Kautvaara
| Kautvaara Кавгора, Kavgora Kautvuar |
|
|---|---|
 Kautvaaran tsasouna Kižin museoalueella. |
|
  Kautvaara |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Kontupohjan piiri |
| Kunta | Tedjärvi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | entinen kylä |
| Väkiluku | 0 |
Kautvaara[1] (ven. Кавгора, Kavgora, karjalaksi Kautvuar[2]) on entinen kylä Karjalan tasavallan Kontupohjan piirin Tedjärven kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Sandaljärven itäpuolella 25 kilometriä Kontupohjasta pohjoiseen.
Kautvaaran kylä lienee syntynyt 1670-luvulla. Se mainitaan asiakirjoissa aluksi nimellä Kelt Selga. Nimitys Kavgora esiintyy ensimmäistä kertaa vuoden 1707 verokirjassa. Kautvaara kuului Selkien kyläryhmään. Sen asukkaat olivat lyydiläisiä, joilla oli läheiset suhteet naapurissa asuneisiin venäläisiin. Selkien kylät kuuluivat Niinisaaren Pietari-Paavalin kirkon seurakuntaan.[3] 1900-luvun alussa ne muodostivat Kontupohjan volostin Pietari-Paavalin kyläkunnan[4].
Kylässä oli 1700-luvun lopulta aina 1900-luvun alkuun 23–26 taloa ja reilut 150 asukasta. Se sijaitsi mäellä ja käsitti kolme katua. Niiden yhtymäkohdassa kylän korkeimmalla kohdalla oli hautausmaan ympäröimä tsasouna. Harjakattoisten yksi- tai kaksikerroksisten hirsitalojen julkisivut oli yleensä suunnattu lounaaseen. Suurin osa kylästä paloi vuonna 1890.[3]
Kautvaaran pääelinkeinoja olivat maanviljely, karjanhoito ja kalastus. Tärkeimmät viljelykasvit olivat ruis, ohra ja kaura. Jokaisessa taloudessa oli hevosia, lehmiä, lampaita ja kanoja. Seudulla tuotettiin vanhastaan rautaa, ja 1600-luvun lopulla lähistölle perustettiin Lisman, Tedjärven ja Tiudian rautatehtaat. Vuonna 1696 volostin kaikki asukkaat määrättiin Pietarintehtaan työvelvollisiksi. Rautatehtaat suljettiin 1700-luvun lopulla, minkä jälkeen suuri osa talonpojista työskenteli Tiudian marmorilouhoksilla. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa lisäansioita tarjosivat Lisman sahan metsä- ja uittotyöt. Lisäksi tehtiin käsitöitä, harjoitettiin puusepänammattia ja ajettiin kuormia Poventsan maantiellä.[3]
Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen muodostettiin Selkien kyläneuvosto,[3] jonka keskuspaikkana toimi Riihenselkä[5]. Venäjän sisällissodassa vuosina 1919–1920 seudulla käytiin ankaria taisteluja. Vuonna 1930 Kautvaaraan perustettiin kolhoosi Leninski put. Kylässä oli neliluokkainen koulu. Uuden ajan merkkejä olivat puhelin, radio ja elokuvat, mutta neuvostojuhlien ohella vietettiin Kristuksen kirkastumisen tsasounajuhlaa ja varsinkin juhannusta.[3] Vuonna 1933 Kautvaarassa oli 215 asukasta, joista 193 oli karjalaisia ja loput venäläisiä[5].
Talvisodan aikana Sandaljärven rannalla sijainneeseen Kaimaojan metsätyöläisasutukseen internoitiin osa Neuvostoliiton miehitysalueelle jääneistä Suojärven ja Salmin asukkaista[6]. Toisinaan paikaksi mainitaan Kautvaaran kylä[7]. Jatkosodassa alue oli suomalaisten miehittämä. Osa väestöstä jäi paikalleen, ja Kautvaarassa toimi suomenkielinen koulu. Sodan jälkeen ryhdyttiin jälleenrakentamaan kolhooseja. Maaseutuväestön asema oli vaikea ja yhä useammat alkoivat hakeutua ansiotöihin metsäteollisuuteen. Seudun kolhoosit yhdistettiin 1950-luvulla Leninski put -kolhoosiksi, jota johti Kautvaarassa syntynyt myöhempi suurlähettiläs Vladimir Stepanov.[3]
Leninski put lakkautettiin sovhoosien perustamisen yhteydessä vuonna 1960. Selkien työryhmästä tuli osa Kontupohjan turkissovhoosia ja vuonna 1965 se liitettiin Kentjärven sovhoosiin. Kautvaaran kauppa ja koulu suljettiin ja kylä jäi vaille kunnollista tieyhteyttä ja sähköä. Vuonna 1959 Kautvaarassa oli enää 24 asukasta ja vuonna 1974 sen mainittiin olleen autiona. Vuoden 1978 luettelossa kylää ei enää mainita. Kautvaaran heinämaita käytettiin vielä pitkään, mutta huolenpitoa vaille jääneet talot paloivat tai raunioituivat. Kylän muistomerkkinä toimii Kižin museoalueelle vuonna 1961 siirretty Kristuksen kirkastumisen tsasouna,[3] joka on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 32. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
- ↑ a b c d e f g A. P. Makarova: Istoriko-etnografitšeski otšerk derevni Kavgora Muzei Kiži: Elektronnaja biblioteka. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 10. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ a b Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 54. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Laidinen, Einar: Organy gosudarstvennoi bezopasnosti Karelii v sovetsko-finljandskoi voine. Utšonyje zapiski Petrozavodskogo gosudarstvennogo universiteta, serija Obštšestvennyje i gumanitarnyje nauki, 2009, nro 10, s. 19–26. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Istorija Karelii s drevneiših vremjon do naših dnei, s. 590. Petrozavodsk: Periodika, 2001. ISBN 5-88170-049-X.
- ↑ Tšasovnja Preobraženija Gospodnja iz d. Kavgora Muzei Kiži: Arhitekturnyje pamjatniki. Viitattu 8.4.2020.