Kantaskandinaavi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kantaskandinaavi tai pohjoisgermaani on oletettu kantakieli, jota on puhuttu nykyisen Skandinavian alueella noin vuosina 200–600. Sen olemassaolo on päätelty riimukirjoituksista, joita on löydetty ennen kaikkea Skandinaviasta ja jotka ovat vanhimpia germaanisella kielellä kirjoitettuja tekstejä. Kantaskandinaavi kehittyi germaanisesta kantakielestä, joka jakaantui kolmeen osaan: itägermaaniin eli goottiin, länsigermaaniin (josta kehittyivät saksa ja englanti) ja pohjoisgermaaniin. Toisaalta länsi- ja pohjoisgermaani olivat vielä pitkään toisiinsa sidoksissa. Kantaskandinaavista voidaan alkaa puhua siinä vaiheessa, kun anglit ja juutit olivat muuttaneet Englantiin ja Eiderin joesta oli vakiintunut raja skandinaavien ja saksalaisten välille. Kantaskandinaavista kehittyi edelleen muinaisnorja ja nykyiset skandinaaviset kielet norja, islanti, fääri, tanska ja ruotsi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Faarlund, Jan Terje & Haugen, Einar: Scandinavian languages Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.5.2017. (englanniksi)