Kasviestrogeenit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kasviestrogeenit ovat vakaita, kasveissa luontaisesti esiintyviä molekyylimassaltaan keveitä yhdisteitä, jotka ovat kemialliselta rakenteeltaan tai toiminnaltaan samatyyppisiä kuin nisäkkään oman hormonijärjestelmän erittämät estrogeenit, erityisesti estradioli. Kasviestrogeenit voivat matkia estrogeenien toimintaa, koska ne pääsevät kulkemaan solukalvon läpi ja olemaan vuorovaikutuksessa entsyymien ja hormonireseptoreiden kanssa. Fenolirengasrakenne mahdollistaa kasviestrogeenien kiinnittymisen estrogeenireseptoreihin ja sitä kautta vaikuttamaan mm. nisäkkään kiimaan.[1] Kasviestogeenit ovat siis aktiivisia yhdisteitä, joilla on homeita torjuvia (antimykoottisia), antibakteerisia, viruksia torjuvia (antiviraalisia) sekä antioksidanttisia ominaisuuksia. Kasviestrogeeneillä on myös syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia.[2] Toisaalta kasviestrogeenit ovat kuitenkin tunnettuja niiden estrogeenivaikutuksesta sekä genotoksisesta eli perimää vahingoittavasta vaikutuksesta, mikä voi johtaa solutasolla mutaatioihin ja jopa syöpään. Toistaiseksi kasviestrogeenejä on löydetty mm. palkokasveista eli esimerkiksi apiloista, sinimailasesta, soijapavusta, pähkinöistä, yrteistä, viljoista, pellavasta, seesamista ja humaloista. [3]

Kasviestrogeenit ja tuotantoeläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasviestrogeenien vaikutusta tuotantoeläimiin alettiin tutkia ensimmäisenä Australiassa vuonna 1960 luvulla, missä maa-apila laitumilla laiduntavilla lammaslaumoilla oli isoja hedelmällisyysongelmia. Tutkimuksissa todettiin, että kasviestrogeenejä sisältävät kasvit voivat rehukäytössä aiheuttaa eläimille hedelmällisyysongelmia. [4] Nautaan verrattuna lammas näyttäisi olevan kuitenkin herkempi kasviestrogeeneille. Vaikka kumpikin eläinlaji on märehtijä ja kasviestrogeenit metabolisoituvat pötsissä samalla tavalla, ruuansulatuskanavan epiteelikudoksessa (eli pintakudoksessa) on ilmeisesti eroja. Tästä syystä ekvolia ei imeydy ruuansulatuskanavasta muualle elimistöön naudoilla yhtä tehokkaasti kuin lampailla. Toinen teoria selittämään lampaiden herkkyyttä kasviestrogeeneille on se, että lampaan kohdussa on kaksinkertainen määrä estrogeenireseptoreita lehmään verrattuna [5] Yksimahaiset ovat märehtijöitä herkempiä kasviestrogeeneille, koska niillä ei ole pötsimikrobeja hajottamassa isoflavoneita harmittomiksi yhdisteiksi. Suurin osa päivittäisestä rehuannoksesta on oltava kasviestrogeenipitoista kasvimassaa, jotta vaikutukset ovat havaittavissa. Satunnainen tai lyhytaikainen (muutama päivä) runsas kasviestrogeenien saanti ei pitäisi vaikuttaa eläinten terveyteen negatiivisesti. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reed, K. F. M. 2016, Fertility of Herbivores Consuming Phytoestrogen-containing Medicago and Trifolium Species, https://www.mdpi.com/2077-0472/6/3/35/htm
  2. Dadáková, K., Kašparovská, J., Kašparovský, T. & Křížová, L. 2019. Isoflavones. Molecules 24 (6). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6470817/
  3. Reed, K. F. M. 2016, Fertility of Herbivores Consuming Phytoestrogen-containing Medicago and Trifolium Species, https://www.mdpi.com/2077-0472/6/3/35/htm
  4. Reed, K. F. M. 2016, Fertility of Herbivores Consuming Phytoestrogen-containing Medicago and Trifolium Species, https://www.mdpi.com/2077-0472/6/3/35/htm
  5. Karjalainen, M. 2008. Märehtijöiden rehujen isoflavonit ja niiden pitoisuudet plasmassa. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/1975/8321/lisensiaatin_tutkielma_Karjalainen_Marika_2008.pdf?sequence=3&isAllowed=y
  6. Dadáková, K., Kašparovská, J., Kašparovský, T. & Křížová, L. 2019. Isoflavones. Molecules 24 (6). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6470817/