Kaukainen rakkaus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaukainen rakkaus
Meister der Manessischen Liederhandschrift 003.jpg
Alkuperäinen nimi L'Amour de loin
Säveltäjä Kaija Saariaho
Libretto Amin Maalouf
Pohjautuu trubaduurirunoon Vida
Kieli ranska
Kantaesitys syksyllä 2000
Salzburgin musiikkijuhlilla
aikajana Saariahon oopperoista
-
-
L’amour de loin
2000
Adriana Mater
2006

Kaukainen rakkaus (ransk. L’Amour de loin) on Kaija Saariahon Salzburgin musiikkijuhlilla vuonna 2000 ensi-iltansa saanut ooppera, joka perustuu löyhästi lyhyeen oksitaaninkieliseen keskiaikaiseen ”Vida”-runoon. Runo kertoo Ranskassa Bordeaux’n alueella eläneen trubaduurin, Blaien prinssi Jaufré Rudelin elämästä ilmeisesti fiktiivisen tarinan. Muutamia Jaufré Rudelin lauluista on säilynyt, ja yksi niistä, Languan li jorn son lonc en may”, on otettu osaksi oopperan librettoa.

Kaukainen rakkaus on saanut runsaasti kansainvälistä huomiota. Ooppera toi Saariaholle vuoden 2003 Grawemeyer-palkinnon, joka on maailman suurin sävellyspalkinto. Ooppera sai Suomen ensi-iltansa 16. syyskuuta 2004 Suomen Kansallisoopperassa.

Yleisradio tallensi esityksen samana syksynä ja esitti sen vuoden lopulla.[1]

Päähenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saariahon ooppera noudattaa modernista sävelkielestään huolimatta monia oopperan traditioita. Ooppera alkaa alkusoitolla, jossa esitellään teoksen musiikilliset aiheet, siinä on viisi näytöstä ja aiheena on perinteisesti rakkaus ja kuolema. Oopperassa on myös selkeästi päähenkilöitä ja kuoro, jotka puuttuvat monista moderneista oopperoista. Teoksen musiikilliset esikuvat juontavat juurensa Ranskaan. Teoksessa on vaikutteita Claude Debussyn Pelléas et Mélisande -oopperan fragmentaarisuudesta ja toistoon perustuvasta rakenteesta. Saariaho itse on sanonut, että hän sai lopullisen sysäyksen teoksen säveltämiseen kuultuaan Olivier Messiaenin oopperan Pyhä Fransiskus Assisilainen Salzburgissa vuonna 1995.

Teoksen musiikki koostuu kahdenlaisesta materiaalista: vähitellen kehittyvistä tekstuureista, jotka muuttuvat eteerisiksi sointimassoiksi ja toisaalta vokaalilinjoista, jotka ovat pääsääntöisesti modaalisia ja joissa on vaikutteita säilyneestä trubaduurimusiikista, erityisesti Jaufrén ”Languan li jorn”-laulusta. Jaufrén hahmoon kiinnittyvissä aiheissa on muutenkin vaikutteita trubaduurimusiikista: häneen liittyy muun muassa luutun näppäilyä muistuttava harpulla soitettu arpeggio-sointu. Clémencen vokaalilinjoille ovat tyypillisiä suuret intervallihypyt ja melodian alaspäin kulkeva liike. Pyhiinvaeltaja on androgyyninen hahmo ja roolina travesti, eli housurooli. Pyhiinvaeltaja toimii myös musiikillisena välittäjänä Jaufrén ja Clémencen välillä, ja hänen musiikkinsa muuttuu ympäröivien henkilöiden ja tapahtumien mukana.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The New York Times kuvaili teosta ”runolliseksi mestariteokseksi”, ja sekä se että BBC Music Magazine arvioivat tämän oopperan olevan paras uusi teos vuonna 2000.[2] Saksalainen Die Zeit-lehti käsitteli oopperaa kokonaisen sivun verran, mainiten että Saariaho on saavuttanut tavoitteensa: puhtaan äänen. Lehti löytää yhteyksiä Gyorgy Ligetin, Maurice Ravelin, John Adamsin ja Olivier Messiaenin teoksiin.[3]

Saariaho sai oopperasta vuonna 2003 Grawemeyer-palkinnon, joka on maailman suurin sävellyspalkinto.

Oopperasta vuonna 2005 tehdylle DVD-videolle (Deutsche Grammophon) myönnettiin 2006 BBC:n palkinto parhaasta klassisen musiikin DVD-taltioinnista.[4]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saariahon Kaukainen rakkaus te­le­vi­sioi­daan Kaleva. 1.9.2004. Viitattu 2.5.2016.
  2. Hautsalo, Liisamaija: Kaukainen rakkaus. Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa, s. 2. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Jyväskylä: Suomen musiikkitieteellisen seura, 2008. ISBN 978-951-98479-5-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.1.2016).
  3. Goertz, Wolfram: Ein Echo aus der Ferne Die Zeit. 24.8.2000. Viitattu 23.4.2016. (saksaksi)
  4. BBC Music Awards 2006. (PDF) (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hautsalo, Liisamaija: Kaukainen rakkaus. Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa. Väitöskirja (Helsingin yliopisto). Acta musicologica Fennica, 27 (ISSN 0587-2448). Jyväskylä: Suomen musiikkitieteellisen seura, 2008. ISBN 978-951-98479-5-5. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]