Keepers of the Flame

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keepers of the flame: Understanding Amnesty International
Kirjailija Stephen Hopgood
Kieli englannti
Kustantaja Cornell University Press
Julkaistu 15 huhtikuuta 2006
Sivumäärä 272
ISBN 978-0801472510[1]
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Keepers of the flame: Understanding Amnesty International on Stephen Hopgoodin vuonna 2006 ilmestynyt kirja, jossa kirjoittaja käsittelee Amnesty Internationalin toimintaa.

Hopgood sai järjestön johdolta luvan tehdä kirjaansa varten tutkimusta Amnestyn päätoimistossa Lontoossa. Hän teki siellä tutkimusta vuoden ajan syyskuusta 2002 syyskuuhun 2003. Tutkimus sisälsi yli 150 haastattelua järjestön nykyisten ja entisten työntekijöiden kanssa. Hopgood osallistui myös kansainvälisen sihteeristön, kansainvälisen johtokunnan (IEC, International Executive Council) ja Amnestyn korkeimman päättävän elimen eli kansainvälisen edustajainkokouksen (ICM, International Council Meeting) kokouksiin. Tämän lisäksi hän perehtyi kansainvälisen sihteeristön arkistoon.[2]

Kirjassa Hopgood käy läpi Amnestyn historiaa sekä kertoo järjestön sisäisestä toimintakulttuurista ja järjestön läpikäymistä muutoksista.

Hopgoodin kuvaamia muutoksia toimintakulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnestyn luonne ja toiminta on muuttunut merkittävästi 1990- ja 2000-luvuilla. Perustamisestaan lähtien Amnesty keskittyi kampanjoimaan erityisesti mielipidevankien vapauttamiseksi. Toiminnan perustana olivat maakohtaisten tutkijoiden tekemät selvitykset. Amnestyn Head of Research Office (HORO) eli tutkimustoimiston johto tarkasti kaikki tiedot, ennen niiden käyttöä järjestön tiedotteissa. Puolueettomuutta pidettiin keskeisenä.[3] Pierre Sanén pääsihteerikaudella, 1992-2001, tutkijoiden roolia vähennettiin ja jäsenaktiivisuus nähtiin tärkeämpänä. HORO lakkautettiin 1994 ja sen johtaja Malcolm Smart erosi Amnestysta.[4]

Vuonna 2001 Amnestyn mandaatti korvattiin missiolla, johon sisällytettiin TSS-oikeuksien ajaminen. Kansainvälinen sihteeristö on vasemmistolainen[5] ja myös suurimmassa maajärjestössä, Yhdysvaltain Amnestyssa, on paljon vasemmistolaisia, jotka ovat halunneet edistää myös poliittisia tavoitteita, mitä TSS-oikeuksien sisällyttäminen missioon edesauttaa.[6] Toimintaa muutettiin projektikohtaisemmaksi esimerkkinä kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.[7]

Bangladeshilainen musliminainen Irene Khan valittiin pääsihteeriksi 2001. Hänen kaudellaan Amnesty on laskelmoidusti luopunut puolueettomuudesta tavoitteena suurempi vaikuttavuus. Khanilla on muistutuksena tästä ollut työhuoneessaan iskulause:"Advocacy, not impartiality" eli "vaikuttaminen, ei puolueettomuus". Osana puolueettomuudesta luopumista on ollut Yhdysvaltojen voimakas arvostelu.[8] Sanén tavoin myös Khan on halunnut heikentää oman maan sääntöä jäsenaktiivisuuden lisäämiseksi.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stephen Hopgood: Keepers of the flame: Understanding Amnesty International. Ithaca: Cornell University Press, 2006. ISBN 978-0-8014-4402-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keepers of the Flame: Understanding Amnesty International amazon.com. Viitattu 4.9.2022.
  2. Keepers of the flame, s. vii-viii
  3. Keepers of the flame, s. 80-92
  4. Keepers of the flame, s. 127-128
  5. Keepers of the flame, s. 35
  6. Keepers of the flame, s. 107
  7. Keepers of the flame, s. 151-159
  8. Keepers of the flame, s. 204
  9. Keepers of the flame, s. 129, 202