Katalonian sisällissota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Katalonian sisällissota joka tunnetaan myös nimellä "Sota Juhana II:sta vastaan", oli vuosina 1462–1472 käyty sisällissota Katalonian ruhtinaskunnassa, joka kuului silloin Aragonian kruunun alaisuuteen.[1][2][3][4] Sodan osapuolina olivat Aragonian kuningas Juhana II:sta kannattaneet kuningasmieliset ja Katalonian ruhtinaskunnassa kuninkaan vallasta riitaantuneet Katalonian perustuslailliset. Ranskalaiset tukivat sodassa kuningasmielisiä, mutta myös Katalonian perustuslaillisia. Katalonialaiset, jotka kannattivat Juhana II:sen poikaa Vianan prinssi Kaarlea, lähettivät sodan aikana muutamia kruununtavoittelijoita vastatoimena Juhanan teoille. Barcelona pysyi katalonialaisten tukikohtana sodan loppuun asti.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan syttyessä Juhana II oli ollut kuningas vuodesta 1425 lähtien ja hallinnut Aragoniaa ensimmäisen vaimonsa Navarran Blanka I:n kanssa. Blankan kuollessa vuonna 1441, Juhana piti vaimonsa hallitsemat maat itsellään ja siirsi poikansa Kaarlen ulos valtapelistä. Kaarlesta tuli Vianan prinssi vuonna 1423. Juhana yritti rauhoitella poikaansa tarjoamalla hänelle valtaa Navarrassa, mutta Kaarlen ranskalaiset liittolaiset kannustivat häntä sotaan isäänsä vastaan. 1450-luvun alussa he kävivät avointa sotaa keskenään.[4] Kaarle otettiin kiinni, vapautettiin ja Juhana yritti tehdä Kaarlen perinnöttömäksi nimeämällä tyttärensä Eleanorin kruununperijäksi (Eleanor oli naimisissa Foix´n kreivin Gaston IV:n kanssa). Vuonna 1451 Juhanan uusi vaimo Juana Enriquez synnytti heille pojan Ferdinandin. Vuonna 1452 Kaarle pakeni isäänsä ensiksi Ranskaan ja myöhemmin setänsä Alfonso V:n luokse Napoliin.

Cortes Catalanas.jpg

Alfonson kuoltua 1458, Kaarle pidätettiin ja vietiin Mallorcalle. Alfonson seuraajana Juhana nimesi Kaarlen perillisekseen. Juhana lopetti sodan Genovaa vastaan, minkä barcelonalaiset kauppiaat kokivat pettymykseksi. Hän myös kieltäytyi auttamasta veljenpoikaansa Napolin Ferdinand I:stä valtaistuintaistelussa.

Vuonna 1460 Kaarle lähti Mallorcalta luvatta ja nousi maihin Barcelonassa, jossa maanomistajat ja kansalaiset toivottivat hänet tervetulleeksi.[1] Juhana ei aluksi reagoinut tapahtuneeseen, mutta kutsui poikansa tuomioistuimeen neuvottelemaan hänen naittamisestaan Kastilian prinsessa Isabellan kanssa.[1] Juhana kieltäytyi kutsumasta Kaarlea ensimmäiseksi pojakseen, luultavasti syystä että hän halusi kutsua nuorempaa poikaansa Ferdinandia ensimmäiseksi pojakseen. Kaarle aloitti neuvottelut Kastilian Henrik IV:n kanssa, joka oli hänen isänsä verivihollinen. Kaarle pidätettiin 2.joulukuuta 1460, mikä aiheutti sekasortoa Kaarlea suosivassa Kataloniassa, ja kuningas pakotettiin lykkäämään tuomiota. Katalonian hallitus ja Barcelonan neuvosto perustivat Ruhtinaskunnan neuvoston löytääkseen oikean ratkaisun päätökselle. Parlamentti kutsuttiin koolle 8.tammikuuta 1461.[1]

Parlamentissa lakimies Joan Dusai ilmoitti, että kuningas oli rikkonut useaa Katalonian lakia ja käytäntöä. Parlamentti vaati, että Juhana nimeäisi Kaarlen ensimmäiseksi pojakseen ja perillisekseen. Juhana kuitenkin kieltäytyi tekemästä edellä mainittua, minkä seurauksena parlamentti kokosi armeijan Modican kunnassa. Armeija valtasi Fragan nopeasti ja Juhana antautui helmikuussa. Hän vapautti Kaarlen 25.helmikuuta ja allekirjoitti sopimuksen, jossa tunnusti Kaarlen ensimmäiseksi pojakseen, luutnantiksi ja perilliseksi. Juhana luovutti myös oikeutensa saapua Katalonian ruhtinaskuntaan ilman hallituksen lupaa.[1] Hänet pakotettiin myös luopumaan kuninkaallisista etuoikeuksistaan. Sopimus oli voitto katalonialaisille, jotka olivat olleet huolissaan Katalonian itsenäisyydestä.

Kaarle kuoli tuberkulosiin 23.syyskuuta, mikä uhkasi kesäkuun sopimusta. Sopimus antoi 9-vuotiaalle Ferdinandille luvan periä Juhanan valtaistuimen ,mutta hänen äitinsä kuitenkin yritti saada sopimuksen kumotuksi.[1]

Sota Juhana II:sta vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhana teki ensimmäisen suuren hyökkäyksen Katalonian ruhtinaskuntaa vastaan valtaamalla Balaguerin 5.kesäkuuta 1462.[2] 9.kesäkuuta Katalonian neuvosto julisti hänet kansan viholliseksi. Elokuussa hallitus tarjosi kruunua Kastilian Henrik IV:lle, joka otti sen vastaan ja teki Beaumontin Juhanasta luutnanttinsa.[1][2][3] Sillä aikaa Juhana II miehineen marssi Lleidaan, jota hän ei piirittänyt. 21.–22. heinäkuuta hän löi neuvoston joukot Cerverassa Rubinatissa ja eteni vallatakseen Tàrregan. Voiton jälkeen hän liittyi Gastonin joukkoihin Montcadassa ja he marssivat Barcelonaan syyskuussa. Barcelonaa piiritettiin kunnes Hug Roger III saapui vesiteitse joukkojensa kanssa.

Juhana II marssi seuraavaksi Tarragonaan, jossa arkkipiispa Pere d'Urrea kehotti antautumaan. Tarragonan valloituksen jälkeen Henrik IV, joka oli tulossa joukkojensa kanssa mereltä, aloitti neuvottelut Juhanan ja Ludvig XI:n kanssa. Talven 1462–1463 aikana kumpiakin puolia vaivasi joukkojen vähyys, eivätkä ne voineet pyytä lisäyksiksi kuin muutamia satoja, usein taistelutahdottomia miehiä. Juhanaa kuitenkin kannatettiin Aragoniassa, Valenciassa, Sardiniassa ja Sisiliassa. Sisilialaiset lahjoittivat kuningasmielisille rahaa ja muonaa joukkojen ruokkimiseen.

Vuonna 1463 Juhana luovutti Estellan Navarrassa Kastilialle ja kesäkuussa Henrik IV luopui Aragonian valtaistuimestaan[3]. Lokakuussa valtaistuinta tarjottiin Portugalin konstaapelille[3]. Marraskuussa Katalonian valtuuskunta kävi neuvotteluja Ranskan Ludvigin kanssa Abbevillessä hakeakseen häneltä välimiesmenettelyä, josta hän kuitenkin kieltäytyi.

Lokakuussa 1466 Lorrainen Juhana löi prinssi Ferdinandin joukot Viladamatissa. Prinssi kärsi suuria tappioita, ja Empúriesiin leiriytynyt Lorrainen Juhana pakeni poikansa kanssa Tarragonaan. Juhana pakotettiin kutenkin pian palaamaan Ranskaan hakemaan lisäjoukkoja. Kaiken aikaa Ferdinand yritti lietsoa kapinaa Ranskan Ludvig XI:ta vastaan saadakseen liittoutuman Englannin, Burgundin, ja Aragonian välille. Vuonna 1468 lapsettoman Henrik IV:n veli Alfonso de Trastamara y avis kuoli. Juhana naitti poikansa Ferdinandin Henrik IV:n siskopuolen Isabellan kanssa, jotka menivät naimisiin ja joista tuli Espanjan kuningaskunnan hallitsijoita vuonna 1469.[5]

Syyskuussa 1468 Ferdinand valtasi Bergan.[1] Lorrainen herttua puolestaan saapui Kataloniaan toukokuussa 1469 ja kesäkuussa hän valtasi Gironan ja muita pienempiä alueita. Herttua kuoli joulukuussa 1470 ennen hyökkäystä vuoristoiseen Francesc de Verntallatin linnakkeeseen. Lorrainen herttuan kuoleman myötä katalonialaiset menettivät tärkeimmän liittolaisensa. Lisäksi vuonna 1471 katalonialaisten kanssa taistelleet ranskalaiset palasivat Ranskaan, jonka Juhana II koki itselleen eduksi.[1] Joan Margarit, Gironan piispa, luovutti kaupunkinsa Juhanalle ja muut kaupungit seurasivat perässä.

Juhana II taisteli Alt Empordàssa vuoden 1472 kesäkuuhun asti ja sen jälkeen Barcelonassa. Piiritys maalla ja merellä kesti vuoden 1471 marraskuusta vuoden 1472 lokakuuhun. Peralbesin valtauksessa Barcelona antautui Juhana II:selle.[2] Juhana II salli sotapäällikkö Calabrian Juhanan lähteä Barcelonasta rauhassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Catalonia Hiper Enciclopèdia. Enciclopèdia Catalana. Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Guerra contra Joan II Enciclopèdia.cat. Viitattu 17.12.2018.
  3. a b c d Miquel, Laura: Barcelona’s Council During the Catalan Civil War (1462-1472): the Conflict’s Management Through Municipal Deliberations Hypotheses. 21.2.2018. REGIDEL-Registres de délibérations urbains au Moyen Âge. Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
  4. a b Khaldun, Ibn: ”Aragonese and Catalonian Expansion”, The Mediterranean in the 14th Century : Rise and Fall of Empires, s. 151. Fundación El legado andalusì, 2006. ISBN 978-849-655-634-8. Google-kirjat (viitattu 17.12.2018). (englanniksi)
  5. Catalonia profile - Timeline World News - Europe. 14.5.2018. BBC. Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)