Katharévousa

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Katharevousa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kreikan kielen historia
Kehitysvaiheet
Alkukreikka
(n. 2000 eaa.)
Mykeneläinen kreikka
(n. 1600–1100 eaa.)
Bysantin kreikka
(n. 330–1453)
Katso myös

Kreikkalaisen kirjaimiston historia

Katharévousa (myös katharévusa, kreik. Καθαρεύουσα, ”puhdistava (kieli)”) on nykykreikan kirjakielen osin keinotekoinen muoto, jossa kieltä on pyritty muokkaamaan klassisen kreikan suuntaan. Se kehitettiin Kreikan kansallisuusaatteen myötä 1800-luvun alussa, ja oli aina vuoteen 1976 saakka Kreikan valtion virallinen kielimuoto. Nykyisin se on pääosin korvautunut kansan puhekieleen pohjautuvalla dimotikílla.[1][2]

Nimi ”katharévousa” viittasi alun perin oppineeseen, ”puristiseen” eli puhdistavaan kielimuotoon, josta oli pyritty poistamaan kreikan kieleen vuosisatojen kuluessa tullut turkin, albaanin, italian ja muiden kielten vaikutus.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmanivallan aikana kansaomaista nykykreikkaa ei juurikaan kirjoitettu missään. Ortodoksinen kirkko käytti vanhaa, muinaiskreikasta periytynyttä koinee-kreikkaa (tai sen keskiaikaista muotoa bysanttilaista kreikkaa), ja opetti sitä. Kirjakielen kehittäminen nykykreikalle alkoi kansallisen heräämisen myötä 1700–1800-lukujen taitteessa, jo ennen Kreikan itsenäistymistä. Ensimmäisenä kirjakielen muotona kehitettiin katharévousa. Sen ideoijana pidetään Adamántios Koraísia (1748–1833).[3] Katharévousan varhaisiin puolestapuhujiin kuului myös muun muassa Nikifóros Theotókis (1731–1800),[2] jolta tunnetaan varhaisin ilmaisun katharévousa käyttö kyseisestä kielimuodosta, vuodelta 1796.[4]

Katharévousan kannattajat, jotka olivat yleensä oppineita ja osasivat klassista kreikkaa, näkivät kansan puhuman kielen vulgaarina ja turmeltuneena kielenä. Tuon ajan kansankielessä olikin paljon nykyistä enemmän turkin, albanian ja muiden kielten vaikutusta. Jyrkimmät, kuten Koraís, näkivät minkä tahansa poikkeaman klassisesta kreikasta turmeltuneena ja virheellisenä. Koraís halusi puhdistaa kielen klassisen kreikan kieliopin mukaiseksi. Puhdistettuun kieleen oli kyllä tarkoitus ottaa vaikutteita ja sanastoa kansan puhekielestä, mutta se piti saada niin klassisen kreikan mukaiseksi ja näköiseksi kuin mahdollista. Tarkoituksena oli voida osoittaa, että nykykreikkalaiset olivat antiikin kreikkalaisten henkisiä perillisiä.[4]

Katharévousan kannattajilla, kuten Koraísilla, oli usein yhteyksiä Länsi-Eurooppaan, ja he kohtasivat siellä toisia oppineita, jotka tunsivat kreikan vain klassisena kreikkana, ja joutuivat puolustelemaan näille ”kreikan kielen huonoa tilaa”. Koraís itse oli asunut pääasiassa ulkomailla, mutta tunsi kreikan Smyrnasta, missä kieli oli täynnä turkkilaisia ja italialaisia vaikutteita. Klassisesta kreikasta ammentava kieli tuotti sen sijaan kansallisylpeyttä.[4]

Katharévousa yritti näin palauttaa kreikan kielen vuosisatojen takaiseen asuunsa. Eräänä ajatuksena oli saada tavallinen, oppimattomana ja kulttuuriltaan monin tavoin ei-kreikkalaisena pidetty kansa vähitellen omaksumaan muinaiskreikka kielekseen. Käytännössä päämääränä oli näin herättää muinaiskreikka uudelleen henkiin, hieman samalla tavalla kuin heprea herätettiin myöhemmin henkiin uudelleen syntyneessä Israelin valtiossa.

Kirjakielen perustaminen antiikkiseen esikuvaan rinnastui laajalle levinneeseen pyrkimykseen perustaa uusi Kreikan valtio helleenisen sivistyksen pohjalle myös muilla aloilla: arkeologit aloittivat antiikin aikaisten muistomerkkien esiinkaivamisen ja kunnostamisen, arkkitehtuurissa käytettiin laajalti uusklassista tyyliä, uusien kaupunkien (kuten Spárti) asemakaavat perustettiin Hippodamoksen asemakaavaan, ja niin edelleen.[5]

Kielikiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreikan kielikiista

Jonkin verran katharévousaa myöhemmin sen rinnalle kehitettiin enemmän kansan puhekieltä muistuttava dimotikí-kirjakieli.[3] Varhaisin ilmaisun dimotikí käyttö kielimuodon nimenä tunnetaan Panagiótis Kodrikákselta vuodelta 1818.[4] Seurauksena nykykreikan kirjakieleen syntyi diglossia, joka uusinti bysanttilaisen ajan diglossian muinaiskreikkaan perustuneen kirjakielen ja siitä erilleen kehittyneen puhekielen välillä; nyt diglossia vallitsi kahden kilpailevan kirjakielen välillä, joista toinen perustui klassiseen kreikkaan ja toinen puhuttuun nykykreikkaan.

Itsenäistynyt Kreikan valtio otti katharévousan viralliseksi kielimuodokseen.[2] Siitä kehittyi noin 1830–1880 hallinnon, sanomalehtien ja koulutuksen kielimuoto.[5] Aikakaudella myös monet proosakirjailijat käyttivät katharévousaa, ja vaihtoivat tyylin dimotikíksi lähinnä kuvatessaan kansan puhetta tai tavoitellakseen maalaistunnelmaa.[2]

Akrópolis-sanomalehden etusivu 27. joulukuuta 1883. Kirjoitettu katharévousaksi polytonisella ortografialla.

Noin vuosien 1830–1880 välisenä aikana tilanne näytti välillä ratkenneen ainakin virallisesti katharévousan hyväksi. Todellisuudessa kirjallisuudessa vallitsi – katsontatavasta riippuen – joko täydellinen vapaus tai kaaos, sillä sen enempää katharévousan kuin dimotikínkaan muotoa ei oltu tarkasti määritelty. Katharévousan kannattajat saattoivat pyrkiä kirjoittamaan tarkoituksellisen arkaaisesti, esimerkiksi puhdasta attikalaista klassista kreikkaa tai ainakin koinee-kreikkaa, tai käyttää enemmän kansaomaisia muotoja, kun taas dimotikín kannattajat saattoivat käyttää mitä tahansa paikallista murretta.[4][5]

Katharévousa kytkeytyi ajan myötä yhä enemmän kreikkalaiseen kansallismielisyyteen, ja sen nähtiin asettuvan osmaniturkkilaisia ja slaavilaisia poliittisia pyrkimyksiä vastaan kreikkalaisten asuma-alueilla. Katharévousan toivottiin voivan toimia yhteisen, uuden panhelleenisen valtion kielenä, kun Kreikkaan olisi liitetty kreikkalaisen Makedonian ja kreikkalaisen Vähän-Aasian alueet (Megáli idéa). Dimotikín kannattajia syytettiin turkkilais- ja slaavilaismielisiksi.[2] Dimotikín kannattajat puolestaan olivat ylpeitä kreikkalaisuudestaan ja omasta kielestään sellaisena kuin se oli, ja pyrkivät ammentamaan kansan puhumasta aidosta kielestä. Katharévousaa he pitivät keinotekoisena kielimuotona, joka ei edustanut nykyisiä kreikkalaisia.[4]

Giánnis Psycháris, joka kirjoitti ensimmäisen vakavamieliseksi tarkoitetun kirjan dimotikíksi vuonna 1888, oli ensimmäinen, joka ehdotti katharévousan täydellistä hylkäämistä ja korvaamista dimotikílla.[2] Hän syytti katharévousaa muun muassa koulujärjestelmän epäonnistumisesta, ja katsoi, ettei keinotekoinen kielimuoto kyennyt ilmaisemaan sen enempää kansan sielua kuin aikakauden uusia tarpeitakaan.[5]

Ajan myötä dimotikí sai yhä lisää kannatusta. Sen nousu johti välillä ankariinkin kiistoihin ja jopa väkivaltaan eri kielimuotojen kannattajien välillä. Muun muassa vuonna 1901 Uuden testamentin evankeliumien julkaiseminen dimotikíksi tehtynä käännöksenä sai Ateenan kaduilla aikaan niin kutsutun ”evankeliumimellakan”.[6]

Ajan kuluessa kirjakielen valinnasta tuli yhä vahvemmin poliittisesti värittynyt kysymys, ja yleistäen voi sanoa, että oikeisto, konservatiivit ja kuningasmieliset usein kannattivat katharévousaa, ja vasemmisto, liberaalit ja tasavaltalaiset puolestaan dimotikía. Erityisesti sotilasdiktatuurin aikana 1930-luvulla sekä Kreikan sotilasjuntan aikana vuosina 1967–1974, jolloin katharévousa viimeksi oli virallisena kielenä, katharévousa kytkettiin ihmisten mielissä lopullisesti (ääri)oikeistolaiseen ajatusmaailmaan. Kreikan sisällissodan aikana 1945–1949 sekä sotilasjuntan aikana dimotikín käyttö johti helposti syytteisiin ”kommunistisympatioista”.[6]

Sotilasjuntan kautta voidaan näin pitää viimeisenä iskuna katharévousalle, koska se paitsi kytki kielimuodon äärioikeistoon myös jakoi sen tukena aiemmin olleet konservatiivit kahteen leiriin.[5] Sotilasjuntan kauden jälkeen Kreikan hallitus otti dimotikín koulujen viralliseksi opetuskieleksi vuonna 1976. Samalla Kreikan perustuslaista poistettiin maininta, jonka mukaan katharévousa on valtion virallinen kielimuoto.[6] Näin dimotikísta tuli Kreikan de facto kielimuoto.

Nykyinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka katharévousaa ei enää juurikaan käytetä kirjakielenä, sillä on ollut suuri vaikutus dimotikín kehitykseen, ja monet dimotikín sanat ja ilmaisut ovat peräisin katharévousasta. Katharévousan ilmaisuja käytetään erityisesti tieteessä. Monissa tapauksissa arkisessa käytössä käytetään dimotikín sanaa, tieteellisessä ja täsmällisemmässä käytössä puolestaan katharévousan sanaa. Katharévousa vaikuttaa myös kirja- ja puhekieleen kielen ylemmissä ja oppineemmissa rekistereissä. Voidaankin sanoa, että kreikan nykyinen kirjakieli on dimotikía, joka on suodatettu katharévousan läpi, samoin kuin Kreikan nykyinen kansallinen ideologia on suodatettu hellenisointiprosessin läpi.[5]

Katharévousan käyttöä ei ole Kreikassa kielletty, ja monet konservatiivit ja myös jotkut kirjailijat kannattavat sen käyttöä yhä. Sitä käytetään myös joissakin hallinnollisissa ja juhlallisissa yhteyksissä, tiedotteissa, kylteissä, opasteissa, perinteisten instituutioiden nimimuodoissa jne.[3][6] Kreikan ortodoksinen kirkko ja monet muut ortodoksiset instituutiot, kuten ekumeeninen patriarkaatti, käyttävät katharévousaa virallisissa julkaisuissaan.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erot dimotikíin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emprós-sanomalehden katkelma päivykseltä 25. marraskuuta 1896. Kirjoitettu katharévousaksi polytonisella ortografialla.

Katharévousan muinaiskreikkaan palautuvia piirteitä suhteessa dimotikíin ovat muun muassa:

  • Muinaiskreikkaan palautuva sanasto, esim.:
    • ἱερεύς, ieréus, 'pappi' (dimotikí: παπάς, papás)
    • ἰχθύς, ichthýs, 'kala' (dimotikí: ψάρι, psári)
    • οἶκος, oíkos, 'talo' (dimotikí: σπίτι, spíti)
    • οἶνος, oínos, 'viini' (dimotikí: κρασί, krasí)
  • Maskuliinien yksikön nominatiivin päätteenä myös muun muassa -ευς, -eus (dimotikí: -εας-/ιας, -eas/-ias), -ηρ, -ir (dimotikí: -ηρας, -iras) ja -ων, -on (dimotikí: -ωνας, -onas), esim.:
    • βασιλεύς, vasiléfs, 'kuningas' (dimotikí: βασιλιάς/βασιλέας, vasiliás/vasiléas)
    • κρατήρ, kratír, 'kraatteri' (dimotikí: κρατήρας, kratíras)
    • Ὀδυσσεύς, Odysseús (dimotikí: Οδυσσέας, Odysséas)
    • Πλάτων, Pláton (dimotikí: Πλάτωνας, Plátonas)
  • Feminiinien yksikön nominatiivin päätteenä myös muun muassa -ας, -as ja -ις, -is (dimotikíssa -η, -i tai -α, -a tai -αδα, -ada tai -ιδα, -ida), esim.:
    • διάστασις, diástasis, 'ulottuvuus' (dimotikí: διάσταση, diástasi)
    • πόλις, pólis, 'kaupunki' (dimotikí: πόλη, póli)
    • Ἀμαλιάς, Amaliás (dimotikí: Αμαλιάδα, Amaliáda)
    • Ἀργολίς, Argolís (dimotikí: Αργολίδα, Argolída)
  • Feminiinien monikon pääte -αι, -ai (dimotikí: -ες, -es), esim.:
    • κόραι, kórai, 'tytöt' (dimotikí: κόρες, kóres)
    • Σέρραι, Sérrai (dimotikí: Σέρρες, Sérres)
  • Neutrien yksikön nominatiivin päätteenä -ον, -on (dimotikí: -ο, -o), esim.:
    • μουσεῖον, mouseíon, 'museo' (dimotikí: μουσείο, mouseío)
    • πλοῖον, ploíon, 'laiva' (dimotikí: πλοίο, ploío)
    • Ζάππειον, Záppeion (dimotikí: Ζάππειο, Záppeio)
  • Datiivin säilyttäminen.[2]
  • Prepositioiden yhteydessä tai tiettyjen verbien objektina voidaan käyttää akkusatiivi-, genetiivi- tai datiivimuotoisia sanoja, siinä missä dimotikí käyttää aina akkusatiivia.[2]
  • Sivulauseiden ja hypotaksiksen käyttö parataksiksen sijasta.[2]
  • Jähmeys uusien sanojen, erityisesti yhdyssanojen sekä nykyaikana tarvittujen uusien sanojen muodostamisessa.[2]
  • Polytoninen ortografia (kolme aksenttimerkkiä, henkosmerkit yms.), vaikka tarkkeet eivät vaikuta lausumiseen. Katharévousaa lausutaan samalla tavalla kuin dimotikí-nykykreikkaa, eli huolimatta muinaiskreikkaa muistuttavasta sanastosta ja kieliopista sen lausumisessa ei pyritty koskaan jäljittelemään muinaiskreikkaa.

Vaikutus dimotikíin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katharévousaa perinteisessä oúzo-pullon etiketissä:
1. Muinaiskreikan neutrimuodon pääte -ν adjektiivissa κλασσικόν (klassikón).
2. Polytonisen ortografian mukainen sirkumfleksin käyttö.
3. Sana οἶκος (oíkos, 'talo', 'koti') dimotikín sanan σπίτι (spíti) sijasta.
4. Partisiipin aoristin passiivi ἰδρυθείς (idrytheís).
5. Datiivimuodon τῷ () käyttö vuosiluvun yhteydessä.

Seuraavat esimerkit havainnoillistavat katharévousan vaikutusta dimotikíin. Piirteet eivät olleet osa alkuperäistä dimotikía, vaan ne ovat tulleet kieleen katharévousan kautta erityisesti kirjoitetussa mutta joskus myös puhutussa muodossa.

Sanoja ja sanontoja

  • Osa sanastosta on tullut dimotikíin muinaiskreikasta katharévousan kautta; monet sanat ovat edelleen tieteellisessä, teknisessä yms. käytössä tai erityismerkityksissä tai osana yhdyssanoja, esim.:
    • ιχθυο (ichthyo) -alkuiset yhdyssanat kalatalouteen liittyvässä käytössä
    • οικο (oiko) -alkuiset yhdyssanat kotiin tai talouteen liittyvässä käytössä
    • οινο (oino) -alkuiset yhdyssanat viinistä puhuttaessa
    • πτέρυγα, ptéryga < kath. πτέρυξ, ptéryx, 'siipi', puhuttaessa ornitologiasta, lentokoneiden tekniikasta tai organisaatioiden osista (dimotikí: φτερό, fteró, puhuttaessa siivistä arkikäytössä)
  • Ilmaisuja, esim.:
    • είναι γεγονός ότι..., eínai gegonós óti... ('on fakta, että...')
    • ενδιαφέρων, endiaféron ('mielenkiintoista')
    • νίπτω τας χείρας μου, nípto tas cheíras mou (kielikuva, 'pesen käteni (jostakin asiasta)'), peräisin Uudesta testamentista
    • προς το παρόν, pros to parón ('toistaiseksi')
    • την απήγαγε, tin apígage ('hän sieppasi hänet')
    • τουλάχιστον, touláchiston ('vähintään')
  • Erityisesti muuten poistuneessa datiivimuodossa olevia ilmaisuja, esim.:
    • δόξα τω Θεώ, dóxa to Theó ('kiitos Jumalalle')
    • εν ονόματι..., en onómati... ('(jonkun) nimessä...)
    • εν συνεχεία, en synecheía ('minkä jälkeen')
    • εν τω μεταξύ, en to metaxý ('sillävälin')
    • εν αγνοία, en agnoía ('tietämättä (jostakin)')
    • επί τω έργω, epí to érgo ('työssä')
    • ἰδίοις χερσί, idíois chersí ('omakätisesti')
    • συν τοις άλλοις, syn tois állois ('lisäksi')
    • τοις εκατό, tois ekató ('prosentti', kirjaimellisesti 'sadassa')
    • τοις μετρητοίς, tois metritoís ('käteisenä')

Morfologisia piirteitä

  • Adjektiivit, jotka päättyvät -ων, -ουσα, -ον (-on, -ousa, -on, esim. ενδιαφέρων, endiaféron, 'mielenkiintoista') tai -ων, -ων, -ον (-on, -on, -on, esim. σώφρων, sófron, 'syvällinen'), erityisesti kirjoitetussa kielessä.
  • Taipuva aoristin partisiippi, esim. παραδώσας, paradósas ('toimitettuaan'), γεννηθείς, gennitheís ('synnyttyään'), erityisesti kirjoitetussa kielessä.
  • Reduplikaatio verbien perfektimuodoissa, esim. προσκεκλημένος, proskekliménos ('kutsuttu'), πεπαλαιωμένος, pepalaioménos ('vanhentunut').

Fonologisia piirteitä

  • Nykykreikassa esiintyy useita kirjainyhdistelmiä, joita perinteinen dimotikí vältti, esim.:
    • -πτ- (-pt-, esim. πταίσμα, ptaísma, 'rikkomus'), dimotikíssa mieluummin -φτ- (-ft-, esim. φταίω, ftaío, 'tehdä rikkomus')
    • -κτ- (-kt-, esim. κτίσμα, ktísma, 'rakennus', 'rakennelma'), dimotikíssa mieluummin -χτ- (-cht-, esim. χτίστης, chtístis, 'kiviseppä')
    • -ευδ- (-eud-, esim. ψεύδος, psévdos, 'epätotuus', 'vale'), dimotikíssa mieluummin -ευτ- (-eut-, esim. ψεύτης, pséftis, 'valehtelija')
    • -σθ- (-sth-, esim. ηρκέσθην / αρκέσθηκα, irkésthin/arkésthika, 'minulle riitti'), dimotikíssa mieluummin -στ- (-st-, esim. αρκέστηκα, arkéstika)
    • -χθ- (-chth-, esim. (ε)χθές, (e)chthés, 'eilen'), dimotikíssa mieluummin -χτ- (-cht-, esim. (ε)χτές, (e)chtés)

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava esimerkkiteksti on ensyklopediasta Megáli Ellinikí Enkyklopaídeia (”Suuri kreikkalainen ensyklopedia”) vuodelta 1930.[7] Teksti käsittelee Adamántios Koraísin suhdetta Kreikan kirkkoon.

Katharévousa: Ἡ δ' ἀπὸ τῆς Ἑλλάδος ἀποδημία του ἐγένετο πρόξενος πολλῶν ἀδίκων κρίσεων περὶ προσώπων καὶ πραγμάτων καὶ πρῶτα πρῶτα τῆς περὶ ἧς ἀνωτέρω ἔγινε λόγος πρὸς τὸν κλῆρον συμπεριφορᾶς του. Ἂν ἔζη ἐν Ἑλλάδι καὶ ἤρχετο εἰς ἐπικοινωνίαν πρὸς τὸν κλῆρον καὶ ἐγνώριζεν ἐκ τοῦ πλησίον ὄχι μόνον τὰς κακίας, ἀλλὰ καὶ τὰς ἀρετὰς αὐτοῦ, ὄχι μόνον πολὺ θὰ συνετέλει εἰς διόρθωσίν τινων ἐκ τῶν κακῶν ἐν τῇ Ἐκκλησίᾳ ἐχόντων, ἀλλὰ καὶ δὲν θὰ ἤκουεν ὅσα ἤκουσεν ἐκ τῶν ὑπερβολικῶν κατὰ τοῦ κλήρου ἐκφράσεών του.

Τranslitteraatio (nykykreikan mukaisesti): I d' apò tîs Elládos apodimía tou egéneto próxenos pollôn adíkon kríseon perì prosópon kaì pragmáton kaì prôta prôta tîs perì îs anotéro égine lógos pròs tòn klîron symperiforâs tou. Àn ézi en Elládi kaì îrcheto eis epikoinonían pròs tòn klîron kaì egnórizen ek toû plisíon óchi mónon tàs kakías, allà kaì tàs aretàs autoû, óchi mónon polỳ thà synetélei eis diórthosín tinon ek tôn kakôn en tî Ekklisía echónton, allà kaì dèn thà íkouen ósa íkousen ek tôn hypervolikôn katà toû klírou ekfráseón tou.

Dimotikí: Η αποδημία του από την Ελλάδα έγινε πρόξενος πολλών άδικων κρίσεων για πρόσωπα και πράγματα και πρώτα πρώτα, για την οποία έγινε λόγος παραπάνω, της συμπεριφοράς του προς τον κλήρο. Αν ζούσε στην Ελλάδα και ερχόταν σε επικοινωνία με τον κλήρο και γνώριζε από κοντά όχι μόνο τις κακίες, αλλά και τις αρετές αυτού, όχι μόνο θα συντελούσε πολύ στη διόρθωση μερικών από τα κακά που υπάρχουν στην Εκκλησία, αλλά και δεν θα άκουγε όσα άκουσε εξαιτίας των υπερβολικών εκφράσεών του εναντίον του κλήρου.

Τranslitteraatio: I apodimía tou apó tin Elláda égine próxenos pollón ádikon kríseon gia prósopa kai prágmata kai próta próta, gia tin opoía égine lógos parapáno, tis symperiforás tou pros ton klíro. An zoúse stin Elláda kai erchótan se epikoinonía me ton klíro kai gnórize apó kontá óchi móno tis kakíes, allá kai tis aretés aftoú, óchi móno tha synteloúse polý sti diórthosi merikón apó ta kaká pou ypárchoun stin Ekklisía, allá kai den tha ákouge ósa ákouse exaitías ton ypervolikón ekfráseón tou enantíon tou klírou.

Suomeksi: Hänen poissaolonsa Kreikasta oli syynä moniin epäoikeudenmukaisiin arvioihin koskien ihmisiä ja asioita sekä ennen kaikkea, mistä oli puhetta ylempänä, hänen käytökseensä papistoa kohtaan. Jos hän olisi elänyt Kreikassa ja ollut yhteydessä papistoon ja tuntenut läheltä ei pelkästään sen paheet vaan myös sen hyveet, hän ei olisi pelkästään vaikuttanut suuresti joidenkin epäkohtien korjaamiseen kirkossa, vaan olisi myös ollut kuuntelematta kaikkea sitä mitä hän kuunteli sen vuoksi, että hänellä oli liioiteltu asenne papistoa kohtaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mackridge, Peter: The Greek Language Controversy. Focus on Language Viitattu 15.1.2018.
  2. a b c d e f g h i j k Merry, Bruce: Encyclopedia of Modern Greek Literature, s. 220–221, 243–245. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 0313308136. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 85-87. 3. painos. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  4. a b c d e f The Phenomenon of Diglossia. Language and National Identity. Peter Mackridge interview with Leda Bouzali Viitattu 15.1.2018.
  5. a b c d e f Liakos, A.: ”'From Greek into our common language': Language and history in the making of Modern Greece”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 1287–1295. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  6. a b c d Haas, William: Standard Languages: Spoken and Written, s. 160. Irish Literary Studies 5. Manchester University Press, 1982. ISBN 0389202916. Teoksen verkkoversio.
  7. Μεγάλη Ελληνική Εγκυκλοπαίδεια. Αθήναι: Π. Γ. Μακρής, 1930.