Kalevan tornit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalevan tornit
Kalevan torneja vuonna 2013.
Kalevan torneja vuonna 2013.
Osoite
Sijainti Liisankallio, Tampere
Koordinaatit 61°30′01″N, 23°47′20″E
Rakennustyyppi asuin- ja liikerakennusten kokonaisuus
Valmistumisvuosi 1951–1953, 1956
Suunnittelija Harry W. Schreck
Omistaja
  • As.oy Kalevantornit
  • As.oy Teiskontornit
  • As.oy Ilmarintornit
  • As.oy Petsamonkatu 14
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kalevan tornit on arkkitehti Harry W. Schreckin suunnittelema, 1950-luvulla Tampereen Kalevan alueelle valmistunut rakennuskokonaisuus, joka koostuu kymmenestä tornimaisesta asuinkerrostalosta sekä kahdesta matalasta liikerakennuksesta. Talot sijaitsevat Liisankallion kaupunginosassa Kalevan puistotien, Teiskontien, Ilmarinkadun ja Petsamonkadun rajaamissa kortteleissa. Niissä on yhteensä yli 400 asuntoa.[1][2][3]

Rakennuskokonaisuus ilmentää funktionalistista kaupunkisuunnittelua. Siinä korostuvat avoin tila, luonnonvalo ja vehreys.[2][4] Tornitalojen keskellä on julkinen viheralue Ilvespuisto.[5]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevan torneja Ilmarinkadun varrella 1950-luvulla.

Tornien paikalle oli alun perin tarkoitus rakentaa neljätoista lamellitaloa. Koska alueen pehmeä maaperä edellytti pohjan paaluttamista, talojen perustukset olisivat tulleet kalliiksi. Niinpä suunnitelmia muutettiin ja lamellit vaihtuivat korkeiksi pistetaloiksi, jotka vaativat pienemmän perustamisalan.[6][7][8]

Yhdeksän ensimmäistä tornitaloa (Kalevantornit, Teiskontornit ja Ilmarintornit) edustivat niin sanottua puolikunnallista asuntotuotantoa. Niihin kaikkiin tuli yhdeksän asuinkerrosta ja kaksi ullakkokerrosta. Talot rakennettiin kolmessa vaiheessa: ensimmäiset kolme tornia valmistuivat Kalevan puistotien varrelle vuonna 1951, seuraavat kolme Teiskontien puolelle vuonna 1952 ja loput kolme Ilmarinkadulle vuonna 1953. Teiskontien laitaan tehtiin lisäksi pari kaksikerroksista liikerakennusta.[6][7][8]

Kymmenennen tornitalon rakennutti yksityinen osakeyhtiö. Tämä niin kutsuttu Miljoonatorni (virallisesti Petsamonkatu 14) valmistui Petsamonkadun varrelle vuonna 1956. Se oli edellisiä modernimpi ja paremmin varusteltu, ja siihen tuli isoja omistusasuntoja kymmeneen kerrokseen. Taloon tehtiin myös liikesiipi, johon arkkitehti Schreck sijoitti oman toimistonsa.[9][2][4][8][10]

Status[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevan tornit olivat aikoinaan Tampereen korkeimmat asuinrakennukset. Kun ne valmistuivat, niistä muodostui heti kaupungin uusi nähtävyys ja ylpeydenaihe.[1][11] Tornien on katsottu kuvastavan sodanjälkeisen Suomen tulevaisuudenuskoa.[10]

Kalevan torneja ei ole suojeltu, mutta Tampereen kaupungin kaavoitusyksikön mukaan ne ovat rakennustaiteen ja kaupunkikuvan kannalta erittäin merkittävä kohde.[12][13] Museovirasto on määritellyt ne osaksi Kalevan alueen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Niemelä, Jari: Tamperelaisen Tiedon Portaat. Tampereen asiat aasta yyhyn, s. 75. Tampere: Tampere-Seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
  2. a b c d Kalevan kirkko ja kaupunginosa Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 10.2.2020.
  3. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 6, 198–199. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  4. a b Mukala, Jorma: Metso, Voima, Tuulensuu: Tampereen arkkitehtuuria, s. 124. Tampere: Tampere-Seura, 1999. ISBN 951-9080-78-3.
  5. Kalevan RKY-alue: Selvitys rakennetusta kulttuuriympäristöstä ja rakentamistapaohje (PDF) diat 50, 53–54. Tampere: Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen & Arkkitehdit MY, 14.1.2015. Viitattu 10.2.2020.
  6. a b Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 198–199.
  7. a b Jaakola, Juha: Parasta Tamperetta 9: Kaleva. Tammerkoski, 2016, nro 7, s. 5.
  8. a b c Minkovitsch, Sari: Kalevan tornitalot Koskesta voimaa. 2001. Viitattu 10.2.2020.
  9. Talo vahvassa keski-iässä : Petsamonkatu 14 1956-2006 - NLF Open Data data.nationallibrary.fi. Viitattu 23.2.2021.
  10. a b Punainen Tampere: Opas, s. 185. Toinen, korjattu painos. Käsikirjoitus Linda Heinonen. Tampere: Työväenmuseo Werstas, 2015. ISBN 978-952-67723-5-6.
  11. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 199.
  12. Tampereen ajantasa-asemakaava avoindata.fi. 11.12.2019. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 10.2.2020.
  13. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 198.