Kaukaisen Maan laulut
| Kaukaisen Maan laulut | |
|---|---|
| The Songs of Distant Earth | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Arthur C. Clarke |
| Julkaistu | 1986 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Matti Kannosto |
| Julkaistu | 1987 |
| ISBN | 951-26-2999-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kaukaisen Maan laulut (engl. The Songs of Distant Earth) on Arthur C. Clarken tieteisromaani, joka julkaistiin vuonna 1986.[1] Romaani julkaistiin suomeksi vuonna 1987. Romaani pohjaa Clarken samannimiseen, vuonna 1958 julkaistuun novelliin. Vuonna 1994 Mike Oldfield julkaisi kirjasta innoituksensa saaneen albumin The Songs of Distant Earth.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaani sijoittuu 3000-luvulle. Tiedemiehet olivat havainneet jo 1960-luvulla, että Aurinko tuottaa teoriaan nähden liian vähän neutriinoja (ns. Auringon neutriinomysteeri) ja ainoa selitys sille oli, että Auringon elinkaari on loppumassa yllättävän pian – jo muutaman tuhannen vuoden kuluttua tulevaisuudessa. Tämän johdosta ihmiskunta rupesi tutkimaan mahdollisuuksia perustaa avaruussiirtokuntia.
Yksi tällainen siirtokunta – yksi harvoista, joiden onnistuneesta perustamisesta Maan asukkaat saivat varman tiedon – perustettiin planeetalle nimeltä Thalassa, joka on suurimmaksi osaksi valtamerten peitossa. Koska ihmiset eivät voi selvitä hengissä satojen vuosien tähtimatkoista, tämän planeetan asuttamisessa käytettiin hyväksi geenipankkeja ja keinotekoisia kohtuja: Thalassalaisten ensimmäinen sukupolvi oli kokonaan koneiden kasvattama. Thalassan siirtokunta kuitenkin menetti yhteyden Maahan tulivuorenpurkauksen tuhottua suuren radioantennin.
Romaanin tapahtuvat käynnistyvät, kun thalassalaiset huomaavat epätavallisen avaruusaluksen saapuneen. Magellan-nimisen avaruusaluksen matkustajina ovat viimeiset jäljellä olevat Maan asukkaat; viimeisinä vuosisatoina teknologia oli kehittynyt huomattavasti, mikä mahdollisti paitsi syväjäädytyksen käytön ja elävien matkustajien kuljettamisen, myös kvanttienergioita käyttävän moottorin. Magellan on matkalla planeetalle nimeltä Sagan 2, joka on mahdollista muuttaa asumakelpoiseksi, jos sen kiertorataa muutetaan aluksen kvanttimoottorien avulla. Magellan pysähtyy Thalassaan tutkimaan, mitä siirtokunnalle tapahtui, ja samalla rakentamaan uudelleen loppuun kuluneen, jäästä tehdyn etukilven, joka suojelee alusta avaruuspölyltä. Maan asukkaat kohtaavat thalassalaiset ystävinä, mutta ongelmiakin syntyy: Osa aluksen miehistöstä haluaa jäädä Thalassaan, ja rupeavat salaiseen kapinaan. Lisäksi Magellanin miehistö ystävystyy thalassalaisten kanssa, mikä vaikeuttaa lähtöä.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New York Timesin Gerald Jones kirjoitti kirjasta positiivisen arvion, jossa hän ylisti kirjan laaja-alaisuutta ja filosofisten kysymysten pohdintaa: "Clarkea kiinnostava draama näytellään paljon suuremmalla näyttämöllä. Se koskee tietämyksemme houkutuksia ja rajoituksia, ihmiskunnan osaa, ja universumin kohtaloa". [2]
Toni Jerrmanin (Tähtivaeltaja 4/1987) mukaan Clarke yrittää osin keskittyä ihmissuhteisiin saadakseen tarinasta kirjan mittaisen, mutta kyvyt eivät riitä. Tärkeintä tuntuu olleen taustan tieteellisyys, mutta pyrkimykset sen varmistamiseen johtavat Jerrmanin mukaan aina vain kirjan nopeaan vanhenemiseen. Aikuisten tieteiskirjallisuuden sijaan kyse on enemmän lapsille suunnatusta helposta scifistä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Clarke, Arthur C.: Kaukaisen maan laulut. (The songs of distant earth, 1986.) Suomentanut Matti Kannosto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2999-2.
- ↑ Jones, Gerald: Review: The Songs of the Distant Earty. The New York Times, 11. toukokuuta, 1986. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jerrman, Toni: Kaukaisen Maan laulut. Tähtivaeltaja, 4/1987.