Karkeakarvainen bosnianajokoira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karkeakarvainen bosnianajokoira
BIR Grupp 6- BOSANSKI OSTRODLAKI GONIC-BARAK, Sandy (23866392689).jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina
Määrä Suomessa rekisteröity 19[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö jäniksen, ketun ja villisian metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira, vahtikoira
Muita nimityksiä Bosanski Oštrodlaki Gonič Barak, Bosnian Rough-Coated Hound, Keltski Goniči, Illyrianajokoira
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat,
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
Ulkonäkö
Paino 16-24 kg
Säkäkorkeus uros 46-56 cm
Väritys tricolor tai kaksivärinen;
pohjavärinä vehnä, punainen, harmaa tai musta

Bosanski oštrodlaki gonič barak eli karkeakarvainen bosnianajokoira, joka tunnetaan myös nimellä barak, on Bosniassa metsästyskoirista jalostettu koirarotu. Tätä rotua on alun perin käytetty jäljestämiseen.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vankka rakenne. Pää pitkä ja kohtuullisen leveä, otsa hieman kupera. Kohtuullinen ja loiva otsapenger. Silmät ovat soikeat ja suuret ja niiden väri on kastanjanruskea. Korvat ovat keskipitkät, riippuvat ja kärjestä pyöristyneet. Suorakaiteen muotoinen, pitkä ja syvä kuono. Kirsu on väriltään joko musta tai tummanruskea. Purenta on aina leikkaava. Häntä kaartuu sapelimaisesti hieman ylöspäin. Karva on kovaa, pitkähköä ja harottavaa. Kuonossa karva muodostaa selvästi erottuvat viikset ja parran. Pohjaväri vaihtelee vehnästä ja punaisesta harmaaseen ja mustaan. Musta tai harmaa satula päävärin lisäksi on hyvin yleinen, mutta koira voi olla myös kolmivärinen (tricolor).[2] Kaikkein yleisin väritys on vehnä harmaalla satulalla.[3] Uros on 46-56 cm korkea ja narttu jonkin verran pienempi. Ihannepaino on 20 kg, mutta vaihtelu 16-24 kg välillä sallitaan.[2]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnianajokoiraa kuvaillaan sinnikääksi, eloisaksi ja rohkeaksi. Työskennellessään sillä on sointuva haukku,[2] minkä vuoksi se soveltuu hyvin myös vahtikoiraksi. Se tulee hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa.[3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnialaiset metsästäjät jalostivat rodun 1800-luvulla paikallisiin olosuhteisiin ja ennen kaikkea vuoristossa työskentelemään soveltuvaksi. Jalostuksessa tiedetään käytetyn ainakin griffonia, mikä lisäksi jotkin teoriat uskovat mukana olevan myös molossikoiran perimää. Nimityksen barak uskotaan tulleen turkin kielestä, missä se merkitsee karkeakarvaista koiraa. Bosniassa ajon aikana haukkuvaa koiraa kutsutaan nimellä brakirci, joka vastaa saksan ja hollannin kielen termiä bracke.[3] Bosnianajokoira pääsi FCI-rekisteriin vuonna 1965, alun perin nimellä illyrianajokoira.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karkeakarvainen bosnianajokoira/barak. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Haettu 27.1.2019.
  2. a b c d Karkeakarvainen bosnianajokoira/ Barak. Suomen Kennelliitto. Haettu 27.1.2019.
  3. a b c Bosanskibarak.info. Tornjak. Haettu 28.1.2019.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.