Kansainvälinen viestikirja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansainvälinen viestityskirja vuodelta 1949 merenkulkulaitoksen ja merivoimien julkaisemana.

Kansainvälinen viestikirja (International Code of Signals) on kansainvälisen merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitean ylläpitämä viestintäohjeisto, joka käsittää viestimisen viestilipuilla, valolla morsettamalla, äänellä morsettamalla, puheella megafonin kautta, radiosähkötyksellä, puheella radiota käyttäen ja morsettamalla lipuilla tai käsin. Viestinnän perusajatus on luoda kansainvälisiin koodeihin perustuva viestintämahdollisuus, jolloin kielivaikeudet eivät ole hätätilanteessa viestinnän esteenä.

Kansainvälinen viestikirja (International Code of Signals) perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. Viestikirjaa hallinnoi kansainvälinen merenkulkujärjestö, jolle asiasta vastaaminen siirtyi kansainvälisen radiokonferenssin (Atlantic City 1947) ehdotuksesta. Kansainvälinen merenkulkujärjestö otti tehtävän yleiskokouksen päätöksellä vastatakseen vuonna 1959[1] sen jälkeen, kun järjestöä koskeva sopimus oli rekisteröity Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarjassa 17.3.1958/4214. Suomessa kansainvälistä merenkulujärjestöä koskeva sopimus tuli voimaan 21.4.1959 ja sopimus on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa numerolla SopS 20/1959.[2]

Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä kansainvälisestä viestikirjasta vastaaminen kuuluu meriturvallisuuskomitealle mainitun sopimuksen 29.b artiklan nojalla. Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleiskokous vahvisti meriturvallisuuskomitean valmisteleman uuden ajantasaistetun viestikirjan 29.7.1965.[3] Mainittu julkaisu korvasi kansainvälisen viestityskirjan 1931, jonka merenkulkulaitos ja merivoimat olivat julkaisseet vuonna 1949 myös suomeksi. Vuoden 1965 kansainväliseen viestikirjaan tehdyt muutokset vahvistaa kansainvälisen merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitea.[4] Virallinen voimassa oleva kansainvälinen viestikoodisto sisältyy kansainvälisen merenkulkujärjestön julkaisuun International Code of Signals.

Viestikirja on osa merilain (1994/674) 22a:1 § (2017/482)[5] tarkoittamia Suomen kansainvälisiä velvoitteita, jotka Suomi panee presidentin tai valtioneuvoston asetuksilla osaltaan täytäntöön. Kansainvälistä viestikirjaa ei ole sellaisenaan pantu täytäntöön asetuksella Suomessa, mutta mm. muutokset ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn yleissopimukseen (SopS 6/2003) V osa 21. sääntö määrää, että tietyissä aluksissa viestikirja kuuluu radioaseman pakolliseen varustukseen.

.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

International code of signals / International Maritime Organization. London : IMO, 2005. ISBN 978-92-801-4198-6.