Kanavaproteiini
Kanavaproteiinit ovat solukalvon integraalisia kuljettajaproteiineja, joiden läpi tietyt molekyylit pääsevät siirtymään solukalvon puolelta toiselle. Kanavaproteiinien kanavaa reunustavat hydrofiiliset aminohapot, jotka auttavat ionien tunnistamista ja kulkua. Ionien kulkeutuminen on passiivista perustuen diffuusioon. Kuljetus ei vaadi energiaa[1]
Kuljetusproteiinit jakautuvat kahteen pääluokkaan: kantajaproteiinit ja kanavaproteiinit. Kanavaproteiinit eivät ole niin stereospesifisiä kuin kantajaproteiinit, vaikka myös ne päästävät lävitseen vain tietynlaisia molekyylejä. Kanavaproteiinit eivät ole saturoituvia. Ne pystyvät huomattavasti nopeampaan kuljetukseen kuin kantajaproteiinit.[1]
Säätely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanavaproteiineja on kahden tyyppisiä, ionikanavia ja akvaporiineja. Ionikanavia ovat ligandin säätelemät kanavat (esimerkiksi asetyliinikoliinireseptori-ionikanava) ja jännitteen säätelemät kanavat (esimerkiksi natriumkanavat hermosoluissa). Mekaanisesti säädellyt kanavaproteiinit tarvitsevat toimiakseen mekaanisen stimulaation (esimerkiksi korvan karvasolujen kanavaproteiinit). Akvaporiinit ovat erikoistuneet veden nopeaan kuljetukseen solukalvon läpi.[2]
Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Solun tilavuuden, imeytymisen sekä erityksen säätely yhdessä pumppujen ja kantajaproteiinien kanssa.
- Sähköisen potentiaalin säätely solun sisä- ja ulko-osan välillä.
- Osa kanavaproteiineista päästää Ca²+-ioneja lävitseen solun ulkopuolelta tai solulimakalvoston sisältä, mikä saattaa aiheuttaa monenlaisia soluvasteita.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Horton, H., Moran, L., Scrimgeour, K., Perry, M. & Rawn, J.: Principles of Biochemistry. 4th edition. New Jersey: Pearson Education Inc, 2006. ISBN 0-13-197736-9.
- ↑ a b Alberts B., Bray D., Johnson A., Lewis J., Raff M., Roberts K., Walter P.: Essential Cell Biology. New York: Garland Publishing Inc., 1998. ISBN 0-8153-2045-0.