Karl Tõnisson
| Karl Tõnisson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1883 Põltsamaa, nyk. Viro |
| Kuollut | 1962 Rangoon, Myanmar |
Karl Tõnisson tai Kārlis Tennisons (1873 – 1962) oli virolainen buddhalainen vaikuttaja. Tõnisson julkaisi useita kirjoja viroksi, venäjäksi ja latviaksi, minkä lisäksi hänen värikkäät elämänvaiheensa tekivät hänestä kiistellyn virolaisen kansanlegendan hahmon.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tõnissonin elämän eri vaiheet sotketaan joskus varsin hataralle pohjalle perustuviin tarinoihin, joista on kuitenkin tullut yleisesti uskottuja varsinkin nykyisten buddhalaisuuden harrastajien keskuudessa Baltiassa. Esimerkiksi Tõnissonin syntymävuodeksi ilmoitetaan usein virheellisesti 1873. Tõnisson syntyi Põltsamaalla vuonna 1883[1] ja hän opiskeli filosofiaa Pietarin yliopistossa. Opiskeluaikoinaan Tõnisson asui isänsä ystävän ja orientalistin E. E. Uhtomskin luona tavaten tämän luona käyneitä vieraita, joihin lukeutui muun muassa 13. dalai-laman Thubten Gyatson opettaja Agvan Dorzijev ja paroni Roman von Ungern-Sternberg. Vuonna 1893 Tõnisson matkusti Burjatiaan opiskelemaan buddhalaisuutta ja 1900-luvun alussa hän matkusteli eri puolilla Venäjää ja Aasiaa. Tõnisson kävi usein Erdene Zuun luostarissa ja Urgassa (nyk. Ulan Bator) Mongoliassa Jebtsundamba Khutuktun Bogd Khanin vieraana.[2]
Tõnisson julkaisi ensimmäisen kirjansa venäjäksi Riiassa vuonna 1909 ja myöhemmin hän julkaisi buddhalaisia säkeitä käsittäneen kirjan Tartossa, jossa hän esitteli myös panmongolilaisuuden innoittaman ajatuksen panbaltialaisuudesta (Pan-Baltoonia).[2] Pietarin buddhalainen temppeli rakennettiin vuosien 1909 ja 1915 välillä Kivinenän (Staraja Derevnja) kaupunginosaan Agvan Dorzijevilta, dalai-lamalta ja muilta tahoilta saatujen lahjoitusten avulla.[3] Tšaari Nikolai II vahvisti temppelin henkilökunnan vuonna 1914, josta lähtien Tõnisson oli kirjoilla temppelin henkilökunnan jäsenenä.[2] Temppeli päätyi hyökkäyksen kohteeksi Venäjän sisällissodan melskeiden aikana vuonna 1919 ja se menetti suuren osan temppelissä olleista reliikeistä.[3] Vuonna 1920 Agvan Dorzijev teki Tõnissonista temppelin johtajan, mutta hän joutui pakenemaan kaupungista vuonna 1923 Dorzijevin kehotettua tätä lähtemään bolševikkien uhan takia.[2]
Viron lähetystö kieltäytyi antamasta Tõnissonille viisumia Viroon hänen temppelitoimintansa takia, jolloin Tõnisson kääntyi Latvian lähetystön puoleen. Latvia myönsi Tõnissonille kansalaisuuden ja hän otti latvialaisen nimen Kārlis Tennisons. Latvian kansalaisuuden avulla Tõnisson saapui Tarttoon, jossa hän julkaisi kirjoja ja järjesti buddhalaisia menoja. Vuonna 1924 hän perusti Latvian ensimmäisen buddhalaisen seurakunnan Riiassa. Seurakunta vuokrasi taloa, jota käytettiin temppelin tavoin ja jossa järjestettiin buddhalaisia menoja kerran viikossa. Buddhalaisen toimintansa ohella Tõnisson harrasti urheilua. Hän auttoi tekemään liikunnallista joogaa tunnetuksi ja vuonna 1926 hän tuli virolaisen urheiluseura Kalevin järjestämän maratonin kolmanneksi ajalla 3 tuntia ja 31 minuuttia.[2] Tõnisson muutti Baltiasta vuonna 1930 yhdessä Friedrich V. Lustigin kanssa ja vuosina 1932–1949 hän asui Siamissa eli nykyisessä Thaimaassa. Vuonna 1949 hän muutti Rangooniin Burmaan eli nykyiseen Myanmariin, jossa hän kuoli vuonna 1962.[1]
Merkitys ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tõnisson julkaisi vuosien 1909 ja 1930 välillä vähintään 16 kirjaa, 13 niistä viroksi, kaksi venäjäksi ja yhden latviaksi. Kirjoista kahdeksan vironkielistä, yksi venäläinen ja latvialainen käsittelivät buddhalaisuutta. Vironkielisistä teoksista kuusi oli Tõnissonin alkuperäistuotantoa ja kaksi käännöksiä. Tõnissonin teoksia on kuvailtu kollaaseiksi, jotka käsittävät nimikkeeseensä joskus varsin löyhästi liittyviä eri osia, jotka on kirjoitettu eri aikoina. Buddhalaisuuden periaatteiden käsittelyn lisäksi Tõnisson tuo etenkin myöhemmissä teoksissaan esille kristinuskon kritiikkiään ja muita aiheita, kuten ajatuksensa "Pan-Baltoniasta" ja Baltian alueen muinaisuskojen yhtäläisyyksistä Intian Veda-kauden uskoihin. Tõnisson ei varsinaisesti liittänyt itseään mihinkään buddhalaisuuden useista eri koulukunnista.[1]
Tõnissonin elämää voi kuvailla värikkääksi ja buddhalaisuudessa häntä saatettaisiin kutsua mahasiddhaksi. Buddhalainen toiminta Virossa päättyi Tõnissonin lähdettyä[4], mutta hänestä tuli osa virolaista kansanlegendaa.[1] Neuvosto-Vironaikaiset kirjailijat ja orientalistit kuten Gennadi Gerodnik pyrkivät luomaan kuvan Tõnissonista virolaisten vihollisena ja imperialistien kätyrinä.[4] Friedrich Lustig julkaisi puolestaan Tõnissonin elämäkerran The Mahatma of Baltic vuonna 1965.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Mait Talts: "The first Buddhist priest on the Baltic coast" Karlis Tennison and the introduction pf Buddhism in Estonia (pdf) Eesti Kirjandusmuuseum. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Marju Broder: The Beginning of Buddhism in Estonia: Karl Tõnisson Estonica. Eesti Instituut. Arkistoitu 25.3.2018. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Pavel Petrovsky: Datsan History Новости буддизма в Санкт-Петербурге. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Marju Broder: The Beginning of Buddhism in Estonia: Karl Tõnisson’s actions Estonica. Eesti Instituut. Arkistoitu 25.3.2018. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)