Kallokibotion

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kallokibotion
Kilven palanen
Kilven palanen
Fossiili
Myöhäisliitukausi
Santonum-vaiheMaastricht-vaihe[1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Alaluokka: Diapsidit Diapsida
Kladi: Testudinata
Kladi: Perichelydia
Suku: Kallokibotion
Nopcsa, 1923
Synonyymit
  • Kallokibotium Nopcsa, 1923
Lajit
  • K. bajazidi Nopcsa, 1923
Katso myös

 Commons-logo.svg Kallokibotion Commonsissa

Kallokibotion (nimen merkitys: ”kaunis laatikko”[2]) on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden suku, joka eli myöhäisliitukauden Santonum-vaiheelta Maastricht-vaiheelle. Suvun ainoa kuvattu laji on Kallokibotion bajazidi, jonka fossiileja on löydetty Romaniasta, mutta määrittämättömälle lajille kuuluvia fossiileja on löydetty myös Itävallasta ja Unkarista. Kallokibotion ei ollut varsinainen kilpikonna (Testudines), mutta se edusti läheistä kehityshaaraa, jonka uskotaan eronneen kilpikonnista varhaisjurakaudella. Kallokibotioniin johtanut kehityshaara on kuitenkin hämärän peitossa, eikä yhtäkään Kallokibotionin lähisukulaista ei ole löydetty.[1][3][4]

Kallokibotionin kilpi oli pitkänomainen ja hieman kupumainen, noin 50 senttiä pitkä ja 40 senttiä leveä.[3][4][5] Sen kallo oli lähes yhtä leveä kuin se oli pitkä, ja nykyisten kilpikonnien tavoin se oli hampaaton ja sillä oli luinen nokka.[4][6] Vaikka Kallokibotion ei luultavasti kyennyt vetämään päätänsä kilven sisään samalla tavalla kuin nykyiset kilpikonnat, on se silti saattanut pystyä jonkinlaiseen päänsä suojaamiseen taivuttamalla kaulaansa sivusuunnassa. Kallokibotion eli luultavasti enimmäkseen maalla, ja sen kilven tietyt piirteet muistuttavat nykyisten kaivavien maakilpikonnien kilpeä.[3]

Fylogenia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joyce (2017):[1]


 Testudinata 

Proterochersis




Proganochelys




Palaeochersis



Australochelys


 Mesochelydia 

Indochelys



Kayentachelys



Condorchelys



Eileanchelys



Heckerochelys


 Perichelydia 

Kallokibotion



Helochelydridae



Sichuanchelyidae



Spoochelys



Meiolaniformes



Kilpikonnat (Testudines)







Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Basal Mesozoic Turtles. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 65–113. doi:10.3374/014.058.0105. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  2. Pickrell, John: Weird Dinosaurs. New York: Columbia University Press, 2017. ISBN 978-0-231-54339-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.6.2019). (englanniksi)
  3. a b c Kallokibotion turtle Hungarian Dinosaur Expedition. Viitattu 19.6.2019. (englanniksi)
  4. a b c Weishampel, David B. & Jianu, Coralia-Maria: Transylvanian Dinosaurs. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2011. ISBN 978-1-4214-0027-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.6.2019). (englanniksi)
  5. Sues, Hans-Dieter: The Rise of Reptiles: 320 Million Years of Evolution, s. 54. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 9781421428680. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.6.2019). (englanniksi)
  6. Pérez-García, Adán & Codrea, Vlad: New insights on the anatomy and systematics of Kallokibotion Nopcsa, 1923, the enigmatic uppermost Cretaceous basal turtle (stem Testudines) from Transylvania. Zoological Journal of the Linnean Society, 31.8.2017, 182. vsk, nro 2, s. 419–443. doi:10.1093/zoolinnean/zlx037. ISSN 0024-4082. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 19.6.2019. (englanniksi)