Katajanokanluoto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Katajanokanluoto
11-07-31-helsinki-by-RalfR-101.jpg

Katajanokanluoto vuonna 2011

Muut nimet
Skatakobben
Katajanokankari
Sijainti
Vesialue
Kruunuvuorenselkä
Merialue

Katajanokanluoto (myös Katajanokankari, ruots. Skatakobben) on pieni saari Helsingin edustalla Katajanokan ja Suomenlinnan välissä. Luoto on noin 95 metriä pitkä kaakko–luode-suunnassa ja leveimmillään 65 metriä leveä. Lähimmät muut saaret ovat Ryssänsaari noin 540 metriä länsilounaaseen sekä Lonna noin 800 metriä eteläkaakkoon.

Rakennukset ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarella on Konstantin Kiseleffin piirtämä, vuonna 1876 rakennettu kaksikerroksinen päärakennus. Se on rakennushistoriallisesti suojeltu vuonna 2007.[1][2] Rakennuksen alkuperäinen tarkoitus oli toimia luotsivartiotupana. Luotsipäivystys saarella loppui noin vuonna 1910.[1]

Saarella sijaitsi aiemmin myös hiilivarasto vuodelta 1883 sekä suurempi 250 neliön varasto 1900-luvulta.[1][3] Saarta ja sen varastoja käytettiin luotsitoimen teknisen kaluston varastona 1980-luvulle saakka. Vanhempi varasto purettiin 1990-luvun puolessa välissä ja uudempi varasto tuhoutui tulipalossa vuonna 2002.[1]

Saarella sijaitsee nykyisin vuonna 2011 peruskorjatun päärakennuksen lisäksi rysävarasto ja puucee.[2] Saarelle ei kulje juoksevaa vettä eikä sähköä, ja se on kaavoitettu virkistysalueeksi.[2][3]

Saaren pitkäaikainen omistaja, yrittäjä Mika Norringin yritys Suomen Lohitukku Oy (vuodesta 2013 eteenpäin nimellä FC Renska Oy[4]) osti saaren valtionyhtiö Kapiteelilta 1,4 miljoonalla markalla vuonna 2001.[3][5] Vuonna 2017 saari asetettiin myyntiin, ja sen lähtöhinnaksi arvioitiin noin miljoona euroa.[2][6] Myöhemmin hinta aleni noin 500 000 euroon tarjouskauppamenettelyn seurauksena, sillä saaren omistanut FC Renska Oy oli ulosotossa.[7]

Syyskuussa 2019 Helsingin ulosottovirasto myi saaren kiinteistöyritys P.W. Brandt Oy:lle 375 000 eurolla. Norringin mielestä hinta oli liian alhainen, ja hän yritti valittaa kaupasta Helsingin käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus ei kuitenkaan käsitellyt valitusta, sillä se saapui myöhässä.[7]

Tulipalo vuonna 2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2002 saarella sattui tulipalo.[8] Museovirasto arvioi palon jälkeen, että rakennuksen sisätilat olivat osin palautettavissa, mutta julkisivut ja katto jouduttiin rakentamaan uudelleen.[1] Rakennus peruskorjattiin myöhemmin Museoviraston tukemana.[2]

Saaren omistaja Mika Norring tuomittiin tulipaloon liittyen lokakuussa 2007 törkeästä petoksen yrityksestä ja yllytyksestä törkeään vahingontekoon. Hän oli Helsingin hovioikeuden mukaan tilannut saaren tuhopolton kahdelta muulta henkilöltä.[3]. Ennen Helsingin hovioikeuden päätöstä oli Helsingin käräjäoikeus vapauttanut Norringin kaikista syytteistä.lähde? Norring haki hovioikeuden täysin päinvastaiseen päätökseen valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, mutta valituslupaa ei myönnetty.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Helsinki, Katajanokanluoto, luotsivartiotupa Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. Viitattu 16.12.2017.
  2. a b c d e Rita, Mikko: Velkaantunut yrittäjä myy historiallista saarta Helsingin edustalla – neuvottelut alkavat miljoonasta eurosta Yle Uutiset. 21.3.2017. Viitattu 12.5.2019.
  3. a b c d Bäckgren, Noona: Aivan Helsingin edustalla myydään saarta, jolla on tarina – Pitkään oli epäselvää, kuka Katajanokanluodon omistaa, ja sitten löivät valtavat lieskat (tilaajille) Helsingin Sanomat. 17.6.2018. Viitattu 12.5.2019.
  4. FC Renska Oy Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 27.3.2020.
  5. Mika Norring pyydystää leipänsä Helsingin vesiltä Helsingin Uutiset. 8.10.2010. Viitattu 12.5.2019.
  6. Vehkasalo, Jussi: Lähtöhinta 1 000 000 euroa – ainutlaatuinen saari myynnissä aivan ydin-Helsingin edustalla Helsingin Uutiset. 21.3.2017. Viitattu 12.5.2019.
  7. a b Hirvonen, Saara: Saari Helsingin Katajanokan vieressä myytiin kiinteistöyhtiölle 375 000 eurolla Yle Uutiset. 2.9.2019. Viitattu 2.9.2019.
  8. Poliisi tutkii Katajanokanluodon tulipalon syytä Ilta-Sanomat. 12.7.2002. Viitattu 16.12.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]