Karlukit
Karlukit olivat useasta heimosta koostunut turkkilainen etninen ryhmä Keski-Aasiassa. Heidät mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 400-luvulla. Karlukit harjoittivat paimentolaisuuteen perustunutta karjanhoitoa, metsästystä sekä osittain maanviljelyä. He asuttivat Talasjoelta Tarimille ulottunutta Jetısun aluetta karavaanireittien varrella.[1][2]
Karlukit valtasivat vuosina 757–766 Türgešin kaanikunnan ja perustivat Karlukkien kaanikunnan. Sen pääkaupunkina toimi vuoteen 940 saakka Sujab Tšüijoen varrella ja myöhemmin Qoilyq Ilin laaksossa. Karlukit valtasivat Kašgarin alueen vuonna 861. 900-luvulta lähtien he kuuluivat Karakhanidien valtakuntaan. He kääntyivät muslimeksi vuonna 960.[1][2]
Karlukit osallistuivat muun muassa uzbekkien ja tadžikkien muodostumiseen etnisinä ryhminä[3]. Kielitieteessä erotetaan Nikolai Baskakovin luokittelun mukaan turkkilaisten kielten karlukkilainen ryhmä, johon kuuluvat nykykielistä uzbekki ja uiguuri. Uzbekin karlukin murre toimii kirjakielen perustana.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 11, s. 441. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1973.
- 1 2 Kazahstan: Natsionalnaja entsiklopedija, tom 3, s. 170–171. Almaty: Qazaq ensiklopediasy, 2005. ISBN 9965-9746-4-0
- ↑ Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 10-jild, s. 606. Toshkent: Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 2005. ISBN 5-89890-091-8
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 20, 436. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2