Kauvatsan kirkko
| Kauvatsan kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Kauvatsa, Kokemäki |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Kokemäen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1879 |
| Suunnittelija | C. J. von Heideken |
| Materiaali | puu |
| Tyylisuunta | uusgotiikka |
 |
|
Kauvatsan kirkko sijaitsee Kokemäellä entisen Kauvatsan kunnan alueella. Vuonna 1879 valmistunut kirkko kuuluu nykyään Kokemäen seurakunnalle, johon Kauvatsan seurakunta yhdistettiin 2007.[1] Puurakenteisen kirkon on suunnitellut Turun ja Porin läänin lääninarkkitehti C. J. von Heideken.
Uusgoottilaista tyylisuuntaa edustavassa kirkossa oli alun perin yli tuhat istumapaikkaa, mutta myöhempien muutostöiden jäljiltä niitä on nykyisin enää 522. Kirkon alttaritauluna on Alexandra Frosterus-Såltinin vuonna 1885 maalaama Jeesus kiusausten voittaja Matt. 4:11. Alttariseinällä on Lauri Välkkeen maalauksia, jotka lahjoitettiin kirkolle 1960-luvun alussa. Välke oli jo aiemmin koristellut kirkon saarnatuolin ja rappukaiteen vapahtajaa ja evankelistoja esittävillä maalauksilla. Kirkossa on vuonna 1902 rakennetut Thulenin 17-äänikertaiset urut, jotka sähköistettiin vuonna 1947.[2][3] Hautausmaan sankarihaudoilla olevan patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Kauko Räike.
Kauvatsan vanha kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauvatsan kaksi ensimmäistä kirkkoa rakennettiin 1600-luvulla Kauvatsanjoen tuntumaan Rutunan talon maille, noin kolme kilometriä nykyisestä kirkosta etelään. Vuonna 1781 pidetyssä piispantarkistuksessa otettiin esille uuden kirkon rakentaminen. Osa Huittisten seurakuntaan kuuluneen Kauvatsan kappeliseurakunnan asukkaista jätti piispalle kirjeen, missä he pyysivät kirkon siirtämistä Rutunasta Yttilän kylään. Rutunan kirkon sanottiin olevan kaukana kylistä ja ajoteistä ja se oli myös käynyt ahtaaksi. Hanke kuitenkin lykkäytyi, koska Huittisten emäkirkkoa piti laajentaa ja isännillä, jotka eivät halunneet näitä työtaakkoja yhtä aikaa, oli äänestyksessä manttaalienemmistö. Lisäksi rovasti Nils Idman nuoremman mielestä Rutunan kirkko oli toistaiseksi riittävä sekä kunnoltaan että tiloiltaan.[4]
Kun Huittisten emäkirkko oli laajennettu, kauvatsalaiset päättivät syyskuussa 1798 pidetyssä kokouksessa rakentaa kirkon Yttilään mäelle, joka vuonna 1781 pidetyssä katselmuksessa oli sopivaksi havaittu. Kirkonmäen tuntumassa sijaitsi Pyhämäki-niminen mäki, joka kansanperinteen mukaan oli vanha pakanallisen ajan palvontapaikka.[5] Muurarimestari Johan Ahlström oli vuonna 1796 laatinut piirustukset Kauvatsan puukirkoksi, mutta Tukholman intendenttikonttori ei hyväksynyt Ahlströmin suunnitelmaa. Intendenttikonttorin konduktööri P. W. Pahlmroth piirsi vuonna 1797 oman suunnitelmansa, jonka pohjalta kirkko rakennettiin. Rutunan kirkko purettiin vuonna 1800 ja sen materiaaleja käytettiin Yttilän kirkon rakentamiseen. Uusi kirkko ympäröivine kiviaitoineen oli valmis syksyllä 1801. Kirkkoherra Daniel Idman vihki sen 31. lokakuuta 1802. Kirkko edusti 1700-luvun loppupuolen vallitsevaa tyyliä ja oli malliltaan pitkäkirkko. Tornirakennus kirkkohuoneen laajennukseksi muodostettuine alakertoineen liittyi eteläisen pitkän sivun keskeen. Poikkipäisen pyhäkön toisella pitkällä puolella oli alttari ja alttarin takana sakasti. Kirkossa ei ollut lehtereitä.[4]
Kauvatsan kirkkoa korjattiin tiuhaan. Jo vuonna 1852 ehdotettiin, että sen tilalle rakennettaisiin uusi harmaakivikirkko. Ehdotus hyväksyttiin kappelinkokouksessa, mutta lopulta päädyttiin vain kunnostamaan vanha kirkko vuonna 1855. Kunnostuksen yhteydessä vaihdettiin muun muassa lyijyiset ikkunanpuitteet puisiin. Vuonna 1861 tehtiin sakastiin tulisija.[4]
Vuoden 1879 keväällä vanha kirkko lopulta purettiin. Lääninarkkitehti C. J. von Heidekenin suunnittelema uusi puurakenteinen kirkko valmistui sen paikalle vielä saman vuoden aikana.[6]
Kauvatsan kirkonseutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauvatsan kirkonmäen kulttuuriympäristöön kuuluu kirkon lisäksi myös muita vuonna 1892 Huittisista itsenäistyneen kunnan hallintoon liittyneitä rakennuksia. Alueella sijaitsevat pappila, kunnantalo ja lainamakasiini sekä kolme vanhaa kantatilaa. Lisäksi maantieltä kirkonmäelle johtavan tien varrella on näiden talousrakennuksia. Pappila on valmistunut 1800-luvun alussa vanhan kirkon rakentamisen yhteydessä, makasiini on peräisin 1800-luvun puolivälistä ja kunnantalo 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.[7]
Museovirasto on määritellyt Kauvatsan kirkonseudun valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seurakuntien yhdistymisiä (ja jakoja) sekä seurakuntien lukumäärät vuodesta 2000 (.pdf) evl.fi. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 20.9.2013.
- ↑ Kauvatsan matkailu (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kauvatsan karjalaiset ry (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Raimo Viikki, Suur-Huittisten historia II s. 467-471, Huittinen, Huittisten, Vampulan, Keikyän ja Kauvatsan kunnat, 1973. ISBN 951-99019-2-2
- ↑ Kokemäen kaupunki: " Kauvatsa - erämaajuuret, talonpoikaiskulttuuri, luonnonaarteet (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.9.2013.
- ↑ Kauvatsan karjalaiset Ry, Kauvatsa kauvatsankarjalaiset.net. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 9. heinäkuuta 2010.
- ↑ a b Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Viitattu 20.9.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kauvatsan kirkko Wikimedia Commonsissa
