Karhusiilikäs
| Karhusiilikäs | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Aitosiilikkäät Arctiinae |
| Suku: | Diacrisia |
| Laji: | sannio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Diacrisia sannio |
|
| Katso myös | |
Karhusiilikäs (Diacrisia sannio) on siilikkäisiin (Arctiidae) kuuluva perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukupuolidimorfinen perhoslaji. Koiraan etusiivet ovat vaaleankeltaiset ja niissä on ruusunpunaiset reunat sekä siipitäplä. Takasiivet ovat harmaanvalkoiset. Siipiväli on 35–45 mm. Naaraan etusiivet ovat oranssinruskeat ja niissä on punaiset siipisuonet sekä punainen siipitäplä. Takasiivet ovat tummanharmaat ja niissä on punainen reunus. Naaras on myös selvästi koirasta pienempi mutta ruumiinrakenteeltaan rotevampi. Sen siipiväli on vain 32–40 millimetriä.[2][3][4]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhusiilikäs lentää yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuussa. Lentoajan huippu on suurin piirtein juhannuksena. Perhonen on yleinen Suomen eteläosissa, se esiintyy myös Rovaniemen korkeudelle, mutta sitä pohjoisempana sitä ei ole havaittu.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji viihtyy niityillä, tienvierustoilla, hakkuuaukeilla ja muissa avoimissa maastoissa[6], mutta harvoin tyypillisen elinympäristönsä ulkopuolella. Karhusiilikästä tavataan usein yhdessä täpläsiilikkään kanssa. Koiraat lentävät ympäri vuorokauden ja tulevat joskus valolle, mutta naaras on aktiivinen vain päivällä, yleensä auringonpaisteessa. Koiraita tapaa huomattavasti naarasta useammin. Ne lentävät nopeasti, muutamia metrejä maanpinnan yläpuolella joitakin kymmeniä metrejä kerrallaan. Naaras lentää hitaammin ja pysyttelee matalalla kasvillisuuden lomassa.[7]
Naaras munii 150–200 munaa, jotka se sijoittaa ravintokasvien lehtien alapinnoille pieniin ryhmiin. Toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Toukka talvehtii ja on talven jälkeen yöaktiivinen. Toukokuun lopulla toukat koteloituvat kasvillisuuden joukkoon lähelle maanpintaa.[7]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää monilla kasvilajeilla.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Karhusiilikäs – Diacrisia sannio Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Diacrisia sannio Svenska fjärilar, nrm.se (ruotsiksi)
- ↑ Sannio nhm.uio.no (englanniksi)
- ↑ Moths, Uk.moths.org (englanniksi)
- ↑ Sannio[vanhentunut linkki] Insects.fi
- ↑ Lasse J. Laine: Suomen luonto-opas, s. 300. WSOY, 2000.
- ↑ a b Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 400–402 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)