Kalsiumkloraatti
| Kalsiumkloraatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Ca(ClO3)2 |
| Moolimassa | 206,98 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 325 °C[2] |
| Tiheys | 2,71 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 2090 g/l (20 °C)[2] |
Kalsiumkloraatti (Ca(ClO3)2) on kalsium- ja kloraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä käytetään rikkaruohojen hävittämiseen ja pyrotekniikassa esimerkiksi ilotulitteissa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalsiumkloraatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiinteää ainetta. Se liukenee hyvin veteen ja lisäksi myös hieman etanoliin. Kalsiumkloraatti on hygroskooppista ainetta ja kidevedettömän muodon lisäksi siitä tunnetaan dihydraatti (Ca(ClO3)2·2H2O). Muiden kloraattien tavoin myös kalsiumkloraatti on voimakas hapetin ja voi reagoida voimakkaasti, jopa räjähdysmäisesti, helposti pelkistyvien aineiden kanssa. Kuumennettaessa kalsiumkloraatti hajoaa kalsiumkloridiksi ja hapeksi.[1][2]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalsiumkloraattia voidaan valmistaa kalsiumkloridiliuosta elektrolysoimalla.[1] Elektrolyysissä käytetään platinaelektrodeja. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on niin kutsuttu Liebig-prosessi, jossa kalsiumhydroksidi reagoi kloorin kanssa.[2]
- CaCl2 + 6 H2O → Ca(ClO3)2 + 6 H2
- 6 Ca(OH)2 + 6 Cl2 → 5 CaCl2 + Ca(ClO3)2 + 6 H2O
Kalsiumkloraatin vesiliuoksia voidaan käyttää rikkaruohomyrkkynä. Yhdistettä käytetään myös ilotulitteissa ja muissa pyroteknillisissä valmisteissa vaaleanpunaisen värin aikaansaamiseksi.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 270. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d e f Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 79. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 02.04.2013). (englanniksi)
- ↑ Helmut Vogt, Jan Balej, John E. Bennett. Peter Wintzer, Saeed Akbar Sheikh, Ptrizio Gallone, Subramanyan Vasudevan & Kalle Pelin: Chlorine Oxides and Chlorine Oxygen Acids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010 Viitattu 02.04.2013