Kaupankäynnin historia
Kaupankäynnin historia ulottuu ajassa kivikaudelle saakka.
Kivikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mesopotamian varhaisimpia kulttuureja oli Ubaidin kulttuuri, jonka vaikutuspiiri oli laajempi kuin aikaisempien kulttuurien. Tämän myötä Ubaidin kulttuurin aikoihin kaupankäynti lisääntyi.[1] Yleensä Mesopotamian alueella kaupankäynnin kehitys seurasi maanviljelyn ja karjatalouden kehitystä.[2] Pohjoisempana olivat kampakeraamisen- ja nuorakeraamisen kulttuurin vaikutusalueet. Noina aikoina saviastioita kaupattiin Itämeren ympäristössä useaan suuntaan ja niiden mukana mahdollisesti myytiin maataloustuotteita.[3]
Pronssikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikassa Kykladien saarilla noin 2200-1700 ekr. eli sivilisaatio, Kykladinen kulttuuri, jonka kapankäynnin alue ulottui koko itäiselle Välimerelle. 1300-1200 Kreetan saarella vallitsi Mykeneläinen kulttuuri. Mykeneläisillä oli esikoloniaalisia kauppapaikkoja Välimeren länsiosissa.[4]
Foinikialaiset, jotka asuivat nykyisen Libaninin alueella noin 3000-500 ekr., loivat kauppaverkostoja Välimeren rannoille sekä Eurooppaan että Afrikkaan.[5]
Intiassa 2400-2000 ekr. vaikuttaneella Harappan kulttuurilla oli jonkinlaisia kauppasuhteita Intiasta Mesopotamiaan ulottuvalla alueella. Koillis-Thaimaassa on löydetty merkkejä kaupankäynnistä, jolloin pronssiesineitä, kivikirveitä, piikiveä, kvartsia, merieläinten kuoria ja koriste-esineitä vaihdettiin rautaan, puolijalokiviin ja koriste-esineisiin.[6]
Rautakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet kreikkalaiset kaupunkivaltiot, kuten Ateena, Theeba, Sparta, Korintti ja Smyrna perustivat siirtokuntia ja kauppapaikkoja ympäri Välimerta 900-725 ekr. Kauppapaikoista käytiin tuolloin rauhanomaista kilpailua foinikialaisten ja etruskien kanssa. Kreikkaan tuotiin viljaa etruskeilta.[7]
Antiikin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikassa Delosin kaupungissa, missä oli ollut muinoin uskonnollisia palvontapaikkoja, sijaitsi satama, josta tuli Rooman aikana vapaasatama ja kauppapaikka 168 ekr. jälkeen.[8] Rooman valtakunnan aikana Ostian kaupungissa Tiberjoen suulla oli kauppasatama. Rooman aikana muun muassa Pompeijissa, ennen kaupungin tuhoa maanjäristysten ja tulivuoren purkausten myötä, kaupankäynti oli pääasiallinen elinkeino.[9]
Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupankäynnin kehityksen kannalta suuressa merkityksessä oli Silkkitie, joka ulottui Kiinasta antiikin Rooman valtakuntaan. Silkkitien kauppareitit olivat käytössä vielä keskiajalla.[10]
Sydänkeskiajalla, 1150-luvulla Saksassa syntyi kauppiaiden muodostama Hansaliitto, joka hallitsi aikoinaan koko Itä-meren kaupankäyntiä. Varhaisimpia kaupunkeja, joissa Hansaliitto toimi, olivat Hampuri ja Lyypekki.[11]
Viikingeillä oli kauppareittejä, joista toinen ulottui Skandinaviasta Dneprin kautta Mustallemerelle ja Välimerelle Bysanttiin saakka ja toinen Volgan kautta Kaspianmerelle.[12]
Uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupankäynti on monesti tapahtunut merireittejä pitkin. Suurten löytöretkien myötä 1400- ja 1500-luvuilla laajensivat ihmisten maailmankuvaa. Niiden myötä myös merten kauppareitit laajenivat.[13] Itse asiassa kaupankäynnillä merenkulun suhteen oli eräänlainen virstanpylväs 1600-luvun puolivälissä. Tänä aikana maailman merikauppareitit saivat suunnilleen nykyisen muotonsa. Tuolloin meriä hallitsivat espanjalaiset, portugalilaiset ja hollantilaiset. Muut kansat ryhtyivät haastamaan heitä.[14]
Merkantilismin aikana 1600-luvulla Ruotsissa kaupungit jaettiin maakaupunkeihin ja tapulikaupunkeihin. Vain tapulikaupungeilla oli oikeus käydä ulkomaankauppaa.[15]
1700-luvulla Britanniasta alkanut teollinen vallankumous muutti suuresti ihmisten arkea ja myös kaupankäyntiä. Merkittävä muutos kaupankäynnissä oli massatuotannon myötä se, että tavaroiden hinnat laskivat.[16]
Suomessa puuteollisuuden lisääntymisen myötä 1800-luvun lopulla puutavarasta tuli merkittävin vientitavara ja Saimaan kanavasta tuli merkittävä reitti puutavaran viennissä Pietariin. Suomen tärkeimmät kauppakumppanit 1800-luvulta 1950-luvulle olivat Venäjä ja Englanti.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sheena Coupe, Annette Carter, Sue Burk, Mick Bagnato: ”Sumerin varhainen asutus”, Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, s. 35. WSOY, 1994. ISBN 951-08780-1.
- ↑ Joshua J. Mark: Mesopotamia World History Encyclopedia. 14.3.2018. Viitattu 3.6.2022 (englanniksi).
- ↑ Taitavat naiset toivat kivikauden Suomeen uuden kulttuurin Arkeologia. Yle. Viitattu 3.6.2022. [vanhentunut linkki]
- ↑ Furio Marando: ”Egeanmeren kansat, Kreetalaiset ja Mykeneläiset”, Historialliset kulttuurit, Kreikka, s. 21, 26. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32993-1.
- ↑ Opas foinikiailaisille voltamusicawards.com. 16.10.2020. Viitattu 3.6.2022.
- ↑ Stuart Laurence: ”Harappan kulttuuri, Kauppa ja vaihtokauppa pronssikaudella”, Ihmisen suku, Etruskeista Viikinkeihin. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18781.
- ↑ Furio Durando: ”Arkaaisen ajan varhaisvaihe”, Historialliset kulttuurit, Kreikka, s. 26. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32993-1.
- ↑ Furio Durando: ”Jumalien ja kauppiaiden Delos”, Historialliset kulttuurit, Kreikka, s. 216. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32993-1.
- ↑ Anna-Maria Liberati, Fabio Bourbon: ”Ostia, Rooman vilkas satama, Tulivuoren tuhkasta noussut Pompeiji”, Historialliset kulttuurit, Rooma, s. 162, 175-176. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-32991-7.
- ↑ Roman empire Britannica. Viitattu 3.6.2022.
- ↑ Jussi Katajala: Kekiaika Katajala.net. 5.12.2010. Arkistoitu 18.4.2021. Viitattu 4.6.2022.
- ↑ Anja Lindqvist, Janne Kauppila: Viikinkien kauppareittejä. Historia, muinaiset kansat ja kulttuurit, 2021. Orange. ISSN 984013-2101.
- ↑ Löytöretket maanosittain tunturisusi.com. Viitattu 3.6.2022.
- ↑ Brian Lavery: ”Trade under sail”, Ship, s. 140. Dorling Kingsley, 2004. ISBN 1-4053-0589-4.
- ↑ Merkantilismi, tapulikaupungit, ruukit, suuret kuolonvuodet 1695-1697 Peda.net. Viitattu 3.6.2022. [vanhentunut linkki]
- ↑ 19 teollisen vallankumouksen suurimmat hyvät ja huonot puolet Freepress. 23.12.2021. Viitattu 3.6.2022.
- ↑ Suomen teollistuminen oli tuontitavaraa Kuoreveden koulu. Jämsän kaupunki. Arkistoitu 31.12.2021. Viitattu 4.6.2022.