Tämä on lupaava artikkeli.

Kapeaosmankäämi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kapealehtiosmankäämi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kapeaosmankäämi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Osmankäämikasvit Typhaceae
Suku: Osmankäämit Typha
Laji: angustifolia
Kaksiosainen nimi

Typha angustifolia
L.

Katso myös

  Kapeaosmankäämi Wikispeciesissä
  Kapeaosmankäämi Commonsissa

Kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) on osmankäämeihin kuuluva monivuotinen, rantavesissä kasvava kasvi. Laji on yleinen suuressa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeaosmankäämin kukinto.

Kapeaosmankäämi kasvattaa 1,5–2 metriä, joskus jopa 3 metriä pitkän, melko ohuen varren. Juurakko on suikerteleva ja sisältä taikinamainen. Pitkät, vihreät lehdet kasvavat kaljussa varressa vuorottain, enimmäkseen varren tyviosasta, ja ulottuvat usein kukintoa korkeammalle. Lehdet ovat tavallisesti noin 7 mm leveitä, tasasoukkia, litteitä, jäykähköjä ja hohkaisia. Lehden tuppi on pitkä ja tiiviisti vartta ympyröivä. Lehden kärkiosa on kierteinen. Varren kärjessä sijaitseva tiivis, lieriömäinen kukinto on kaksiosainen. Kukinnon yläosassa sijaitsevat hedekukat ja alaosassa sijaitsevat emikukat ovat selvästi toisistaan erillään. Kanelinruskea emikukkaosa kasvaa 15–20 cm pitkäksi ja 1–1,5 cm paksuksi. Kapeaosmankäämi kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2] Kasvin suurimmissa kukinnoissa voi olla jopa yli 100 000 pientä kukkaa.[3]

Kapeaosmankäämi muistuttaa läheisesti leveäosmankäämiä (Typha latifolia), mutta jälkimmäisen lehdet ovat leveämpiä ja hede- ja emikukkaosat yhteenkasvaneita. Lajit voivat myös risteytyä keskenään.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeaosmankäämiä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä Pohjois-Afrikkaan, sekä satunnaisempana Keski-Aasian kautta Keski-Siperiaan. Lisäksi lajia kasvaa myös Yhdysvaltain itä- ja keskiosissa.[4] Suomessa kapeaosmankäämi on paikoitellen yleinen Etelä-Suomessa varsinkin rannikkoalueilla linjan PoriTampereLappeenranta eteläpuolella. Harvinaisena ja hyvin satunnaisesti lajia kasvaa aina Kokkolan korkeudelle saakka.[5][6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeaosmankäämi kasvaa melko syvässä vedessä rehevissä järvissä ja vähäsuolaisissa murtovesilahdissa.[2] Kasvupaikat ovat yleensä liejupohjaisia.[6]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeaosmankäämiä on aikaisemmin hyödynnetty monin tavoin. Kasvin lehtiä käytettiin entisaikaan viljalyhteiden sitomiseen.[4] Lisäksi leveäosmankäämin tavoin kasvin kukintoja käytettiin tyynyjen täytteenä untuvien kanssa. Paksua juurta on entisaikoina käytetty hätäravintona. Myös kapeaosmankäämin pieniä kevätversoja voi syödä raakana tai keitettynä. Lajia viljellään nykyään jonkin verran koristekasvina ja käytetään kuivakukkana.[3][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopio 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zhuang, X.: Typha angustifolia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.10.2016. (englanniksi)
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 524.
  3. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Kaveldun Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.12.2010. (ruotsiksi)
  4. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Smalkaveldun Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.12.2010. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kapeaosmankäämin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.12.2010.
  6. a b Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 105.
  7. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 8.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]