Karl Ludwig Kahlbaum

Karl Ludwig Kahlbaum

Karl Ludwig Kahlbaum (1828 Dirschau – 1899) oli saksalainen psykiatri. Hän kuvasi ensimmäisenä katatonisen tilan vuonna 1868. Kahlbaum kuitenkin määritteli sen häiriöksi, johon liittyvät mielialan ja motoriikan oireet. Myöhemmin katatonia alettiin käsittää nimenomaisesti motoriikan oireita kuvaavaksi käsitteeksi.

Kahlbaum opiskeli lääketiedettä Königsbergin, Würzburgin ja Leipzigin yliopistoissa, kunnes sai lääketieteellisen oppiarvonsa Berliinissä. Hän työskenteli itäpreussilaisella psykiatrian klinikalla ja lyhyesti psykiatrian yliopisto-opettajana Königsbergissä. Kahlbaum siirtyi yksityisen sairaalan tehtäviin Görlitziin ja osti sen vuonna 1867. Alun perin sairaala oli ollut Saksan ensimmäinen epilepsian hoitoon erikoistunut klinikka, mutta psykiatriseksi sairaalaksi muunnettuna Kahlbaumin parantolasta (entinen Reimerin parantola) tuli maineikas myös Saksan rajojen ulkopuolella. Kahlbaumin parantolaa johti vuoteen 1943 saakka yksi hänen pojistaan, Siegfried Kahlbaum.

Kahlbaum otti käyttöön uusia termejä, joihin kuuluivat katatonian lisäksi parafrenia, dystymia, syklotymia ja hebefrenia. Vuonna 1871 hän kannusti oppilastaan, ystäväänsä Ewald Heckeriä tekemään julkaisun hebefrenian käsitteestä. Kahlbaum oli ensimmäinen, joka erotteli toisistaan psykoosit ilman elimellistä alkuperää ja elimellistä alkuperää olevat psykoosit. Hän piti toiminta-, taide- ja musiikkiterapioita tärkeinä osina psykiatrista hoitoa. Kahlbaumin tunnetuin, katatoniaa koskeva teos on vuodelta 1874. Se käännettiin englanniksi vuonna 1973. Kahlbaum julkaisi myös teoksen Gruppirung der psychischen Krankheiten und die Einteilung der Seelenstörungen (1863). Hän oli ensin naimisissa Ewald Heckerin serkun kanssa, mutta vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen hän solmi uuden avioliiton klinikkansa ylihoitajan kanssa.