Siirry sisältöön

Kari Hakapää

Wikipediasta

Kari Mauri Antero Hakapää[1] (17. elokuuta 1945 Helsinki10. maaliskuuta 2025 Helsinki)[2] oli suomalainen kansainvälistä oikeutta tutkinut oikeustieteilijä. Hän toimi Lapin yliopiston kansainvälisen oikeuden professorina vuosina 1991–2008.

Hakapää valmistui ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta vuonna 1964. Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1968, oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1971 ja oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1982 sekä suoritti Master of Laws -tutkinnon Columbian yliopistossa vuonna 1972.[1][2]

Hakapää työskenteli Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden assistenttina 1972–1980 sekä Suomen Akatemian tutkimusasistenttina 1979–1981 ja vanhempana tutkijana 1986. Hän oli Lapin yliopiston kansainvälisen oikeuden apulaisprofessori 1986–1991 ja kansainvälisen oikeuden professori 1991–2008 sekä toimi yliopiston vararehtorina 1989–1993. Lisäksi hän työskenteli ulkoministeriössä lähetystöneuvoksena 1981–1986 ja toimi useissa asiantuntijatehtävissä ulkoasiainhallinnon alalla. Hakapää valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2000.[1][2]

Hakapään tutkimus keskittyi erityisesti kansainväliseen merioikeuteen.[2]

  • Marine Pollution in International Law: Material Obligations and Jurisdiction with Special Reference to the Third United Nations Conference on the Law of the Sea. (Väitöskirja) Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1981. ISBN 951-41-0402-1
  • Uusi kansainvälinen merioikeus. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISBN 951-640-354-9
  • Uusi kansainvälinen oikeus. (3. painos) Helsinki: Talentum, 2010. ISBN 978-952-14-1462-6
  1. a b c Tuominen, Tia (toim.): Suomen Lakimiehet 2019, s. 111–112. Helsinki: Alma Talent, 2019. ISBN 978-952-14-3724-3
  2. a b c d Muistokirjoitus: Kari Hakapää 1945–2025 14.4.2025. Lapin yliopisto. Viitattu 4.5.2025.