Karl Nordman
Karl Georg Nordman (17. kesäkuuta 1892 Vaasa – 6. kesäkuuta 1950) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan aliupseerina.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nordmanin vanhemmat olivat maalarimestari Mårten Nordman ja Maria Matilda Björklund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Signe Sofia Hannuksela. Hän kävi kolme luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota ja suoritti viidennen luokan kurssin samassa koulussa vuonna 1921. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja komppanianpäällikkökurssin Taistelukoulussa vuonna 1928.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nordman liittyi liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 29. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin 21. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon. Työosastosta hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 18. elokuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takaisin Suomeen Nordman palasi Ruotsin kautta 10. maaliskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä. Hänet sijoitettiin sisällissotaa käyvän Valkoiseen armeijan 3. Jääkärirykmentin esikuntaan, josta hänet siirrettiin 17. maaliskuuta 1918 alkaen 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan l. komppaniaan ja edelleen 24. maaliskuuta 1918 alkaen 10. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Nordman osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurin ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nordman siirrettiin sisällissodan jälkeen 16. toukokuuta 1918 alkaen 1. komppanian päälliköksi Etelä-Pohjanmaan rykmentin täydennyspataljoonaan ja edelleen 15. heinäkuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ään, josta muodostettiin myöhemmin Tampereen rykmentti. Hän toimi aluksi rykmentissä komppanianpäällikkönä ja 5. toukokuuta 1919 alkaen 3. pataljoonan adjutanttina. Adjutantin tehtävistä hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1920 alkaen konekiväärikomppanian päälliköksi ja 20. toukokuuta 1921 alkaen rykmentin- ja konekivääriupseeriksi. Tampereen rykmentistä hänet siirrettiin 18. elokuuta 1922 alkaen Kaartin jääkäripataljoonaan, missä hänet sijoitettiin 2. komppanian nuoremmaksi upseeriksi ja 30. toukokuuta 1924 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Aliupseerikoulusta hänet siirrettiin 18. tammikuuta 1926 alkaen komppanianpäälliköksi 3. komppanian ja 1. maaliskuuta 1929 alkaen 2. komppaniaan. Kaartin jääkäripataljoonasta Nordman siirrettiin 1. toukokuuta 1934 Uudenmaan rykmenttiin, josta hän erosi sairauden takia 6. lokakuuta 1934.[1][2]
Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nordman toimi jatkosodan aikana Vaasan suojeluskuntapiirin ilmasuojelutoimiston päällikkönä. Hänet haudattiin Vaasaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.