Katri Vala – Kulkuri & näkijä
| Katri Vala – Kulkuri & näkijä | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Minna Maijala |
| Kuvittaja | arkistokuvitus |
| Kansitaiteilija | Piia Aho |
| Genre | elämäkerta |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2021 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 414 sivua |
| ISBN | 978-1-38243-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Katri Vala – Kulkuri & näkijä on Minna Maijalan kirjoittama elämäkerta runoilija Katri Valasta. Kirjan on julkaissut Otava vuonna 2021.
Maijala pohtii alkusanoissa, kuinka voi kirjoittaa elämäkertaa yhtä aikaa nimimerkistä "Katri Vala" ja sen takana olevasta henkilöstä Karin Wadenström, sillä "Katri Vala" oli kirjailijan tuotemerkkikokonaisuus. Kirjailijanimestä ei voi irrottaa käyttöön etunimeä Katri, kuten Kerttu Saarenheimo on tehnyt Tulenkantajat-monografiassaan. Etunimi oli joko Karin tai Kati. Maijala huomauttaa kuitenkin käyttävänsä pelkkää sukunimeä Vala. Nimiongelmaa hän käsittelee teoksessa myöhemmin laajemmin.[1]
Maijalalla on ollut lähdeongelma, sillä esimerkiksi kirjeenvaihdosta on jäljellä lähinnä vain Valan saamat vastaukset, ja hänen monien kirjailijoiden kanssa käymänsä kirjeenvaihdon toinen puoli on enimmäkseen tuhoutunut. Hän on käyttänyt lähteinä myös muiden muistelmia, joskin suhtautuminen niihin on ristiriitaista. Eri lähteet valaisevat kuitenkin toisinaan samoja asioita, mikä auttaa niiden luotettavuuden arvioinnissa. Samalla hän viittaa siihen, että monet muistelijat ovat lukeneet Saarenheimon Tulenkantajat-monografian, mikä heijastuu muistelmissa kehämäisyytenä. Lähteistä omistusoikeudesta Valaan käyvät kiistaa Olavi Paavolainen ja Erkki Vala, joista jälkimmäisen elämäkertatyö jäi kesken ja on arkistoitu.[2]
Teos jakautuu kolmeen osaan, Lapsuus, Nuoruus ja Kypsyys. Lisäksi mukana on Prologi ja Epilogi sekä kahdeksansivuinen kuvaliite. Teoksessa ei ole viitteitä, mutta lopussa on lähdeluettelo ja nimihakemisto.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Outi Hytönen toteaa arviossaan Kanavassa, että Maijalan teksti on tyyntä ja asiallista ja teos ennen kaikkea kirjallisuushistoriallinen elämäkerta, vaikka alkuun on kirjoitettu sukuselvitys ja Lapin kuvailua, joita Hytönen ei pidä kovin tarpeellisina. Hytönen kiittää, että Maijala purkaa aiempien elämäkertojen käsityksiä Edith Södergran -vaikutteiden ajankohdasta ja Tulenkantajien synnystä. Södergran oli Valalle tuttu jo ennen ensimmäistä kokoelmaa, ja Tulenkantajien nimissä toimi useita ryhmiä, kuten uudempi tutkimus on osoittanut.[3]