Epe Helenius
Kari ”Epe” Helenius (s. 25. marraskuuta 1950 Tampere) on vuonna 1977 perustetun Poko Rekords -levy-yhtiön toimitusjohtaja ja perustaja. Hän on koulutukseltaan yo-merkonomi ja on opiskellut taloustieteitä Tampereen yliopistossa. Helenius on keskeisiä suomalaisia pop- ja rockmusiikin taustavaikuttajia.[1]
Epe’s Music Shop[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikki- ja äänilevyalalla Helenius on ollut vuodesta 1972, jolloin hän perusti Epe’s Music Shop -levykaupan. Kauppa on tunnettu ensimmäisenä suomalaisena pääasiassa rockia myyvänä äänilevyliikkeenä. Sen myynti perustui alusta lähtien pääosin postimyyntiin. Aluksi levykauppa toimi isänsä Erkki Heleniuksen ison kangaspainoyrityksen osana, kunnes se vuonna 1976 yhtiöitettiin: Epe Helenius osti isältään ja muutamilta tämän ystäviltä Unitor Oy -nimisen, siihen asti ilman liiketoimintaa olleen osakeyhtiön.
Vuonna 1988 perustettiin kolme suurta Mega Epe’s -levykauppaa pienempien rinnalle. Tampereella toimi parhaimmillaan samanaikaisesti kolme erillistä Epe’sin myymälää. 1990-luvun alussa koittanut lama kumminkin teki niiden pyörittämisestä vaikeaa ja Mega Epe’sit sulkivat ovensa vuonna 1993. Alkuperäisen Epe’s Music Shopin toiminta kuitenkin jatkui Tampereella Kyttälänkadulla. Tammikuussa 2014 uutisoitiin, että myös se lopettaa toimintansa. Epe’s jatkoi levyjen nettikauppaa,[2] kunnes sekin loppui syyskuun lopussa vuonna 2014[3].
Muu yritystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2001 Epe Helenius myi Poko Rekordsin monikansalliselle EMI-levy-yhtiölle, mutta jatkoi kuitenkin Pokon johtotehtävissä. Huhtikuussa 2009 Helenius perusti uuden levy-yhtiön Sound Of Finland, ja samalla hän jätti EMIn johtotehtävät ja ryhtyi konsultiksi.[4] Syksyllä 2009 Helenius perusti jälleen levy-yhtiön, Ratas Music Groupin, yhdessä Gabi Hakasen kanssa.[5]
Helenius on toimitusjohtajatehtäviensä ohella sanoittanut joskus joitakin humoristisia lauluja joita on joskus päätynyt joidenkin artistien laulamina myös singleille. Yksi on muun muassa vuonna 1984 julkaistu SM-liigajoukkue Tampereen Ilveksen kannatuslaulu jonka esitti Popedan Costello Hautamäki. Hän on myös toiminut levyarvostelijana Soundissa nimimerkillä Pertti Ström.
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epe Helenius palkittiin vuosikymmenien ansioistaan suomalaisessa rockbisneksessä G. Pula-aho -patsaalla vuonna 2001.[6]
Epe palkittiin Pirkanmaan Vuoden Luova Yrittäjä palkinnolla 2009. Valinnan tekivät Luova Tampere ja Pirkanmaan Yrittäjien Luovien alojen toimikunta. Vuonna 2013 Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myönsi Epe Heleniukselle 10 000 euron tunnustuspalkinnon hänen merkittävästä vaikutuksestaan populaarimusiikin historiaan paikallisesti ja valtakunnallisesti sekä suomalaisen musiikkiviennin edistämisestä. [7]
Tasavallan presidentti myönsi 2021 Heleniukselle musiikkineuvoksen arvonimen.[8]
Museolahjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2021 Epe Helenius luovutti Museokeskus Vapriikkiin Epe’s Music Shopin ja Poko Rekordsin esineistöä, johon kuului tuhansia valokuvia Poko Rekordsin bändeistä, keikkajulisteita, demonauhoja ja levynkansisuunnitelmia.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen (toim.): Tampereen kasvot, s. 23–4. Tampere: Kustannus Oy Sanasato, 1997.
- ↑ Legendaarinen levykauppa Epe´s sulkee Tampereella 14.1.2014. Yle Uutiset. Viitattu 14.1.2014.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/legendaarinen_levykauppa_epes_lopetti_lopullisesti/7503285
- ↑ Poko Recordsin perustaja aloittaa uuden levy-yhtiön. Helsingin Sanomat, 2.4.2009, s. C1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.4.2009.
- ↑ http://ratasmusic.fi/info (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ [1] G .Pula-Aho -palkinto jaettu
- ↑ Epe Helenius sai kiitosta työstään. Aamulehti 4.5.2013, s. B24.
- ↑ Mäntylä, Eveliina: Tasavallan presidentti myönsi Epe Heleniukselle musiikkineuvoksen arvonimen Helsingin Sanomat. 7.7.2021. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 7.7.2021.
- ↑ Vasara, Päivi: Epe ei halunnut kipata elämänhistoriaansa kaatopaikalle – Museo on ilahtunut monipuolisesta ja hienosta lahjoituksesta, joka kertoo suomalaisesta musiikkikulttuurista 5.4.2021. Aamulehti, Moro. Viitattu 11.4.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kanerva, Timo: Epe – Levymoguli. Helsinki: Johnny Kniga, 2021. ISBN 978-951-0-46458-8.
- Vesa Kontiainen: Aitoa suomirokkia : Poko Rekordsin historia. Like, 2004. ISBN 952-471-400-0.
- Ilpo Rantanen: Vuonna 85 : Manserockin lyhyt oppimäärä. Siltala, 2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
