Kassiteriitti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kassiteriitti | |
---|---|
![]() Kassiteriittia Kiinasta |
|
Luokka | Mineraali |
Kemialliset ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | SnO2 |
Molekyylipaino | 150,71 gm |
Fysikaaliset ominaisuudet | |
Väri | Musta, ruskea, keltainen tai punertava |
Asu | Lyhyitä prismoja, myös kuituinen, massoja |
Kidejärjestelmä | Tetragoninen |
Lohkeavuus | Kohtalainen |
Murros | Simpukka |
Kovuus Mohsin asteikolla | 6–7 |
Ominaispaino | 6,68–7,02 |
Optiset ominaisuudet | |
Kiilto | Timanttinen/rasvainen |
Viiru | Ruskea |
Läpinäkyvyys | Läpinäkyvä tai läpinäkymätön |
Lähteet | |
Kassiteriitti eli tinakivi on mineraalina esiintyvää tinadioksidia (SnO2). Se sisältää noin 78 % tinaa ja on tärkein tinaa sisältävä malmimineraali.[3]
Kassiteriitti on kidejärjestelmältään tetragoninen. Tavallisesti kiteet ovat lyhytprismaisia eli pilarimaisia ja pyramidipintoihin päättyviä. Väriltään kassiteriitti on musta, ruskeanmusta tai vaaleanruskea. Viiru on haalean ruskea. Vaaleilla muunnoksilla se voi olla myös valkoinen. Kassiteriitin kiilto on rasvainen tai timanttinen. Kovuus on 6–7 ja ominaispaino on 6,68–7,02 g/cm³.[1]
Suomessa kassiteriittia tavataan rapakivialueilla, esimerkiksi Kymissä ja Eurajoella. Hausjärven Kurussa kassiteriittia on kapeissa magnetiittia ja kuparikiisua sisältävissä juonissa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jones, Adrian: Kivet, s. 46. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
- ↑ Barthelmy, David: Cassiterite Mineral Data Webmineral.com. Viitattu 29. heinäkuuta 2013. (englanniksi)
- ↑ Haavisto-Hyvärinen, M.; Idman, H.; Kohonen, J. & Palmu J-P: Geologinen sanakirja Suomen Geologinen seura. Viitattu 26.1.2013. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mindat: Cassiterite (englanniksi)
- Webmineral: Cassiterite Mineral Data (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kassiteriitti Wikimedia Commonsissa