Katettu silta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Green Riverin silta Guilfordissa Vermontissa Yhdysvalloissa.
Katettu silta sisältä. Baumgardener's Covered Bridge Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa.

Katettu silta on silta, usein yksikaistainen, jossa on sivuseinät ja katto. Katteet ovat yleensä puisia, tosin joissakin uudemmissa on myös betonia ja lasitetut sivuseinämät. Katettuja siltoja rakennettiin etenkin 1800-luvulla maamerkeiksi ja ne ovat pitkään kiinnostaneet kulttuuriperinnön suojelijoita.

Katetut sillat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katettu silta Suomessa: Vuonna 2001 valmistunut Poukkasilta ylittää Loimijoen Ypäjän hevosopiston luona.
Vuonna 2002 valmistunut Sateenkaaren raittisilta ylittää Keravanjoen.

Puinen silta kestää lahoamatta 20–40 vuotta.[1] Sillan kattaminen suojaa kantavia rakenteita ja sillan kantta. Suomessa rakennettujen katettujen siltojen esikuvat ovat olleet yhdysvaltalaisia ja sveitsiläisiä. Kantava rakenne on ollut yleensä ristikko tai riippuansas, jotka päällisin puolin muistuttavat toisiaan. Kantavissa rakenteissa saattoi olla myös muita tukijärjestelmiä lisänä.[2]

Purettuja tai tuhoutuneita siltoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettu katettu silta oli nykyisen Tulkkilan sillan edeltäjä, vuonna 1893 rakennettu kolmeaukkoinen ristikkosilta, jonka punakaartilaiset polttivat 17. huhtikuuta 1918. Sillan ristikot olivat niin sanottuja Town-ristikoita.[3] Town-ristikon kehitti ja patentoi vuonna 1820 yhdysvaltalainen Ithiel Town.[4]

Kirkonrakentaja Juho Jaakko Kuorikosken mainitaan rakentaneen Kaustiselle kolme katettua pitkäjännevälistä siltaa. Myös hänen isänsä Jaakko Kuorikoski rakensi jokusen katetun sillan, jotka olivat ”rakennusratkaisultaan varsin erikoisia”.[5]

Juho Jaakko Kuorikosken rakentama Perhonjoen ylittävä Nikulan silta rakennettiin vuonna 1885, sillan jännemitta oli 25 metriä ja siinä oli muun muassa tukiansaita. Rakennetta pidettiin varsin käyttökelpoisena ja ilmeisen pitkän kehitystyön tuloksena.[2] Sillan rakentamiseen osallistuivat kaikki kynnelle kykenevät, varsinkin maatukien kivien kuljettamiseen. Puuosat tehtiin talvella valmiiksi joen jäällä ja kuljetettiin rantaan odottamaan kevättä ja kasaamista. Nikulan silta kesti tulvat, tosin kettingillä puihin sidottuna. Kiviset maatuet saivat vaurioita, mutta ne korjattiin. Toinen Perhonjoen ylittävä silta, Rauman silta oli rakenteeltaan ja ulkonäöltään samantapainen: sillassa oli aumattu lautakatto ja lautakaiteet.[6]

Nykyisiä siltoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimaan Köyliönkylään koulun kohdalle valmistui vuonna 2000 yksityisin voimin yksityistielle puinen katettu silta, jolla on pituutta noin 30 metriä[7]. Silta ylittää Kojonjoen ja johtaa yhdystieltä asuintontille[7].

Vuonna 2001 valmistui Ypäjälle Loimijoen ylittävä Poukkasilta,[2] katettu puinen ristikkosilta. Se sijaitsee noin 900 metriä yhdystien 2805 Kurjensillasta itään.[8]

Kehä III:n parantamisen yhteydessä rakennettiin vuonna 2002 kevyen liikenteen reitille Keravanjoen ja sen myötä Helsingin ja Vantaan rajan ylittävä liimapuurakenteinen ristikkosilta, jossa on läpinäkyvä kate.[9]

Katetut sillat populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosemanin katettu silta (1883), Madisonin piirikunta, Iowa, Yhdysvallat.

Katettut puusillat ovat saaneet julkisuutta myös populaarikulttuurissa. Vuonna 1992 ilmestyneen Robert James Wallerin kirjan The Bridges of Madison County[10] ja Clint Eastwoodin siitä vuonna 1995 ohjaaman ja tuottaman elokuvan Hiljaiset sillat tapahtumat sivuavat myös Iowan osavaltion Madisonin piirikunnan katettuja historiallisia siltoja. Iowalaiselle farmille saapuva valokuvaaja Robert Kincaid (Eastwood) pyytää tilan emäntää Francesca Johnsonia (Meryl Streep) neuvomaan tien Rosemanin sillalle.[11] Rosemanin katettu silta esittää kirjassa ja elokuvassa itseään eli se on vuonna 1883 valmistunut puinen katettu silta, joka on edelleen alkuperäisellä paikallaan.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vastaava toimittaja): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Aitta, 2004, s. 91
  2. ↑ a b c Aitta, 2004, s. 122
  3. ↑ Aitta, 2004, s. 116
  4. ↑ Town's Lattice Truss Past-inc.org. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 9.7.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Känsälä, Risto: Kuorikoski, Jaakko (1807–1880) (Maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia. 21.3.2005. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.7.2014.
  6. ↑ Aitta, 2004, s. 123
  7. ↑ a b Heinonen: Kurkijokelaiset ahkerina Atlantin molemmin puolin 26.5.2016. Kojonkulman Hake Oy. Viitattu 28.7.2016.
  8. ↑ Lupapäätös 30/2006/3, Kurjenmäen kevyen liikenteen sillan rakentaminen Loimijoen yli, Ypäjä (PDF) (Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös) Ymparisto.fi. 14.3.2006. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 9.7.2014.
  9. ↑ Nordman, Liisa: [http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/suutari/sillat/sisateen.htm Sateenkaaren raittisilta] Kansalaismuisti-hanke. 2001. Helsingin Yliopisto. Viitattu 18.7.2014.
  10. ↑ Klepp, L. S.: The Bridges of Madison County (1992), Robert James Waller (Kirja-arvostelu) Entertainment Weekly. 12.6.1992. Entertainment Weekly Inc. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.7.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Virtanen, Veikko: Veikko vastaa savonsanomat.fi. 4.8.2008. Keskisuomalainen Oyj. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.7.2014.
  12. ↑ World-Famous Covered Bridges: Roseman Bridge Madison County Chamber of Commerce. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 24.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katettu_silta&oldid=21026177”