Lauttasaari

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Katajaharju)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauttasaari
Drumsö
Lauttasaari air 2.JPG
Kaupungin kartta, jossa Lauttasaari korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Lauttasaari korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Koordinaatit 60°09′31″N, 024°52′30″E
Kaupunginosa nro 31
Pinta-ala 3,85 km² 
Väkiluku 23 226 (1.1.2017) 
Väestötiheys 6 033 as./km²
Osa-alueet Kotkavuori, Vattuniemi, Myllykallio, Koivusaari
Postinumerot 00200, 00210
Lähialueet Etu-Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Ruoholahti, Espoo

Lauttasaari (ruots. Drumsö) on Länsi-Helsingissä sijaitseva Lauttasaarensalmen Helsingin mantereesta erottama saari ja merellinen kaupunginosa. Alueella oli asukkaita 21 932 (2014 alussa) ja työpaikkoja 6 972 (2012 lopussa).[1] Lauttasaaren etäisyys Helsingin keskustasta on noin viisi kilometriä[2].

Lauttasaari on pääasiallisesti asuintalovaltainen, mutta kaupunginosassa sijaitsee myös monien yritysten toimitiloja. Lauttasaaressa on oma terveyskeskus, uimahalli, urheilukenttä sekä kirjasto.[3] Vilkasliikenteinen Länsiväylä kulkee Lauttasaaren halki, ja sitä ajaa noin 56 710 autoa vuorokaudessa (syyskuussa 2013 Lapinlahden sillan kohdalla).[4][5]

Lauttasaaren kaupunginosan osa-alueet ovat Kotkavuori, Vattuniemi ja Myllykallio sekä Koivusaari, jonka kapea salmi erottaa varsinaisesta Lauttasaaresta.

Laajin viheralue on saaren eteläisimmän osan entinen sotilasalue Ryssänkärki. Saaren korkein kallio, Myllykallio, on myös viheralue, josta avautuu laajat näköalat eri suuntiin, ja siellä on myös lintutorni.[6] Saarella on niin ikään kaksi yleistä uimarantaa, niin sanottu Kasinonranta Merikylpylän puistossa ja Veijarivuoren ranta saaren eteläkärjessä.[7] Saarella on myös useita venesatamia saaren itä-, länsi- ja pohjoisosissa.

Lauttasaareen on Länsimetron aseman myötä avattu myös uusi kauppakeskus Lauttis.[8]

Suurimmat niemet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vattuniemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vattuniemi

Vattuniemi on Lauttasaaren osa-alue saaren eteläosassa. Vattuniemi rakennettiin 1940- ja 1950-luvuilla teollisuusalueeksi,[9] jolle sijoittui monipuolista yritystoimintaa, kuten Suomen Tupakan tehdas, joka lopetti toimintansa vuonna 1999. Vattuniemen pienteollisuusalueella toimii edelleen useita yrityksiä, kuten Solar Films ja NRJ. 1970-luvulta lähtien Vattuniemen alue on muuttunut huomattavasti. Muutos on jatkunut voimakkaana 2000-luvulla. Alueelta on purettu teollisuus- ja toimistorakennuksia ja niiden tilalle on rakennettu asuinkerrostaloja. Tämän myötä Vattuniemen asukasmäärä on kasvanut nopeasti, ja työpaikkojen määrä on vastaavasti vähentynyt.

Katajaharju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajaharju on niemi Lauttasaaren luoteisosassa, ja se luetaan nykyään kuuluvaksi Myllykallion osa-alueeseen.[10]

Katajaharju sijoittuu kokonaisuudessaan Länsiväylän pohjoispuolelle. Katajaharjun ranta-alueilla talot ovat rivi- tai omakotitaloja laajoilla tonteilla. Sen sijaan niemen keskiosassa rakennukset ovat pääosin 1960-luvulla rakennettuja kerrostaloja. Katajaharjusta on kävelysiltaa myöten yhteys Kaskisaareen.

Asukkaat ja asunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauttasaaren väestöstä 79,3 % on suomenkielisiä, 13,9 % ruotsinkielisiä ja 6,8 % muunkielisiä; ruotsinkielisten osuus on suurempi kuin Helsingissä keskimäärin (5,9 %). Alueen asukkaista 8,0 % on ulkomaalaistaustaisia. 40,2 % saaren asukkaista on syntynyt Helsingissä (tilanne 1.1.2014).[1] Alueen 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 56 prosentilla on korkea-asteen tutkinto (31.12.2012).[1]

Lauttasaari on pääasiallisesti kerrostalovaltainen alue. Lauttasaaren asunnoista on kerrostaloissa 96 % ja pientaloissa 4 %. Lauttasaaressa asuntojen keskikoko on 62,9 m2. Kahden huoneen asunto on tavallisin. Yleisimpiä ovat 1950- ja 1960-luvulla rakennetut asunnot; 1970-luvulta alkaen asuntotuotanto alueella vähentyi, kunnes 2000-luvulla alettiin rakentaa voimakkaasti erityisesti Vattuniemen alueelle. Vuokra-asuntoja Lauttasaaressa on 33,5 %.[1]

Yleiset rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauttasaaren vesitorni oli näkyvä maamerkki.

Huomattavimmat 1950-luvulla valmistuneet yleiset rakennukset ovat Lauttasaaren kirkko, Lauttasaaren ala-aste, joka käsittää kaksi rakennusta – Pajalahden ja Myllykallion koulun –, sekä Johtamistaidon opisto, jossa vielä vuonna 2006 toimi Merivoimien esikunta. Lauttasaaren kirkko vihittiin käyttöön 20. syyskuuta 1958.[11] Samalla otettiin käyttöön vastavalmistunut työkeskus. Kirkon on suunnitellut lauttasaarelainen professori Keijo Petäjä.[12] Kirkon kellotorni otettiin käyttöön syksyllä 1957. Lauttasaaren vesitorni valmistui 1958,[13] ja se purettiin loppuvuodesta 2015.[14] Lauttasaaren Yhteiskoulun nykyinen rakennus otettiin käyttöön 1968. Lauttasaaressa sijaitsee myös Lauttasaaren tukikoti, joka on tarkoitettu asunnottomille mielenterveysongelmaisille ja päihdeongelmaisille naisille.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauttasaaren nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1540 muodossa Drommensöö, vuonna 1543 muodossa Drommensby, vuonna 1556 muodossa Dromansöö ja Dromssöö, josta nykyinen nimi Drumsö on kehittynyt.[16] Nimi saattaa johtua paksua ja kömpelöä ihmistä tarkoittavasta ruotsin kielen sanasta drumber, joskin eräät tutkijat, muun muassa A. O. Freudenthal, ovat arvelleet sen johtuvan suurta alusta tarkoittavasta sanasta dromundr.[17] Mahdollinen selitys voi olla myös vanha saksilainen sana Drum jolla tarkoitetaan moreeniharjua (vrt. geologinen termi drumliini).[18] Lauttasaaren suomenkielinen nimi puolestaan on otettu käyttöön vuonna 1919[17] ja sen lähteenä on Ruoholahdesta Lauttasaareen vuosina 1914–1936 liikennöinyt Julius Tallbergin omistama Drumsö-niminen höyrylautta. Sillan valmistuttua lauttaa pidennettiin telakalla, ja se siirtyi vuonna 1941 Korkeasaaren lautaksi. Vuonna 1945 alus luovutettiin sota­korvauksena Neuvosto­liitolle.[19]

Lauttasaaressa oli aikoinaan kaksi maatilaa, Heikas ja Bertas. Vuonna 1650 kuningatar Kristiina lahjoitti saaren Helsingin kaupungille, mutta 1600-luvun lopulla ison reduktion yhteydessä lahjoitus peruutettiin ja tilat päätyivät jälleen yksityiseen omistukseen. Myöhemmin ne yhdistettiin Lauttasaaren kartanoksi, jonka nykyisen päärakennuksen rakennutti Claes Wilhelm Gyldén vuonna 1837.[20]

Lauttasaaren eteläisin osa otettiin Krimin sodan aikana Venäjän sotavoimien käyttöön. Varsinaista varuskuntaa sinne ei perustettu, mutta sinne rakennettiin vallituksia ja sijoitettiin rannikkotykistön asevarastoja.[21] Suomen itsenäistymisen jälkeen alue oli Suomen valtion omistuksessa, mutta kun puolustusvoimilla ei ollut sille käyttöä, se siirtyi vuonna 1927 aluevaihdolla Helsingin kaupungin omistukseen, joka perusti alueelle kansanpuiston.[22]

Lauttasaaren kehitystä ovat rytmittäneet liikenneyhteydet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä saarella oli maatilan lisäksi vain huvila-asutusta.[23] Vuonna 1911 Julius Tallberg osti 750 000 markalla Lauttasaaren kartanon, jonka maat kattoivat noin puolet saaresta. Hän yritti myydä maita Helsingille, mutta koska kaupungin ei uskottu leviävän saarille, ei kauppoja syntynyt.[24] Tallberg alkoi itse kehittää saarta ja teetti Birger Brunilalla rakennussuunnitelman. Sen mukaisesti saari olisi suurelta osin rakennettu huvilakaupungiksi, mutta kesti vielä yli 20 vuotta, ennen kuin sitä alettiin toteuttaa. Tallberg perusti saarelle merikylpylän ja kahvilan nimeltä Drumsö Casino.[25] Vuosina 1913–1917 saarella liikennöi myös hevosvetoinen raitiovaunu, joka kulki nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä lauttalaiturilta Katajaharjunniemeen.[26]

Eliel Saarisen vuoden 1918 Suur-Helsinki-suunnitelman mukaan (Pro Helsingfors) suuri osa Lauttasaaresta olisi varattu satama-alueeksi, jonne olisi johtanut myös raideyhteys Leppävaaran rautatieasemalta nykyisten Kehä I:n ja Länsiväylän kohdalla.[27] Tästä suunnitelmasta ei kuitenkaan ole toteutettu mitään.

Vuonna 1919 Lauttasaari erotettiin Helsingin maalaiskunnasta yhdessä Munkkiniemen kanssa muodostamaan Huopalahden kunta. Hallinnollisesti Lauttasaari oli vuonna 1917 muodostettu taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.[28]

Kun siltayhteys saarelle valmistui vuonna 1935,[29] alkoi suuri muutos. Birger Brunilan jo vuonna 1913 laatimaa suunnitelmaa alettiin toteuttaa, ja ensimmäiset kerrostalot nousivat kartanon pelloille. Samaan aikaan rakennettiin myös saaren läpi kulkevan Lauttasaarentien jatkeeksi uusi länteen johtava päätie, Jorvaksentie. Saaren nykyinenkin asemakaava perustuu pitkälti Birger Brunilan alkuperäiseen suunnitelmaan,[30] joskin muutamat tuolloin suunnitellut rakennuskorttelit on myöhemmin päätetty jättää viheralueiksi; sitä paitsi myös Länsiväylän rakentaminen edellytti huomattavia muutoksia varsinkin saaren länsi- ja pohjoisosan asemakaavoihin.

Talvi- ja jatkosodan aikana Lauttasaaren Myllykalliolla toimi Helsingin ilmatorjuntaan osallistunut ilmatorjuntapatteri. Jatkosodassa patterin aseistuksena oli kuusi raskasta ilmatorjuntakanuunaa (76 Itk 31). Yksi näistä kanuunoista paljastettiin muistomerkiksi Myllykalliolle 12. kesäkuuta 1980. Lauttasaaren Veijarivuorenniemessä toimi lounaissektorin patteriston johtopatteri, jonka kanuunoista yksi (88 Itk 37) on säilytetty paikalla muistomerkkinä.

Lauttasaari liitettiin Huopalahden kunnan mukana 1. tammikuuta 1946 Helsingin kaupunkiin Helsingin suuressa alueliitoksessa.[31]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kantakaupungista Lauttasaareen johtaa kaksi siltaa. Lauttasaaren silta johtaa Ruoholahdesta Lauttasaarentielle, ja Lapinlahden silta sen pohjoispuolella on osa Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä, Länsiväylää, joka rakennettiin 1960-luvulla Lauttasaaren pohjoisosien kautta. Valmistuessaan Lapinlahden silta oli Suomen pisin silta. Ennen Länsiväylän rakentamista Lauttasaarentie oli osa Helsingistä länteen johtavaa päätietä. Länsiväylän edeltäjä, Jorvaksentie, alkoi sen länsipäästä.

Alkuperäinen vuonna 1935 valmistunut Lauttasaaren silta osoittautui saaren asukasluvun kasvaessa 1950-luvulla aivan liian kapeaksi, ja se purettiin vuonna 1967, kaksi vuotta sen jälkeen, kun moottoritiesilta oli valmistunut sen pohjoispuolelle. Puretun sillan paikalle rakennettiin nykyinen nelikaistainen Lauttasaaren silta.[32]

Rakenteilla oleva länsimetro tulee kulkemaan Lauttasaaren läpi.[33] Saaren keskelle rakennetaan Lauttasaaren metroasema, jonka sisäänkäynnit tulevat uuden kauppakeskuksen Lauttiksen yhteyteen sekä Gyldenintielle. Lauttasaaren länsirannalle Länsiväylän kupeeseen rakennetaan Koivusaaren metroasema. Molemmat asemat avataan liikenteelle vuonna 2017.

Metron tuloon asti Lauttasaarentien kautta kulkee useita Kampin keskuksesta Espooseen ajavia seutulinjoja T-tunnuksella. Vattuniemestä liikennöi bussi 21V asema-aukiolle, Vattuniemestä osittan vanhan 65A/66A:n reittiä kulkeva 21BX ja Katajaharjusta lähtevä bussi 20X Kamppiin sekä myös arkisin ruuhka-aikoina vanha linja 20 Erottajalle.

Järjestötoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauttasaari on paikallisesti aktiivinen kaupunginosa. Tästä on osoituksena muun muassa vaikutusvaltainen, poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, Lauttasaari-seura.

Vuonna 1916 perustettiin postiljooni Emil Wathénin aloitteesta ja Julius Tallbergin taloudellisella tuella oma palokunta, Lauttasaaren vapaaehtoinen palokunta,[34] jolle Tallberg lahjoitti tontin ja rakennustarvikkeet omaa palokunnantaloa varten.[35] Kyseinen puinen talo, malliltaan klassinen letkutornilla varustettu puutalo, palveli aina vuoteen 1965 asti jolloin se purettiin kun samalle tontille mutta entisen viereen valmistui nykyinen kivirakenteinen palokunnantalo.

Erikoisuutena VPK:n historiasta voinee mainita, että eräänä sen päällikkönä toimi useiden vuosien ajan Lauttasaareen kotiutunut taiteilija Ola Fogelberg, ”Fogeli”. Hänen muotokuvansa on edelleen palokunnantalon seinällä muiden entisten päälliköiden ja kunniajäsenten rivistössä. Hänen päällikkökautensa päättyi talvisodan sytyttyä.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauttasaaren uusia kerrostaloja ja kauppakeskus Lauttis vuonna 2016.

Lauttasaareen on kaavailtu merkittävää lisärakentamista. Helsingin uusi yleiskaavaluonnos antaa mahdollisuuden rakentaa saarelle asuntoja jopa 18 000 uudelle asukkaalle. Kaava mahdollistaa pohjoiseen Lauttasaareen yli 10 hehtaarin merentäytöt ja rakentamisen viheralueille.[36] Koivusaareen suunnitellaan 22 hehtaarin merentäytöt ja 5 150 asukkaan ja 3 800–4 500 työpaikan keskittymää uuden metroaseman kupeeseen.[37][38] Luonnoksen mukaan saarella voisi olla tulevaisuudessa asukkaita 40 000. Lauttasaari-seuran mukaan ongelmana kuitenkin jo tällä hetkellä ovat alueen riittämättömät julkiset palvelut ja suuri vajaus päiväkoti- ja koulupaikoista.[39] Koulupaikkaongelmaan kaupunki on päättänyt puuttua 2020-luvulla[40], koska Lauttasaaren ala-asteen tilanpuute pahenee.[41] Lauttasaaren ala-aste on Helsingin suurin alakoulu[42] ja yksi Helsingin ahtaimmista kouluista.[43]

Liikenteen määrä tulee Lauttasaaressa kasvamaan, koska rakenteilla olevien Lauttasaaren metroaseman ja Koivusaaren metroaseman käyttäjämäärät tulevat ennusteiden mukaan olemaan yhteensä 30 000 henkilöä vuorokaudessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brommels, Marianne & Gestrin, Christine-Louise: Lauttasaari ennen siltaa. (Drumsö: Innan bron byggdes.) Suomentanut Marjo Uusikylä. Svenska kulturfonden, 1999. ISBN 951-9211-44-6.
  • Mustonen, Kauko & Pykälä, Kalevi: Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa. Lauttasaaren kustannus, 1976.
  • Uino, Ari: Lauttasaaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000-luvulle. Lauttasaaren säätiö, 2005. ISBN 952-91-9261-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tikkanen, Tea: Helsinki alueittain 2014, s. 24, 48–49. Katso myös sivulta 192 käsitteiden selitykset. Helsingin kaupunki, 2015. ISSN 2323-4547. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.4.2015).
  2. Reittiopas (Reittioppaan mukaan Lauttasaaresta Helsingin keskustaan on matkaa 5,4 kilometriä.) Helsingin seudun liikenne. Viitattu 5.4.2015.
  3. Super User: Lauttasaari Viitattu 17.10.2016.
  4. Lilleberg, Irene & Hellman, Tuija: Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2013, s. Liitetaulukko 1, sivu 1 (4). Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2014:1. Helsingin kaupunki, 2014. ISSN 0787-9067. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.2.2015).
  5. Lilleberg, Irene & Hellman, Tuija: Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2013, s. Liitetaulukko 1, sivu 1 (4). Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2014:1. Helsingin kaupunki, 2014. ISSN 0787-9067. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.2.2015).
  6. Let's Explore Nature Helsinki
  7. Uimarannat Helsingin liikuntavirasto
  8. Lauttasaaren uuden keskustan nimeksi tuli Lauttis Helsingin Uutiset. 14.11.2014. Viitattu 24.8.2016.
  9. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 35
  10. Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirjan liite 26.11.2012: Muutoskohteet Helsingin kaupunki. Viitattu 18.2.2013.
  11. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 137.
  12. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 134.
  13. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 41.
  14. Malmberg, Lari: Lauttasaaren vesitorni katosi maisemasta. Helsingin Sanomat, 16.11.2015. Artikkelin verkkoversio.
  15. http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/asunnottomien-tuet-ja-palvelut/tukikodit/#lauttasaari
  16. Terho, Olavi et. al: Helsingin kadunnimet (2. korjattu painos), s. 19. Helsinki: Helsingin kaupunki, nimistötoimikunta, 1981. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 20.5.2015).
  17. a b Helsingin kadunnimet, s. 19. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  18. Lauttasaaren historiaa Lauttasaari-seura ry. Viitattu 12.5.2015.
  19. Lauttasaaren hevosraitiotie Suomen raitiotieseura ry. Viitattu 7.9.2011.
  20. Uino, 2005, s. 15
  21. Brommels & Gestrin, 1999, s. 21–22
  22. Uino, 2005, s. 25
  23. Brommels & Gestrin, 1999, s. 28
  24. Brommels & Gestrin, 1999, s. 24–26
  25. Brommels & Gestrin, 1999, s. 53
  26. Brommels & Gestrin, 1999, s. 28–29
  27. Marjatta Hietala, Martti Helminen, Harry Schulman, Jukka Tukkimäki: Helsinki/Helsingofs – Historiallinen kaupunkikartasto/Historic Town Atlas, s. 61 (kartta). Helsingin kaupungin tietokeskus, 2009. ISBN 978-952-223-330-1.
  28. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 43
  29. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 48
  30. Uino, 2005, s. 21
  31. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 13
  32. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 48–52
  33. Ruoholahdesta Matinkylään Länsimetro.fi
  34. Lauttasaaren VPK Historia
  35. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 193.
  36. http://lauttasaari.fi/ajankohtaista/uutiset/689-lauttasaari-seura-vetoaa-paattajiin
  37. http://www.hs.fi/m/kaupunki/a1458919185736
  38. http://lauttasaari.fi/lauttasaari-seura/kannanotot/258-seura-moittii-koivusaari-suunnitelmaa
  39. http://lauttasaari.fi/ajankohtaista/304-raju-rakentaminen-uhkaa-lauttasaarta
  40. http://www.hs.fi/mielipide/a1440384385421
  41. Helsingin Uutiset 17.9.2015
  42. http://www.hs.fi/mielipide/a1440384385421
  43. http://www.hs.fi/kaupunki/a1442380029377

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elomaa, Ville & Tommila, Päiviö & Hult, Heikki: Krenatööreistä rämäpäihin. Helsinki: Lauttasaari-seura, 2005.
  • Manninen, Olli (toimittaja). Lauttasaari kaupunki kaupungissa. – Helsinki, 1986.
  • Stenius, Sigurd. Lauttasaaren kirja. – Helsinki, 1948.
  • Suhonen, Pete: Valkoinen joulu. Romaani. Helsinki WSOY 2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]