Karbidilamppu
Karbidilamppu eli asetyleenilamppu on valaisin, jolla saadaan aikaan öljylamppua huomattavasti kirkkaampi ja tasaisempi valo. Karbidilamput olivat yleisiä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Niitä käytettiin lyhtyinä myös 1900-luvun alun ajoneuvoissa ja polkupyörissä ennen dynamoista virtaansa saavien sähkövalojen yleistymistä. Ensimmäiset elokuvaprojektorit käyttivät karbidilamppua kirkkaan ja tasaisen valon saamiseksi. Kalsiumkarbidi valmistetaan kuumentamalla sammuttamatonta kalkkia ja hiiltä noin 3000 °C lämpötilaan.[1]
Lamppu koostuu polttoaine- ja vesisäiliöistä, säätöruuvista ja polttimosta, kaasu- ja vesiputkista ja tarvittavista tiivisteistä.[2] Polttimo on kaksihaarainen ja siinä palaa käytön aikana pieni liekki. Polttimon takana on heijastin, jolla valo voidaan kohdistaa tiettyyn suuntaan.
Lampun käyttöä varten polttoainesäiliöön laitetaan karbidia.[3] Säätöruuvi avataan, jolloin vesisäiliöstä tuleva vesi muodostaa kiinteässä olomuodossa olevasta kalsiumkarbidista (CaC2) erittäin helposti syttyvää asetyleenikaasua C2H2. Liekki sytytetään ja säädetään sopivaksi.[4] Lampun käyttöaika on normaalisti useita tunteja.
Karbidilampusta on käytetty myös nimiä karbiinilamppu ja karbiittilamppu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karbidi ja Karbidilamput sekä niiden hoito (Kansalliskirjasto - Digitoidut aineistot) digi.kansalliskirjasto.fi. alkuperäinen julkaisuvuosi 1918. Helsinki. (suomeksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pieni tietosanakirja: Karbidilamppu
- Karbidilamppu (polkupyörän) Keuruu/Asunta 12122013 Karbidilampun käytön esittelyä Youtubessa.