Kansallinen liitto (Portugali)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansallinen liitto
União Nacional

União Nacional.png

Perustettu 30. heinäkuuta 1930
Lopetti 25. huhtikuuta 1974
Johto António de Oliveira Salazar
(1930–1968)
Marcelo Caetano
(1968–1974)
Ideologia nationalismi
autoritarismi
korporativismi
Poliittinen kirjo oikeisto
Toimisto Lissabon
Värit sininen, valkoinen
Nuorisojärjestö Mocidade Portuguesa

Kansallinen liitto (port. União Nacional) oli Estado Novon aikana Portugalin ainoa laillinen puolue. Asemastaan huolimatta Kansallinen liitto ei ollut Natsi-Saksan NSDAP:n tai Italian fasistipuolueen tavoin yhteiskunnallisesti keskeisessä roolissa, vaan päätöksenteko Portugalissa oli keskittynyt pääministeri António de Oliveira Salazarin ympärille, joka teki päätökset yhteistyössä maan teollisuuden, armeijan ja kirkon luottohenkilöiden kanssa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1926 vallankaappauksen jälkeen Portugalin taloustilanne heikkeni huomattavasti ja maan armeija nosti Coimbran yliopiston taloustieteen professorin António de Oliveira Salazarin vastuuseen talouspolitiikasta. Salazarille annettiin tätä varten huomattavan suuret valtaoikeudet. Portugalin poliittinen tilanne vakiintui vuoteen 1930 mennessä, jolloin Salazar perusti Kansallinen liitto -puolueen. Kansallisesta liitosta tuli osa Salazarin Estado Novoa, jossa korporativismi korvasi poliittiset puolueet, ammattiliitot ja vapaan lehdistön kaltaiset organisaatiot.[2] Järjestystä maassa valvoi myös salainen poliisi PIDE.[1]

Vuonna 1933 Salazarin johdolla Portugalille luotiin uusi perustuslaki ja hallinto kielsi muiden puolueiden toiminnan. Hallinnon näkemyksen mukaan puolueet olivat osaltaan syyllisiä Portugalin menneisyyden ongelmiin, mistä syystä Kansallinen liitto nähtiin pikemminkin kansalaisjärjestönä kuin poliittisena puolueena. Samalla myös vaalien merkitys minimoitiin, ja esimerkiksi vuoden 1945 vaaleissa vain noin 7,8 prosentilla kansasta oli äänioikeutettuja.[2]

Ajan myötä hallintoa alkoivat heikentää kansan tyytymättömyys vallitsevaan taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen pysähtyneisyyden tilaan. Samalla valtion voimavaroja olivat kuluttaneet siirtomaasodat Afrikassa. Salazarin saatua aivoinfarkti vuonna 1968 Kansallisen liiton johtoon astui oikeustieteen professori Marcelo Caetano. Caetano toivoi voivansa uudistaa ja liberalisoida Salazarin luomaa järjestelmää, mutta tämä oli jo liian myöhäistä. Estado Novo ja Kansallinen liitto lakkasivat sotilaiden suorittaman neilikkavallankumouksen myötä 1974.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Motyl, Alexander J.: Encyclopedia of Nationalism, s. 456. Academic Press, 2000. ISBN 978-0122272301.
  2. a b Cunha, Carlos & Cunha, Rhonda: Culture and Customs of Portugal, s. 15–16. Greenwood, 2010. ISBN 978-0313334405.