Kambodžan–Thaimaan rajakonflikti 2025
| Kambodžan–Thaimaan rajakonflikti 2025 | |
|---|---|
.svg) |
|
| Päivämäärä | 24.–28. heinäkuuta 2025 |
| Paikka | Kambodžan ja Thaimaan välinen raja |
| Lopputulos | tulitauko |
| Osapuolet | |
 Kambodža |
 Thaimaa |
| Komentajat | |
| Hun Sen Hun Manet |
Paetongtarn Shinawatra (heinäkuun alkuun) Phumtham Wechayachai |
|
43 kuollutta |
|
Kambodžan–Thaimaan rajakonflikti oli yhteenotto maiden kiistellyllä rajalla 24.–28. heinäkuuta 2025. Thaimaa ja Kambodža ovat kiistelleet pitkään etenkin tietyistä rajallaan sijaitsevien temppelien hallinnasta. Rajalla on ollut ajoittain yhteenottoja ja tilanne kärjistyi vuonna 2025 lopulta avoimeksi konfliktiksi. Ainakin 43 henkilöä kuoli ja 300 000 pakeni kodeistaan. Yhteenotot päättyivät Malesian Kuala Lumpurissa sovittun tulitaukoon 28. heinäkuuta.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rajakiista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kambodža ja Thaimaa ovat kiistelleet maidensa välisestä rajasta ja ongelman juuret ulottuvat pitkälle historiaan. 800-luvulta 1400-luvulle suuria alueita molemmista maista hallitsi Khmerien valtakunta. Paljon myöhemmin siirtomaakaudella Kambodžasta oli tullut Ranskan siirtomaa, kun taas Thaimaan onnistui säilyttää itsenäisyytensä. Maiden nykyinen raja on perua Ranskan ja Thaimaan (tuolloin Siam) sopimuksesta vuodelta 1907. Aivan rajan tuntumassa oli useita Khmerien valtakunnan kautisia temppeleitä, joista tuli sopimuksen nojalla osa Ranskan Kambodžaa. Thaimaassa sopimus, sekä maiden ja temppelien menettäminen herätti vihaa. Myöhemmin erityisesti huomiota saaneita kiisteltyjä temppeleitä rajan tuntumassa olivat Prasat Preah Vihear ja Ta Muen Thom. Thaimaa valtasi ne uudelleen toisen maailmansodan yhteydessä, mutta luopui niistä maailmansodan jälkeen ehtona maan liittymiselle Yhdistyneisiin kansakuntiin vuonna 1946. Kambodža itsenäistyi Ranskasta vuonna 1953 ja Thaimaa miehitti temppelit jälleen. Kambodža vei tapauksen Kansainväliseen tuomioistuimeen vuonna 1959, joka päätti vuonna 1962 Preah Vihearin kuuluvan Kambodžaan. Muuten raja jäi epäselväksi. Jännitteet kasvoivat, kun Kambodža vei temppelin Unescon maailmanperintöluetteloon. Rajalla käytiin yhteenottoja vuosina 2008 ja 2011. Kambodža vei asian jälleen Kansainväliseen tuomioistuimeen, joka vahvisti vuonna 2013 uudestaan temppelin kuuluvan Kambodžaan ja määräsi maat vetämään joukkonsa alueelta.[1]
Tilanne kärjistyy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]28. toukokuuta 2025 rajalla lähellä Preah Vihearin temppeliä oli välikohtaus, jossa kuoli kambodžalainen sotilas. Tilanne jännittyi ja molemmat maat asettivat toisilleen pakotteita.[1][2] Thaimaa sulki Kambodžan vastaisen rajan ja Kambodžan kielsi ruuan ja polttoaineen tuonnin Thaimaasta.[1] Tilanne kärjistyi edelleen kesäkuussa. Kambodžan entinen pääministeri ja seuraavan pääministerin Hun Manetin isä Hun Sen vuosi julkisuuteen ilmeisesti tahallaan puhelinkeskustelun, jonka hän oli käynyt 15. kesäkuuta Thaimaan pääministeri Paetongtarn Shinawatran kanssa.[1][3] Hun Sen oli Shinawatran isä Thaksin Shinawatran vanha ystävä. Puhelinkeskustelussa Paetongtarn Shinawatra kutsuu Hun Senia tuttavalliseen sävyyn "sedäksi"[1] ja syytti rajatilanteesta Thaimaan asevoimien johtoa ja erityisesti kenraaliluutnantti Boonsin Padklania, joka oli Shinawatran mukaan häntä vastaan.[3] Puhelu johti mielenosoituksiin Thaimaassa, jossa Shinawatran katsottiin loukanneen kansallista yhtenäisyyttä ja mielistelleen vihollista. Thaimaan perustuslaillinen tuomioistuin pidätti pääministerin virastaan[1] ja Bhumjaithai-puolue erosi pääministerin Pheu Thai-puolueen johtamasta hatarasta hallituskoalitiosta[4]. Hun Sen, jonka on katsottu olevan edelleen Kambodžan todellinen johtaja, viestitteli jatkuvasti tilanteesta sosiaalisessa mediassa esimerkiksi julkaisten kuvia vierailuistaan rajalla sotilasasussa. Thaimaassa Boonsin Padklangista tuli tilanteen näkyvin hahmo, joka keräsi kannatusta kansallismielisistä piireistä.[3]
Päivää ennen avointa konfliktia 23. heinäkuuta thaimaalaisten sotilaiden ryhmä haavoittui maamiinan räjähdyksessä Ubon Ratchathanin maakunnassa. Thaimaa syytti Kambodžaa uusien miinoitteiden rakennuttamisesta. Tilanteen edelleen kärjistyessä maat kutsuivat lähettiläänsä kotiin.[1]
Osapuolten asevoimat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kambodžan puolustusbudjetti vuonna 2024 oli 1,3 miljardia dollaria ja maan asevoimiin kuului 124 300 aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta. Armeijassa heitä oli 75 000. Armeijan kalustoon kuului noin 200 taistelupanssarivaunua ja 480 tykkiä. Ilmavoimissa palveli 1 500 sotilasta. Ilmavoimilla ei ole lainkaan hävittäjäkoneita, mutta kuljetuskoneita oli 10 ja kuljetushelikoptereja toiset 10. Niiden lisäksi ilmavoimilla oli 16 monikäyttöistä helikopteria, niiden joukossa 6 Mi-17 ja 10 Z-9 -helikopteria. Laivastossa palveli 2 800 sotilasta ja sillä oli 13 pientä partio- ja rannikkoalusta, sekä yksi maihinnousualus.[5] Maa on pyrkinyt nykyaikaistamaan asevoimiaan etenkin asehankinnoilla Kiinasta. Diplomatian puolella se on kuitenkin turvautunut myös Yhdysvaltoihin.[4]
Thaimaan asevoimissa oli samana vuonna 360 000 aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta ja asevoimien budjetti oli 5,73 miljardia dollaria. Armeijassa oli245 000 sotilasta, joista 115 000 oli varusmiehiä. Panssarivaunuja Thaimaalla oli 400, panssaroituja ajoneuvoja 1 200 ja tykistöä 2 600. Thaimaan ilmavoimat kuuluvat Kaakkois-Aasian parhaiten kalustettuihin ja koulutettuihin. Ilmavoimissa palveli 46 000 sotilasta ja 112 lentokonetta. Lentokoneiden joukossa oli 28 F-16 ja 11 Gripen-hävittäjää. Thaimaan laivastossa palveli 70 000 sotilasta ja sen kalustoon kuului lentotukialus Chakri Naruebet, 7 fregattia, 68 partio- ja rannikkoalusta ja useita maihinnousualuksia. Laivastoon kuuluu myös laivaston ilmavoimat ja 23 000 miehen merijalkaväki.[5] Thaimaa hankki aseena pitkään Yhdysvalloista, mutta välien viilennyttyä Thaimaan sotilasvallankaappausten jälkeen maa on hankkinut aseita myös Kiinasta ja muualta.[4]
Avoin konflikti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tilanne maiden rajalla muuttui avoimeksi konfliktiksi Ta Muen Thomin temppelillä 24. heinäkuuta 2025.[1] Kambodža ja Thaimaa antoivat toisistaan poikkeavan tarinan päivän tapahtumista. Thaimaan mukaan Kambodža alkoi aamulla kello 7.30 lennättää drooneja, jotka tarkkailivat Thaimaan sotilaita. Hieman tämän jälkeen rajan tuntumaan kerääntyi kambodžalaisia sotilaita. Thaimaalaiset sotilaat yrittivät neuvotella kambodžalaisten kanssa rajan yli huudellen, mutta kello 8.20 kambodžalaiset avasivat tulen ja thaimaalaiset vastasivat tuleen. Thaimaan mukaan Kambodža toi paikalle pian myös tykistöä, mukaan lukien BM-21 -raketinheittimiä. Tykkituli vahingoitti Thaimaan mukaan huoltoasemaa ja sairaalaa Thaimaan puolella. Viranomaisten mukaan vähintään 12 thaimaalaista siviiliä sai surmansa. Kambodžan mukaan Thaimaan sotilaat olivat aloittaneet yhteenoton etenemällä kello 6.30 kiistellylle temppelille, jolle he asensivat piikkilankaa. Kello 8.00 thaimaalaiset lähettivät ilmaan drooneja ja 8.30 he tulittivat ilmaan. Kello 8.46 thaimaalaiset avasivat tulen kambodžalaisia kohti, mikä pakotti nämä vastaamaan tuleen itsensä puolustamiseksi.[2]
Thaimaan ilmavoimien F-16 -hävittäjät tekivät saman päivän aikana ilmaiskuja Kambodžaan.[3] Ensimmäiset iskut kohdistuivat Kambodžan raketinheittimiä operoineiden 8. ja 9. divisioonan asemiin. Seuraavien päivien aikana tehtiin uusia iskuja, joihin osallistui myös Gripen-koneita. Thaimaa käytti muunmuassa GBU-12 Paveway II -laserohjattuja pommeja. Thaimaa julkaisi myös videoita tekemistään drooni-iskusita. ei sen sijaan ilmeisesti käyttänyt drooneja samassa mittakaavassa. turvautui etenkin raketinheittimistöönsä. Yleisesti ottaen suurin osa konfliktin uhreista kuoli tai haavoittui epäsuorassa tulessa tykistöstä, ilmasta tai drooneista. Jalkaväellä oli tästä huolimatta oma roolinsa alueiden fyysisessä hallinnassa.[6] 27. heinäkuuta mennessä yhteenotot olivat levinneet kahteentoista eri paikkaan maiden rajalla.[1]
Kambodžassa sosiaalisessa mediassa levitettiin videota, jonka sanottiin kuvaavan putoavaa alasammuttua thaimaalaista F-16 -konetta. Video oli kuitenkin peräisin Ukrainasta. Joissakin kuvissa thaimaalaisten koneiden väitettiin käyttävän taistelukaasua. Kuvat olivat kuitenkin maastopalon sammutustöistä Kaliforniasta.[3] Sosiaalista mediaa käytettiin myös Thaimaassa. Thaksin Shinawatra vaati X:ssä, että asevoimien tulisi "antaa Hun Senille opetus". Hun Sen vastasi kutsumalla Thaksinia petturiksi ja syytti tätä sodan yllyttämisestä.[1] Thaimaalaiset esittelivät julkisuudessa kambodžalaisilta valtaamiaan miinoja, joista osa oli uusia miinoja Venäjältä. Molemmat maat ovat allekirjoittaneet maamiinat kieltävän Ottawan sopimuksen. Kambodža syytti puolestaan Thaimaata rypälepommien käytöstä ja sanoi Thaimaan tulituksen vahingoittaneen Preah Vihearin temppeliä.[3]
Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN vaati välitönä tulitaukoa ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto piti hätäkokouksen 25. heinäkuuta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi 26. heinäkuuta osapuolten suostuneen neuvottelemaan tulitauosta, joskin yhteenotot jatkuivat vielä muutaman päivän. 28. heinäkuuta osapuolet tapasivat Kuala Lumpurissa, jossa ne sopivat välittömän ja ehdottoman tulitauon.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avoimen konfliktin puhjettua vähintään 43 henkilä oli saanut surmansa ja rajan molemmilla puolilla yli 300 000 siviiliä oli paennut kodeistaan läheltä sota-aluetta.[7] Ilmapiirin muuttuessa vihamielisemmäksi Thaimaasta lähti satojatuhansia kambodžalaisia siirtotyöläisiä.[3]
Tulitaukosopimuksen jälkeen Thaimaa ja Kambodža sopivat 13-kohtaisesta suunnitelmasta rajakonfliktin hillitsemiseksi. Suunnitelmaan kuuluivat esimerkiksi joukkojen liikkeiden jäädyttäminen ja ASEANin tarkkailijat alueella.[8] 26. lokakuuta maiden pääministerit allekirjoittivat "rauhanjulistuksen" ASEAN-maiden kokouksessa Kuala Lumpurissa.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Teekah, Ethan: Thailand-Cambodia Conflict Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- 1 2 Drury, Flora & Butler, Gavin: Why are Thailand and Cambodia fighting at the border? BBC News. 27.7.2025. BBC. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Head, Jonathan: A fierce war of words keeps Thailand and Cambodia on edge BBC News. 21.8.2025. BBC. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Michaels, Morgan & Laksmana, Evan A.: The complex fault lines of the Thai–Cambodian armed conflict 13.8.2025. IISS. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- 1 2 Cambodia and Thailand conflict: How do their militaries compare? 24.7.2025. Reuters. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Roblin, Sebastien: How Artillery And Air Power Shaped Thailand-Cambodia Border Conflict Forbes. 31.7.2025. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Cambodia and Thailand agree to ASEAN observers to ensure ceasefire holds 7.8.2025. Reuters. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Strangio, Sebastian: Cambodia, Thailand Agree to New Measures to Reinforce Border Ceasefire The Diplomat. 8.8.2025. Viitattu 27.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Strangio, Sebastian: In Malaysia, Trump Presides Over ‘Peace Accord’ Between Cambodia and Thailand The Diplomat. 27.10.2025. Viitattu 30.10.2025. (englanniksi)