Kalvashaaparousku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalvashaaparousku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: utilis
Kaksiosainen nimi

Lactarius utilis
(Weinm.) Fr. [1]

Katso myös

  Kalvashaaparousku Wikispeciesissä
  Kalvashaaparousku Commonsissa

Kalvashaaparousku (Lactarius utilis) on rouskulaji. Se muistuttaa haaparouskua ja on hyvä ruokasieni. Kalvashaaparouskun lakki on paksu- ja runsaslimainen ja 7–20 senttimetriä leveä. Lakki on tasaisen vaalean harmaanruskea, mutta kellertävämpi kuin haaparouskulla. Sienen heltat ovat tasatyviset ja valkoiset. Jalka on 7–15 senttimetriä pitkä, varsin solakka, tasapaksu ja kellertävänvalkoinen. Maitiaisneste on valkeaa ja hyvin hitaasti harmaanvihertyvää. Maku on kirpeä. Sientä voidaan käyttää ruokasienenä keittämisen jälkeen.[2][3]

Kalvashaaparousku on yleinen koko Suomessa. Se on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi. Kalvashaaparouskun kasvupaikkoja ovat muun muassa tuoreet kangasmetsät, korpikuusikot sekä tunturikoivikot. Se kasvaa kuusen ja koivun seurassa.[3] Kasvuaika on elokuusta syyskuuhun.[2]

Nurmirouskua (Lactarius flexuosus) ja lakritsirouskua (Lactarius helvus) luullaan usein kalvashaaparouskuksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 18.8.2008
  2. a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 53. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  3. a b Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 78. Readme.fi, 2016. ISBN 978-952-321-211-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]