Kauko Simonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kauko Simonen
Kauko Simonen-3.jpg
Syntynyt 1. huhtikuuta 1951 (ikä 66) Viljakkala, Suomi
Kotoisin Rovaniemi
Aktiivisena 1968–
Tyylilajit iskelmämusiikki
Laulukieli suomi
Ammatit sotilassoittaja, laulaja
Soittimet laulu, baritonitorvi
MusicBrainz

Kauko Tapani Simonen (s. 1. huhtikuuta 1951 Viljakkala) on Suomen ensimmäinen tangokuningas. Hänet kruunattiin tangokuninkaaksi vuonna 1985.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauko Simonen syntyi Pirkanmaan Viljakkalassa viiden lapsen perheen kuopuksena. Hänen isänsä, ammatiltaan poraseppä, kuoli pojan ollessa viisivuotias. Yksinhuoltajaksi jäänyt äiti työskenteli siivoojana. Simonen aloitti opintonsa soitto-oppilaana 15-vuotiaana Hämeenlinnassa. Hän aloitti työskentelyn sotilassoittajana vuonna 1970 vastaperustetussa Lapin Sotilassoittokunnassa Rovaniemellä. Hänen orkesteri-instrumenttinsa oli baritonitorvi.[1]

Sotilassoittajan toimensa ohessa Simonen alkoi tehdä myös tanssikeikkoja ja esiintymisiä, joista ensimmäinen oli 17-vuotiaana Pelastusarmeijan joulujuhlassa vuonna 1968. Hän keikkaili aluksi omaksi ilokseen ja lisätulojen hankkimiseksi.[2]

Laulajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simonen alkoi osallistua myös laulukilpailuihin saadakseen lisänäkyvyyttä uralleen ja voitti Loimaalla järjestetyn Humppakuningas-laulukilpailun 1980-luvun alussa. Kilpailumenestyksen ansiosta hän sai levyttää ensimmäisen singlensä ja pääsi myös Levyraatiin, jossa Klaus Järvinen arvioi Simosen äänen ”liian koulutetuksi” suhteessa esitettyyn iskelmään.[3]

Tuolloin ylivääpelinä toiminut Simonen osallistui vuonna 1985 järjestettyjen ensimmäisten Tangomarkkinoiden karsintaan, ensin Saarenkylässä ja myöhemmin Kuivaniemellä, josta kymmenen parasta pääsi Seinäjoen kaksipäiväisille Tangomarkkinoille. Simonen ei itse uskonut mahdollisuuksiinsa päästä jatkoon ensimmäisenä päivänä järjestetyn osakilpailun jälkeen, mutta hänet valittiin kuitenkin kilpailun suorana lähetyksenä lähetettyyn finaaliin. Voittopalkinnokseen hän sai 5 000 markkaa sekä MTV:n pöllöä kuvaavan mitalin. Voiton ansiosta keikkakysyntä parani huomattavasti, ja Simonen teki soittajatyönsä ohessa parhaimmillaan jopa 250 esiintymistä vuodessa.[4]

Simonen jäi eläkkeelle sotilassoittajan toimestaan 48-vuotiaana sotilasmestarina syntymäpäivänään vuonna 1999. Vuonna 2002 hän kertoi edelleen tehneensä noin 14–15 keikkaa kuukaudessa.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simonen on ollut naimisissa kahdesti. Ensimmäisen avioliittonsa hän solmi vuonna 1970. Liitto päättyi eroon viisi vuotta myöhemmin. Pariskunnan Harriet-tytär jäi isänsä huollettavaksi kolmevuotiaana. Vuosi eron jälkeen Simonen tapasi Ritva-Liisa Raittimon, josta tuli hänen toinen vaimonsa. Liitosta syntyi kolme lasta.[6]

Simosta on kuvailtu luonteeltaan vaatimattomaksi ja jopa julkisuutta kaihtavaksi. Tuttava- ja ystäväpiirissä hänet tunnetaan kuitenkin huumoristaan sekä puheliaana seuramiehenä, mitä heijastaa myös hänen lempinimensä ”Napapiirin kuningas”. Hänen talonsa Rovaniemellä on monien muusikoiden keskuudessa tunnettu pistäytymispaikka, jossa matkalainen on voinut syödä, saunoa ja nukkua. Simonen on kertonut harrastavansa luonnossa liikkumista, kalastusta ja metsästystä.[7]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit
  • Rakkauden yö (LP, ORKS-musiikki 1991)
  • Kukkasia sinulle (1996)
  • Kuningas (CD, SeLe 1999)
  • Etsin sateenkaarta (2002)
  • Silloin itkusi turhaa on vaan (CD, VL-musiikki 2004)
  • Suomen ensimmäinen tangokuningas - Laulaa suomalaisia suosikkitangoja (2010) kokoelma
  • Sininen hetki on rakkauden (CD, Vee-musiikki 2014)
  • Yö kodassa (CD, Vee-musiikki 2014)
Singlet
  • Tuntematon tie (Finnlevy 1982)[8]
  • Älä myöhästy (1992)
  • Else Jauhojärven sävellyksiä (CD, 1995)
  • Erokirje (CD, 2012)
Mukana yhteislevytyksillä
  • Ensimmäiset tangokuninkaalliset (LP, 1985)[9]
  • Kuinka unhoittaa voisin (LP, Rytmi-team 1989)
  • Rovaniemi, arktinen kaupunki (CD, Studioala 1990)
  • Talven ihmemaa / kauneimmat joululaulut (CD, Merituuli 1992)
  • Tangokuningatar Arja Sipola ja tangokuningas Kauko Simonen (CD, 1993)
  • Tango - parhaat (CD, MTV-musiikki 1995)
  • Joululauluja Lapista (CD, SeLe 2001)
  • Muistojen tanssilava (CD, 2009)
  • Kultalevy! – Musiikin hippuja Lapin kultamailta (CD, Kultamuseoyhdistys 2003)[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  • Nyman, Marja: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa; Tangokuningas Kauko Simonen. Jyväskylä:Revontuli, 2002. ISBN 952-5170-27-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nyman s. 15
  2. Nyman s. 16
  3. Nyman s. 16
  4. Nyman s. 17
  5. Nyman s. 18, 19
  6. Nyman s. 16
  7. Nyman s. 15, 19
  8. Tuntematon tie fono.fi. Viitattu 14.3.2015.
  9. Nyman s. 233
  10. Fono.fi -äänitetietokanta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]