Kasvukeskus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jyväskylä on yksi Suomen kasvukeskuksista.

Kasvukeskus määritellään usein yksinkertaisesti kaupungiksi tai muuksi keskukseksi, jossa väkiluku ja työpaikkojen määrä kasvavat.[1] Tarkemmin kasvukeskuksella viitataan sellaiseen alueelliseen kokonaisuuteen, jonne ihmiset, yritykset ja muut organisaatiot uskaltavat sijoittaa oman elämänsä, rahansa ja toimintonsa. Siten kasvukeskusten kasvu perustuu siihen, että niissä nähdään tulevaisuuden potentiaalia jonka seurauksena väestö ja työpaikkojen määrä kasvaa.

Suomessa merkittävimpiä kasvukeskuksia ovat Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seudut, joille asutuksen ennustetaan keskittyvän entistä voimakkaammin. Uudenmaan maakunnassa asuu n. 1,5 miljoonaa asukasta, eli noin neljäsosa koko Suomen väestöstä. Näiden lisäksi myös Kuopion, Vaasan ja Ahvenanmaan alueilla on vetovoimaa.[2]

Kasvumekanismit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvukeskusten myönteinen kehitys on siinä mielessä itseään ruokkivaa, että uusien toimijoiden etsiessä mahdollisimman hyvää sijaintipaikkaa ne hakeutuvat mielellään kasvukeskusten myönteisen imun piiriin, mikä taas osaltaan vahvistaa kasvukeskusten resursseja ja osaamisperustaa.[1] Esimerkiksi hyvä imago voi tukea kaupungin vetovoimaisuuden parantumista, kaupungin hyvä vetovoima puolestaan tukee imagon kehitystä, mikä taas vetää puoleensa uusia osaajia, houkuttelee uusia yrityksiä ja käynnistää uusia prosesseja, mikä vahvistaa imagoa jne.

Riittävän suuren väestö- ja teknologiapohjan nähdään yleensä olevan yhden merkittävimmistä kasvuhakuisia uuden teknologian yrityksiä synnyttävistä ja puoleensavetävistä tekijöistä.[1] Tässä suhteessa Helsingin seudulla on Suomessa luontainen kilpailuetu. Oulun alueen yritysten vahva kasvuhakuisuus ja menestys osoittavat kuitenkin, että myös väestöpohjaltaan pienemmillä alueilla on mahdollisuus menestyä.

Osaavan väestön sijoittuminen on keskittynyt Suomen sisällä kaikkein vetovoimaisimpiin keskuksiin. Esimerkiksi Turulla, Oululla, Jyväskylällä, Kuopiolla ja Tampereella on Suomen mittakaavassa vahva keskusasema ja sitä kautta muun muassa hyvä liikenne-, palvelu- ja koulutusinfrastruktuuri, joka tekee niistä erittäin kilpailukykyisiä Suomessa, sekä myös globaalilla tasolla kilpailussa suomalaisista osaajista.

Oulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun syrjäisyys ja suhteellisen pieni koko saivat osaltaan aikaan sen, että aktiivinen kehittämistyö alkoi Oulun seudulla jo hyvin varhain ja siihen on panostettu paljon henkisiä ja materiaalisia resursseja. Oululla on myös ollut keskeinen asema aluepoliittisessa ajattelussa, koska se on pitkään nähty ”pohjoisen pääkaupunkina”.[1] Sittemmin Oulun sijainti on osittain kääntynyt kilpailukykytekijäksi sen aseman vahvistuessa pohjoisen Suomen kiistattomana keskuksena. Siten Oulu on kyennyt imemään resursseja ja osaamista (muun muassa opiskelijoita) koko Pohjois-Suomen alueelta, missä sillä ei ole ollut varsinaisia kilpailijoita. Oulun menestys on tärkeä tekijä myös koko pohjoisen Suomen tulevaisuuden kannalta, mikä on osaltaan vahvistanut kaupungin asemaa. Lisäksi Oulun pohjoinen sijainti on antanut mahdollisuuden luoda maailmalla myyttistä tarinaa kaukana pohjoisessa sijaitsevasta korkean teknologian kaupungista.[1]

Yhteenvetona voidaan todeta, että kasvukeskusten kilpailukyky perustuu siihen, että niiden kilpailukyvyn elementit muodostavat toimivan kokonaisuuden valittujen ”virtojen” houkuttelussa ja juurruttamisessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Markku Sotarauta & Kimmo Viljamaa (toim.): Tulkintoja kaupunkiseutujen kehityksestä ja kehittämisestä (pdf) 2003. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry. Viitattu 15.4.2009.
  2. Timo Siukonen: Tutkimus: Suomen asutus tiivistyy viiden kasvukeskuksen ympärille Helsingin Sanomat. 15.1.2010. Viitattu 2.8.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]