Siirry sisältöön

Kamishichiken

Wikipediasta
Kamishichikenin tunnus
Kamishichikeniläinen katu vuonna 2005

Kamishichiken (jap. 上七軒; suom. "seitsemän ylätaloa"[1]) on Kiotossa sijaitseva kagai.[2] Se sijaitsee Kitano Tenman -pyhäkön läheisyydessä, hieman kauempana muihin Kioton geisha-alueisiin nähden.

Kitano Tenman-gū paloi osittain 1400-luvun puolivälissä. Korjaustöiden yhteydessä pyhäkön ympäristöön avattiin seitsemän teehuonetta, joissa alkoi työskennellä geikoja. Tapana oli, että pyhäkön nuoret temppelineitsyet alkoivat tyttöikänsä jälkeen työskennellä geikona jossakin alueen teehuoneista.[2] Temppelineitsyiden tuli olla olemukseltaan kainoja, ja sen sanotaan toimineen esikuvana Kamishichikenin geishoille. Kamishichikenin kulta-aika oli 1600-luvun alkupuoliskolla.[1]

Kamishichikenin tunnus kuvaa mitarashi-dangoja. Niitä tarjoiltiin vuonna 1582 shōgun Hideyoshi Toyotomille eräillä suurilla Kamishichikenissä järjestetyillä teekutsuilla, ja shōgun kehui tarjoiluja.[1]

Pyhäkön lisäksi kagaissa sijaitsee teatteri. Kamishichikenin teehuoneet ovat olleet paitsi pyhäkön vierailijoiden, myös Nishijinin tekstiilialueen varakkaiden kauppiaiden suosiossa.[2] Kitano Tenman-gū on etenkin opiskelijoiden suosima vierailupaikka, koska se on pyhitetty japanilaiselle ministeri Michizane Sugawaralle. Ministeri tunnettiin kuolemansa jälkeen opiskelun puolustajana.[1]

Kamishichikenin maikot ja geikot opiskelevat tanssia Hanayagi-koulun mukaan.[3] Joka maalis-huhtikuussa he esiintyvät julkisesti Kitano-odori-tapahtumassa.

Kamishichikenin maikojen ja geikojen elämää tahdittavat erilaiset vuosittain toistuvat tapahtumat:[4]

  • 9. tammikuuta: Shigyoshiki eli vuoden aloitusseremonia, jossa edellisenä vuonna parhaiten menestyneet teehuoneet, maikot ja geikot palkitaan.
  • 2.–3. helmikuuta: Setsubun
  • 25. helmikuuta: Luumunkukkafestivaali pyhäkössä palvottavan Michizane Sugawaran kunniaksi. Maikot ja geikot pitävät ulkona teeseremonian.
  • 25. maaliskuuta – 7. huhtikuuta: Kitano-odori[5]
  • Kesäkuun loppupuoli: Miyako no Nigiwai, jossa kaikkien Kioton geisha-alueiden maikot ja geikot esiintyvät.[6]
  • 1. heinäkuuta – 5. syyskuuta: Kamishichikeniin rakennetaan ulkoilmaravintola, jossa maikot ja geikot keskustelevat vieraiden kanssa.
  • 1. elokuuta: Maikot ja geikot vierailevat opettajiensa luona ja teehuoneissa osoittamassa kiitollisuutta.
  • 1.–5. lokakuuta: Pyhäkössä järjestetään Zuiki-matsuri, jonka osana on kaksi kulkuetta. Maikot ja geikot ovat niitä seuraamassa.
  • Lokakuun puoliväli: Kotobuki-kai[7]
  • 22. lokakuuta: Jidai-matsuri, jossa maikot ja geikot esiintyvät kuuluisiksi historiallisiksi henkilöiksi pukeutuneina
  • 23. marraskuuta: Gion Kouta -matsuri, johon osallistuvat maikot vievät kukkia Gion-kouta-kappaletta kunnioittavalle muistomerkille Maruyaman puistossa ja lukevat kappaleen sanoja ääneen.
  • 1. joulukuuta: Pyhäkössä järjestetään Kitano-teefestivaali, jossa maikot ja geikot tarjoilevat teetä teeseremonian aikana.
  • Joulukuun alkupuoli: Maikot ja geikot vierailevat Minamiza-teatterissa katsomassa kabukiesityksiä.
  • Joulukuun puoliväli: Riisikakkujuhla, jonka aikana maikot ja geikot tekevät riisikakkuja paikallisten kanssa.
  • 13. joulukuuta: Maikot ja geikot vievät uuden vuoden riisikakkuja lahjaksi opettajilleen ja teehuoneiden pitäjille. Tanssikoulun mestari antaa heille puolestaan viuhkat.
  • Mizobuchi, Hiroshi: The Kagai in Kyoto : Legendary Beauty of Geiko and Maiko. Kääntänyt Aya Okubo. Mitsumura Suiko Shoin Publishing, 2015. ISBN 978-4-8381-0526-7 (englanniksi)
  1. 1 2 3 4 Aihara, Kyoko: Geisha: A Living Tradition, s. 15–17. Carlton Books, 2000. ISBN 1-85868-937-6 (englanniksi)
  2. 1 2 3 Mizobuchi 2015, s. 298.
  3. Yasuko Inoue Performing Arts Network Japan. 2017. The Japan Foundation. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)
  4. Mizobuchi 2015, "Chapter 3: Four Seasons in Kagai".
  5. Mizobuchi 2015, s. 88.
  6. Mizobuchi 2015, s. 113.
  7. Mizobuchi 2015, s. 109.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]