Kansalaisfoorumi (puolue)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kansalaisplatformi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansalaisfoorumi
Platforma Obywatelska

Perustettu 24. tammikuuta 2001
Puheenjohtaja Donald Tusk
Ideologia liberaalikonservatismi[1][2]
kristillisdemokratia[1]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[3]
Jäsenmäärä n. 33 500 (2018)[4]
Sejm[5]
136 / 460
Senaatti[6]
29 / 100
Euroopan parlamentti[7]
12 / 51
Kansainväliset jäsenyydet – Euroopan kansanpuolue
Kotisivu www.platforma.org

Kansalaisfoorumi (puol. Platforma Obywatelska, lyh. PO) on puolalainen keskusta-oikeistolainen poliittinen puolue. Kansalaisfoorumi on Euroopan kansanpuolueen jäsen.

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki ja oikeus -puolueeseen verrattuna Kansalaisfoorumia on pidetty enemmän liberaalina arvokysymyksissä ja talouspolitiikassa. Aatteellisesti Kansalaisfoorumi on liberaalimpi verrattuna Laki ja oikeus -puolueeseen, mutta sitä ei silti voida pitää varsinaisena liberaalipuolueena.

Kansalaisfoorumi on muun muassa vastustanut aborttia ja samaa sukupuolta olevien avioliittoa, eutanasiaa, huumeiden dekriminalisointia, muuntohuumeiden käytön sallimista, kantasolututkimuksen kieltoa, koeputkihedelmöityksen kieltoa sekä ajanut uhkapelien kieltämistä ja edistänyt uskonnonopetuksen sallimista kouluissa vaatinut ja kemiallista kastraation sallimista pedofiileille.

EU-myönteisenä puolueena Kansalaisfoorumi on puhunut euron käyttöönoton puolesta, mutta puolue ei ole antanut tarkkaa aikataulua Puolan mahdolliselle eurojäsenyydelle.[2]

Kansalaisfoorumin parlamentaarikot edustavat useita erilaisia aatemaailmoja. Osan voidaan esimerkiksi arvioida olevan hyvin lähellä Laki ja oikeus -puoluetta, kun taas osa edustaa keskustalaista siipeä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisfoorumi syntyi Solidaarisuus-liikkeen oikeiston AWS-ryhmittymän sekä Vapausliiton (UW) hajoamisen myötä. Kansalaisfoorumi perustettiin ensin yhdistyksenä 24. tammikuuta 2001 ja rekisteröitiin viralliseksi puolueeksi maaliskuussa 2002 alun perin nimellä Puolan tasavallan kansalaisfoorumi.[8] AWS:n ja UW:n johtajiin kuuluneet Maciej Płażyński ja Donald Tusk perustivat Kansalaisfoorumin yhdessä entisen ulko- ja valtiovarainministerin Andrzej Olechowskin kanssa, joka oli puolestaan pärjännyt sitoutumattomana ehdokkaana suhteellisen hyvin lokakuun 2000 presidentinvaalissa. Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa Kansalaisfoorumi sai noin 12 prosenttia äänistä ja 65 kaikkiaan 460 Sejmin edustajasta.[9] Płażyński toimi Kansalaisfoorumin ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 2003 asti, jolloin johtoon nousi Donald Tusk.[8]

Vuoden 2005 presidentinvaaleissa Tusk oli Kansalaisfoorumin ehdokkaana. Hän sai vaalin toisella kierroksella 46 prosenttia äänistä ja hävisi Laki ja oikeus -puolueen Lech Kaczyńskille.[10] Saman vuoden parlamenttivaaleissa Kansalaisfoorumi sai 138 paikkaa ja nousi Sejmin toiseksi suurimmaksi puolueeksi, mutta jäi kuitenkin konservatiivisten puolueiden muodostaman hallituksen ulkopuolelle.

Kansalaisfoorumi saavutti selkeän vaalivoiton vuoden 2007 parlamenttivaaleissa saaden yli 41 % äänistä ja nousi Sejmin suurimmaksi puolueeksi.[11] Donald Tusk nousi vaalivoiton myötä pääministeriksi ja Kansalaisfoorumi muodosti hallituksen yhdessä Puolan kansanpuolueen (PSL) kanssa.[12] Tusk lupasi noudattaa talousliberaalia politiikkaa ja parantaa edeltäjänsä Jarosław Kaczyńskin aikana vahingoittuneita EU-suhteita.[13]

Smolenskin lento-onnettomuuden 2010 jälkeen pidetyssä presidentinvaalissa Kansalaisfoorumin ehdokas Bronisław Komorowski valittiin turmassa menehtyneen Lech Kaczyńskin seuraajaksi Puolan presidentiksi. Komorowski voitti toisella kierroksella Lech Kaczyńskin kaksoisveljen, Laki ja oikeus -puolueen ehdokkaan Jarosław Kaczyńskin.[8]

Vuoden 2011 vaaleissa Kansalaisfoorumi menetti hiukan asemiaan, mutta säilyi Sejmin suurimpana puolueena saaden 39,2 % äänistä ja 207 paikkaa Sejmiin sekä 63 paikkaa senaattiin.[14] Kansalaisfoorumia pidettiin vaalien ennakkosuosikkina, Puolan talous oli selvinnyt hyvin maailmanlaajuisesti talouskriisistä ja vaalikampanjassa korostuivat talousasiat arvokeskustelun jäädessä taustalle.[15] Vaalivoiton myötä Donald Tuskista tuli ensimmäinen kommunismin jälkeisen Puolan pääministeri, joka voitti toisen kauden pääministerinä. Kansalaisfoorumi jatkoi vaalien jälkeen hallituksessa yhdessä Puolan kansanpuolueen kanssa. Donald Tusk siirtyi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi vuonna 2014 ja Puolan pääministeriksi nousi Ewa Kopacz.[3]

Kansalaisfoorumin kahdeksanvuotinen valtakausi päättyi tappioon vuoden 2015 parlamenttivaaleissa, joissa Laki ja oikeus -puolue otti selvän vaalivoiton saaden yksin enemmistön Sejmiin. Kansalaisfoorumin aikana Puolan talous oli kasvanut selvästi, mutta puolue oli menettänyt kannatustaan skandaalien myötä, jotka antoivat siitä vaikutelman elitistisenä.[16] Vaalitappion jälkeen Kansalaisfoorumi valitsi puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ulkoministerinä aiemmin toimineen Grzegorz Schetynan tammikuussa 2016.[17]

Heinäkuussa 2021 Kansalaisfoorumin puheenjohtajaksi valittiin entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Donald Tusk.[18]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Tusk kampanjoimassa vuoden 2011 vaalien alla.

Sejmin vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit Ääniosuus Äänimäärä Paikkamäärä
2001 Muuttumaton 12,7 % Muuttumaton 1 651 099
65 / 460
2005 Nousua 24,1 % Nousua 2 849 259
133 / 460
2007 Nousua 41,5 % Nousua 6 701 010
209 / 460
2011 Laskua 39,2 % Laskua 5 629 773
207 / 460
2015 Laskua 24,1 % Laskua 3 661 474
138 / 460

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Poland Parties and Elections in Europe. 2015. Viitattu 7.5.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Terry, Chris: Civic Platform (PO) demsoc.org. 13.5.2014. The Democratic Society. Arkistoitu 10.10.2016. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b Nardelli, Alberto: Polish elections 2015: a guide to the parties, polls and electoral system The Guardian. 22.10.2015. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Wniosek o udostępnienie informacji publicznej Imgur. Viitattu 22.11.2018. (puolaksi)
  5. ↑ Kluby i koła sejm.gov.pl. Sejm. Viitattu 4.11.2018. (puolaksi)
  6. ↑ Senatorowie: Kluby i koła senat.gov.pl. Puolan senaatti. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 4.11.2018. (puolaksi)
  7. ↑ MEPs: Poland europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 9.8.2019. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Trzech tenorów założyło Platformę 10 lat temu w "Olivii" 24.1.2011. Polskie Radio. Viitattu 19.11.2018. (puolaksi)
  9. ↑ Szczerbiak, Aleks: The Political Context of EU Accession in Poland Chatham House. 11/2002. The Royal Institute of International Affairs. Arkistoitu 9.8.2017. Viitattu 15.4.2018. (englanniksi)
  10. ↑ Kaczynski nousee Puolan presidentiksi yle.fi. 24.10.2005. Yle Uutiset. Viitattu 22.11.2018.
  11. ↑ Massive win for Polish opposition BBC News. 22.10.2007. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Puolan hallitus koossa yle.fi. 14.11.2007. Yle Uutiset. Viitattu 21.11.2018.
  13. ↑ Puola siirtyi Tuskin aikaan 9.11.2007. MTV Uutiset. Viitattu 21.11.2018.
  14. ↑ Elections 2011 9.10.2011. PKW. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Tiilikainen, Teppo: EU-myönteinen Donald Tusk ennakkosuosikki Puolan vaaleissa Suomen Kuvalehti. 9.10.2011. Viitattu 21.11.2018.
  16. ↑ Puola ampaisi oikealle ja kohti kirkkoa Iltalehti. 27.10.2015. Viitattu 6.1.2016.
  17. ↑ New leader for Poland's opposition PO party thenews.pl. 26.1.2016. Radio Poland. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 2.7.2016. (englanniksi)
  18. ↑ Ex-EU head Donald Tusk elected leader of Polish opposition party The Guardian. 3.7.2021. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansalaisfoorumi (puolue).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kansalaisfoorumi_(puolue)&oldid=22031492”