Kari Sohlberg
| Kari Sohlberg | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. joulukuuta 1940 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | elokuvaaja |
| Lapset | Konsta Sohlberg |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1966- |
| Tunnustukset |
|
Kari Sohlberg (s. 13. joulukuuta 1940 Helsinki) on suomalainen elokuvaaja.
Sohlbergin ura suomalaisen teatterielokuvan parissa alkoi 1966 Ere Kokkosen Millipillerin myötä. Ura jatkui Spede Pasasen tuottamien elokuvien kuvaajana. Sohlbergin kuvaamia ovat muun muassa Pähkähullu Suomi, Noin 7 veljestä, Leikkikalugangsteri, Viu-hah hah-taja ja kolme ensimmäistä Uuno Turhapuro-elokuvaa.
Myöhemmin Sohlberg kuvasi muiden muassa Jörn Donnerin, Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjauksessa. Hänen työsuhteensa Markku Pölösen, Matti Ijäksen ja Raimo O. Niemen kanssa muodostuivat erityisen läheisiksi ja jatkuivat kunkin kohdalla useiden elokuvien ajan.[1]
Sohlberg on saanut toistaiseksi eniten parhaan kuvauksen Jussi-palkintoja, seitsemän. Ensimmäisen kuvaus-Jussinsa Sohlberg sai Leikkikalugangsterista vuonna 1970. Myöhemmät palkinnot tulivat elokuvista Maa on syntinen laulu (1974), Tulipää (1981), Angelan sota (1985), Pohjanmaa (1989), Badding (2000) sekä Koirankynnen leikkaaja (2005). Ehdokkuudeksi ovat jääneet Poika ja ilves (1999), Cyclomania (2002) sekä Haaveiden kehä (2003).
Sohlbergin kuvaamia pitkiä teatterilevityksen elokuvia on yli 60. Hän on tehnyt muutamissa kotimaisissa elokuvissa myös pieniä rooleja.
Kari Sohlberg jäi eläkkeelle vuonna 2011 ja hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Raimo O. Niemen Roskisprinssi.[1]
Hänen poikansa Konsta Sohlberg on myös elokuvaaja ja hän on jatkanut isänsä yhteistyötä Markku Pölösen kanssa.[1]
Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kari Sohlberg työskenteli 1960-luvun alussa pääesikunnan piirtäjänä, opiskeli iltaisin Ateneumissa ja kävi katsomassa Suomen Elokuva-arkiston näytäntöjä. Kun puolustusvoimien kuvaosastolla avautui elokuvaajan paikka, Sohlberg sai sen ja alkoi opiskella elokuvaa käytännössä muun muassa Kullervo Karin ohjauksessa. Pian Sohlberg siirtyi kuvaamaan televisiomainoksia Scenaria-yhtiöön, josta hän lähti vuoden kuluttua 1962 Armand Lohikosken mukana Lii-Filmiin tekemään lyhytelokuvia. Siellä hän oppi lisää muun muassa leikkauksesta Alvar Hambergilta ja käsivarakuvauksesta Leo Hildeniltä.[2]
Kun lyhytelokuvien kysyntä romahti veronalennuselokuvajärjestelmän lakattua, Sohlberg siirtyi kuvaajaksi Mainos-Television filmiryhmään. Se teki filmille muun muassa asiaohjelmien inserttejä ja MTV-teatterin televisionäytelmien ulkokohtauksia, kun taas sisäkohtaukset tehtiin studiossa videotekniikalla.[2]
Ere Kokkosen Millipillerin myötä tarjoutui Sohlbergille mahdollisuus pitkien näytelmäelokuvien tekoon. Vuonna 1980 antamassaan haastattelussa Sohlberg piti parhaina siihenastisina töinään elokuvia Marja pieni!, Punahilkka ja Maa on syntinen laulu.[2]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sohlberg sai vuonna 2004 Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin.[3] Samana vuonna hän sai Satakunnan viestintäalan kehittämissäätiön jakaman ensimmäisen elokuvataiteen Finlandia-palkinnon elokuvista Koirankynnen leikkaaja ja Keisarikunta. Palkinto on arvoltaan 10 000 euroa.[4] Elokuvasta Rakastunut rampa (1975) Sohlberg sai valtion henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon. Keväällä 2008 hän sai valtion taiteilijaeläkkeen.[5]
Vuoden 2016 Jussi-gaalassa Sohlbergille myönnettiin Betoni-Jussi elämäntyöstä.[6] Vuonna 2019 hän sai Matti Pellonpää -palkinnon.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c 80-vuotias | Elokuvaaja Kari Sohlberg kuvasi urallaan kaikkea Spedestä Pölöseen: ”Speden jengissä oli hauskaa, mutta kunnianhimon sai osittain haudata” Helsingin Sanomat. 13.12.2020. Viitattu 16.3.2021.
- ↑ a b c Tykkyläinen, Lauri: Rahasta kiinni. Elokuvaaja Kari Sohlbergin mietteitä elokuvanteosta 20 vuoden ajalta. Projektio 1/1980, s. 10–13.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 30.1.2022.
- ↑ Kari Sohlberg sai elokuvan Finlandian. Turun Sanomat 13.11.2004. Viitattu 20.3.2016.
- ↑ Riki Sorsa ja Arja Tiainen saavat taiteilijaeläkkeen Helsingin Sanomat. 18.4.2008.
- ↑ Betoni-Jussin elämäntyöstä saanut Kari Sohlberg häpeää Spede-klassikkoa: ”Kamalan huonosti kuvattu elokuva”. Iltalehti 19.3.2016.
- ↑ Elokuvaaja Kari Sohlberg sai Matti Pellonpää -palkinnon Helsingin Sanomat. 16.11.2019. Viitattu 23.11.2019.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hytönen, Jukka (toim.): Kamera käy! Elokuvaaja Kari Sohlberg,. Helsinki: Like, 2004.
- Hytönen, Jukka: ”Näkökulmia kameran takaa”, Kari Sohlbergin haastattelu, Filmihullu 2/2004.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||
| ||||||||||||||
