Kapo – keskitysleirin vartija

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kapo – keskitysleirin vartija
Kapò
Ohjaaja Gillo Pontecorvo
Käsikirjoittaja Franco Solinas
Gillo Pontecorvo
Säveltäjä Carlo Rustichelli
Kuvaaja Goffredo Bellisario
Aleksandar Sekulovic
Leikkaaja Roberto Cinquini
Pääosat Susan Strasberg
Laurent Terzieff
Emmanuelle Riva
Didi Perego
Gianni Garko
Valmistustiedot
Ensi-ilta 1960
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kapo – keskitysleirin vartija on Gillo Pontecorvon ohjaama elokuva vuodelta 1960.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiukan yksinkertainen nelitoistavuotias Edith (Susan Strasberg) ja hänen juutalaiset vanhempansa joutuvat keskitysleirille, jolla vanhemmat kuolevat. Edithiä vanhempi poliittinen vanki Sofia (Didi Perego) ja ystävällinen leirilääkäri pelastavat hänet samalta kohtalolta antamalla hänelle uuden ei-juutalaisen henkilöllisyyden, jonka tiedot ovat vasta kuolleen Nichole Niepasin.

Ajan myötä hän kovettuu ankaralle elämälle. Hän myy ruoasta itseään saksalaiselle vartijalle, hän kiintyy toiseen vartijaan Karliin (Gianni Garko). Tuttavuus auttaa häntä nousemaan kapoksi, vangiksi, joka valvoo muita vankeja. Hän pärjää, kun taas ihanteellinen Sofia menee yhä heikompaan kuntoon.

Rakastuessaan venäläiseen sotavankiin Saschaan (Laurent Terzieff) Edith joutuu keskeiseen osaan joukkopaossa, ja valta menettää mielenkiintonsa. Useimmat pakolaiset kuolevat, muutamat kuitenkin onnistuvat pakenemaan, mutta Edith ei ole heidän joukossaan. Tehdessään kuolemaa hän sanoo Karlille: ”Meitä huijattiin, Karl, meitä kumpaakin huijattiin.”

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Susan Strasberg  … Edith/Nicole  
 Laurent Terzieff  … Sasha  
 Emmanuelle Riva  … Terese  
 Didi Perego  … Sofia  
 Gianni Garko  … Karl  
 Paola Pitagora     

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen ohjaaja Jacques Rivette arvosteli Kapon kohtausta, jossa Emmanuelle Rivan näyttelemä Terese kuolee kädet koholla sähköistettyyn piikkilanka-aitaan. Bernard-Henri Lévy toteaa, että kritiikki leimasi Pontecorvon koko loppuiäksi. Lévy vertaa kohtausta tuoreeseen natsihistorian hyväksikäyttöön Hollywoodin pahojen poikien leikkikenttänä ja kysyy, pitääkö nykyinen historian banalisointi vain sivuuttaa olankohauksella.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bernard-Henry Lévy, Hollywood's Nazi Revisionism, Wall Street Journal 5.3.2010 luettu 2.9.2010, (englanniksi)
    Jacques Rivetten kolumni "De l'Abjection", (1961), jossa hän käsittelee Pontecorvon elokuvaa Kapo, L'oBservatoire. (ranskaksi)
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.