Karl Flodin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karl Flodin

Karl Theodor Flodin (10. heinäkuuta 1858 Vaasa29. marraskuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen musiikkikirjailija, -kriitikko ja säveltäjä.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flodinin vanhemmat olivat Heinolan piirilääkäri Ferdinand Flodin (1826–1916) ja Matilda Sofia Melart. Flodin oli naimisissa vuodesta 1900 laulajatar Adolphine (Adée) Thérèse Leanderin (k. 1935) kanssa. Flodinin serkkuja olivat pianisti Fanny Flodin-Gustavson (1868–1954) ja kuvanveistäjä Hilda Flodin (1877–1958). Flodin pääsi ylioppilaaksi 1877 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1883 ja maisteriksi 1886. Hän opiskeli pianonsoittoa, musiikin teoriaa ja sävellystä Richard Faltinin johdolla sekä Leipzigin konservatoriossa muun muassa Salomon Jadassohnin ja Karl Piuttin johdolla.

Flodin toimi muun muassa Nya Pressen -lehden musiikkiarvostelijana 1883, 1885–1898, 1900 ja 1906–1908. Hän sai musiikkikriitikkona mainetta arvosteltuaan murskaavasti Jean Sibeliuksen Lemminkäis-sarjaa vuonna 1897. Flodin perusti vuonna 1900 Euterpe-nimisen musiikkilehden, jota hän toimitti vuoteen 1905 saakka. Lehden ympärille kerääntyi 1900-luvun alussa Euterpe-ryhmän nimellä tunnettu joukko suomenruotsalaisia kirjailijoita ja taiteilijoita. Flodin muutti vuonna 1908 Argentiinaan, jossa hän toimi musiikkiarvostelijana Buenos Airesissa 1908–1921.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flodinin romanttis-lyyriseen sävellystuotantoon kuului yksinlauluja, pianoteoksia (tunnetuin Suite mignonne) ja kuorolauluja (muun muassa kolme kantaattia):[1]

  • alkusoitto Den kapriciösa lutfisken, Våren, polkka Cortége, romanssi käyrätorvelle ja orkesterille, Luca Signorelli baritonille ja orkesterille, Requiem für Mignon kuorolle, sooloille ja pianolle, kolme kantaattia
  • noin 30 yksinlaulua ja 20 kuorolaulua
  • yli 80 pianosävellystä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finska musiker och andra uppsatser i musik. Söderström, 1900.
  • Om musiken till Runebergs dikter. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1904.
  • Albert Edelfelt: en folkelig minneskrift. Helsinki: Svenska Folkskolans Vänner, 1905.
  • Martin Wegelius: levnadsteckning. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1922.
  • Musikliv och reseminnen. Helsinki: Söderström & Co, 1931.
  • Richard Faltin och hans samtid. Helsinki: Schildt, 1934.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ehrström, O.: Karl Flodin, s. 218–226. Teoksessa: Ranta, Sulho (toim.), Suomen säveltäjiä. Porvoo: WSOY, 1945.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sarjala, Jukka: Flodin, Karl (1858 - 1925) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.