. Finch,David Greenwood,Richard J. Whitley,S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 176-177. Elsevier, 2010. ISBN 9780702047657. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2017). (englanniksi)