Kantaskandinaavi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kantaskandinaavi tai pohjoisgermaani on oletettu kantakieli, jota on puhuttu nykyisen Skandinavian alueella noin vuosina 200–600. Sen olemassaolo on päätelty riimukirjoituksista, joita on löydetty ennen kaikkea Skandinaviasta ja jotka ovat vanhimpia germaanisella kielellä kirjoitettuja tekstejä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantaskandinaavi kehittyi germaanisesta kantakielestä, joka jakaantui kolmeen osaan: pohjoisgermaaniin, itägermaaniin eli goottiin ja länsigermaaniin, josta kehittyivät muun muassa saksa ja englanti. Kantaskandinaavista voidaan alkaa puhua siinä vaiheessa, kun anglit ja juutit olivat muuttaneet Englantiin ja Eiderin joesta oli vakiintunut raja skandinaavien ja saksalaisten välille. Toisaalta länsi- ja pohjoisgermaani olivat vielä pitkään toisiinsa sidoksissa.[1] Pohjolassa kantaskandinaavin kieli alkoi viikinkiaikaan mennessä jakautua uusiksi kieliksi.[2] Kantaskandinaavista kehittyivät edelleen muinaisnorja sekä nykyiset skandinaaviset kielet norja, islanti, fääri, tanska ja ruotsi sekä jo sammunut norni.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Faarlund, Jan Terje & Haugen, Einar: Scandinavian languages Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.5.2017. (englanniksi)
  2. Ruotsin kielen historia - yleiskatsaus www.jyu.fi. Viitattu 4.12.2021.
  3. Selviä norjalaisvaikutuksia vielä näkyvissä Shetlannin saarilla Pohjoiskalotin neuvosto. Viitattu 4.12.2021.