Kashibai Kanitkar
| Kashibai Kanitkar | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1861 |
| Kuollut | 30. tammikuuta 1948 Pune, Intia |
| Ammatti | kirjailija |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Rangarao (1884) Dr. Anandibai Joshi Yanche Charitra (1889) Palkhicha Gonda (1928) Chandanyatil Gappa (1929) |
Kashibai Kanitkar (1861 – 30. tammikuuta 1948) oli intialainen naiskirjailija. Häntä on pidetty marathinkielisen kirjallisuuden edelläkävijänä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kashibai Kanitkar (o.s Bapat) syntyi vuonna 1861 historiallisesti Punen hallitsijoiden palveluksessa olleeseen yläluokkaiseen bramiinisukuun. Kashibain isä työskenteli brittihallinnon virkakoneistossa. Jo yhdeksänvuotiaana Kashibai päätyi tuolloisten tapjen mukaisesti järjestettyyn avioliittoon 16-vuotiaan Govindaro Kanitkarin kanssa. Govindaro opiskeli sittemmin lakia ja tuli tuomariksi. Avioliitto ei ollut onnellinen. Tummaihoista Kashibaita väitettiin rumaksi, ja hänellä ei ollut miehensä laista länsimaista koulutusta.[1]
Ilman koulutustakin Kanitkar opiskeli itsenäisesti lukemaan ja kirjoittamaan marathiaja englantia. Hänen miehensä ei tässä juuri auttanut, mutta miehen tuttavaverkostoon kuului edistysmieleisiä intialaisia. Tätä kautta Kanitkar tutustui esimerkiksi kirjailija Hari Narayan Apteen. Vuonna 1884 Kanitkar julkaisi ensimmäisen marathankielisen teoksensa Rangarao kirjoituksina lehdissä Manoranjan ja Nibandhachandrika. Kirjana se julkaistiin vuonna 1931 uudella nimellä Anant Vinyak Patwardhan. Vuonna 1889 hän julkaisi elämäkerrallisen teoksen Dr. Anandibai Joshi Yanche Charitra. Teos kertoi maharashtralaisesta lääkäristä Anandibai Josheesta. Vuonna 1928 ilmestyi romaani Palkhicha Gonda ja vuonna 1929 Kanitkarin, Govindaron ja Hari Narayan Apten välistä kirjeenvaihtoa sisältävä Chandanyatil Gappa. Teosten lisäksi Kanitkar julkaisi esseitä aikansa kirjallisuusjulkaisuissa, kuten Navayug, Vividh Dnyan Vistaar ja Subodh Patrika. Kanitkar käsitteli paitsi marathilaista kirjallisuutta, myös uskontoa ja naisten asiaa.[1]
Kanitkar toimi myös politiikassa ja aktivistina. Hän ajoi lakia suojaikärajasta vuonna 1891, jolloin se asetettiin 12 vuoteen. Uudistusliike Prarthana Samajin kautta hän oli mukana järjestämässä uusia häitä eronneelle naiselle. Hän oli myös yksi ensimmäisistä Intian kongressipuolueen naisjäsenistä. Vuonna 1909 hänestä tuli Punessa toimineen naistenkoulun Seva Sabanin johtaja. Uskonnolliselta ajattelultaan Kanitkar oli teosofi, ja hän oli myös teosofisen seuran jäsen. Hänen miehensä kuoli vuonna 1918, ja hän opetti sittemmin marathia Banaras Hindu University-yliopistossa. Hän kuoli Punessa 30. tammikuuta 1948.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Bonnie G. Smith (toim.): The Oxford encyclopedia of women in world history, s. s. 4-5. vol. 5. Oxford University Press, 2008. ISBN 9780195148909. Internet Archive (viitattu 27.4.2021). (englanniksi)
| ||||||||||
