Kati Outinen
| Kati Outinen | |
|---|---|
 Kati Outinen Helsingin kirjamessulla 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anna Katriina Outinen |
| Syntynyt | 17. elokuuta 1961 Helsinki |
| Ammatti | käsikirjoittaja, näyttelijä, ohjaaja |
| Lapset | 1 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1979– |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Anna Katriina ”Kati” Outinen (s. 17. elokuuta 1961[1] Helsinki) on suomalainen näyttelijä,[2] käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän toimi Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorina 2002–2013.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Outisen ensimmäinen elokuvarooli oli Tapio Suomisen vuonna 1979 ohjaamassa nuorisoelokuvassa Täältä tullaan, elämä! (ensi-ilta 1980). Hän on näytellyt useita päärooleja Aki Kaurismäen elokuvissa. Outisen ja Kaurismäen ensimmäinen yhteinen elokuva oli Varjoja paratiisissa (1986) ja yhteistyö on jatkunut pitkään. Elokuva Mies vailla menneisyyttä (2002) oli menestys. Elokuva ja Outisen roolisuoritus palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva oli myös Oscar-ehdokkaana, mikä oli suomalaiselle elokuvateollisuudelle suuri saavutus.[4] Viimeksi Outinen ja Kaurismäki ovat tehneet yhteistyötä elokuvassa Toivon tuolla puolen (2017).
Outinen on näytellyt myös useissa televisiosarjoissa ja -elokuvissa, kuten Erakkorapu, Joulukalenteri, Ilmalaiva Finlandia, Pako punaisten päämajasta, Hurja joukko ja Tahdon asia. Lisäksi hän on osallistunut Salatut elämät -sarjan käsikirjoitustyöhön. Teatterinäyttämöllä hän on esiintynyt sekä suomen- että ruotsinkielisissä tuotannoissa.[5] Outinen on toiminut myös ääninäyttelijänä animaatiosarjassa Babar.[6]
Vuonna 2001 Outiselle myönnettiin 300 000 markan suuruinen Tanner-palkinto.[7] Vuonna 2003 taasen Outiselle myönnettiin Sparkasse Bremenin taide- ja kulttuurisäätiön elokuvapalkinto.[8] Outinen on myös saanut Filmiaura ry:n parhaasta naispääosasta myöntämän Jussi-patsaan kolmesti, elokuvista Tulitikkutehtaan tyttö (1990), Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Mies vailla menneisyyttä (2002).[1] Vuonna 2005 Outiselle myönnettiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali[9] ja vuonna 2024 Betoni-Jussi elämäntyöstä[10].
Stadin Slangi ry nimitti Outisen vuoden 2007 Stadin Friiduksi.[11] Vuonna 2015 hän sai Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnon.[2] Hän kirjoitti, ohjasi ja näytteli vuonna 2016 muistisairautta käsittelevän monologin Niin kauas kuin omat siivet kantaa, jota hän on esittänyt ympäri Suomea ja siitä tehtyä teatteriversiota Teatteri Jurkassa loppuvuodesta 2016.[12]
Outinen on myös antanut äänensä suomalaiselle Ritva Tuomivaara -nimiselle hahmolle videopelissä Wolfenstein II: The New Colossus.[13] Outinen on näytellyt Jim Carreyn esittämän hahmon esimiestä rikoselokuvassa Dark Crimes, jonka ensi-ilta Yhdysvalloissa oli toukokuussa 2018.[14] Elokuva esitettiin nimellä True Crimes Varsovan elokuvajuhlilla lokakuussa 2016.[15]
Kesällä 2018 Outinen valittiin Kajaanin runoviikon taiteelliseksi johtajaksi Taisto Reimaluodon kauden päätyttyä.[16]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kati Outisen tytär Iida Koro (s. 1985) on Teatterikorkeakoulusta valmistunut dramaturgi, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja.[17][18]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [1]
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kati Outinen Elonetissä. . Viitattu 2.1.2018.
- ↑ a b Helsingin kulttuuripalkinto Kati Outiselle 12.11.2015. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 14.4.2020.
- ↑ Professorit kautta aikojen 1979– Taideyliopisto. Arkistoitu 29.4.2018. Viitattu 1.1.2018.
- ↑ Ylänen, Helena: Kaurismäen elokuva Oscar-finaaliin. Helsingin Sanomat. 11.2.2003. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 1.1.2018.
- ↑ Sonck, Fredrik: Helsingfors kulturpris går till Kati Outinen. Hufvudstadsbladet, 13.11.2015, s. 29. Helsinki: Hufvudstadsbladet Ab. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.1.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Babar, 13 levyn boksi. Iltalehti. 29.1.2009. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Arkistoitu 30.1.2009. Viitattu 1.1.2017.
- ↑ Kati Outiselle 300000 markan palkinto Ilta-Sanomat. 13.3.2001. Viitattu 26.3.2024.
- ↑ Kati Outinen palkitaan Saksassa Ilta-Sanomat. 16.12.2003. Viitattu 26.3.2024.
- ↑ Pro Finlandia yllätti Kati Outisen Ilta-Sanomat. 7.12.2005. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Pakkanen, Riia: Kati Outinen palkittiin Betoni-Jussilla Iltalehti. 22.3.2024. Viitattu 23.3.2024.
- ↑ Stadin friidu ja kundi Stadin Slangi ry. Viitattu 1.1.2017.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Kati Outinen ei saanut rooleja – päätyi työllistämään itse itsensä Iltalehti. 1.11.2016. Viitattu 1.1.2017.
- ↑ Suomi mainittu! Kolminkertainen Jussi-voittaja Kati Outinen näyttelee uudessa Wolfenstein-pelissä muoniolaista Ritvaa, joka kiroilee suomeksi ja haluaa puukottaa natseja kylkeen (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat Nyt-liite. 2.11.2017. Viitattu 7.11.2017.
- ↑ Dark Crimes Metacritic. Viitattu 13.4.2018. (englanniksi)
- ↑ ’True Crime’ Review Hollywood Reporter. 12.10.2016. Viitattu 13.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Kati Outinen Kajaanin runoviikon johtoon. Aamulehti, 5.7.2018, s. B11. Tampere: Alma Media.
- ↑ Laari, Susanna: Tähtihetkiä ja vuosia työttömänä. Helsingin Sanomat, 22.8.2021, s. C 1–3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 23.8.2021.
- ↑ Kirjailijaohjelma Uuden näytelmän ohjelma. Teatteri 2.0. Arkistoitu 23.8.2021. Viitattu 23.8.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Outinen, Kati: Niin lähelle kuin muistan. Hämeenlinna: Karisto, 2021. ISBN 978-951-1-39522-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kemppi, Emilia: Kati Outisen maailma Yle Elävä arkisto. 9.9.2011 (päivitetty 28.7.2021).
| ||||||
| ||||||||||||||||||||||
