Kalevala Koru

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kalevalakoru)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalevala Koru Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1941 (toiminta alkanut 1937)
Perustaja Elsa Heporauta
Toimitusjohtaja Kirsi Paakkari
Kotipaikka Helsinki
Tuotteet korut
Liikevaihto 11,5 milj. € (2020)[1]
Tilikauden tulos −1,8 milj. € (2020)[1]
Henkilöstö 91 (2020)[1]
Omistaja Kalevalaisten naisten liitto
Kotisivu kalevala.fi

Kalevala Koru Oy on suomalainen koruja valmistava yritys, joka suunnittelee, valmistaa ja markkinoi kulta-, hopea- ja pronssikoruja Kalevala-tuotemerkillä. Yritys on alansa suurin Suomessa ja yksi Pohjoismaiden suurimpia.[2] Kalevala-korut valmistetaan Suomessa, minkä vuoksi yritykselle on myönnetty Avainlippu-tunnus.[2] Vuoden 2015 tutkimuksessa Kalevala Koru oli Suomen 11:nneksi arvostetuin tuotemerkki.[3][4]

Kalevala-korujen valmistus alkoi vuonna 1937 kirjailija Elsa Heporaudan aloitteesta. Kalevala Koru Oy perustettiin vuonna 1941. Yrityksen omistaja Kalevalaisten naisten liitto tekee valtakunnallista kulttuurityötä.[5][2]

Muinaiskorujen mukaelmien lisäksi Kalevala Korun mallistossa on 1940-luvun lopulta alkaen ollut myös moderneja koruja, jotka ovat oman aikansa korumuotoilijoiden tulkintoja luonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan ilmiöistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1935–1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevala korun liike Grönqvistin talossa Pohjoisesplanadilla Helsingissä.

Kalevalan satavuotisjuhlat vuonna 1935 innostivat kirjailija Elsa Heporaudan pohtimaan miten suomalaisen kulttuurin arvo parhaiten tunnistettaisiin. Hän alkoi suunnitella kalevalaisille naisille omistetun patsaan pystyttämistä.[6] [7][8]

Heporaudan aloitteesta perustettiin Muistomerkkitoimikunta, jonka tavoitteena oli pystyttää patsas Kalevalan aineiston runonlaulajanaisten muistoksi. Muistomerkin aiheeksi valittiin Louhi. Kansalaiskeräys ei tuottanut toivottua tulosta, joten patsashanketta vetävä naistoimikunta päätti perustaa varojen keruuta varten yrityksen, joka myi Kansallismuseon muinaiskorujen jäljennöksiä.[7][8] [6]

Kalevala Korun ensimmäiset 40 korua suunnitteli muinaislöytökorujen pohjalta korusuunnittelija Germund Paaer. Ne olivat kaikki solkia, ja niiden joukossa oli esimerkiksi Hannunvaakuna, joka oli esiintynyt kuviona suomalaisissa esineissä jo rautakaudella.[2] Korut esiteltiin vuonna 1937 presidentin rouvan Kaisa Kallion järjestämillä teekutsuilla, joissa korut myytiin nopeasti loppuun.[6]

Vuonna 1939 Heporauta vei koruja New Yorkin maailmannäyttelyyn Amerikkaan, piti matkallaan 75 luentoa ja tapasi Valkoisessa talossa Eleanor Rooseveltin, joka sai tuliaisiksi kultaisen Karkun Palvialan riipuksen. Roosevelt kirjoitti vierailusta My Day -palstallaan, jota julkaistiin yli sadassa amerikkalaisessa sanomalehdessä.[2]

Sodan syttymisen vuoksi keräysvarat päätettiin sijoittaa hädänalaisten auttamiseen, kuten sotaleskille perustettuihin äitikoteihin tai sotaorpojen tukemiseen. Patsas toteutettiin paljon alkuperäistä ajatusta pienempänä vuonna 1940.[6] [7] [2] Kuvanveistäjä Eemil Halosen tekemä pronssinen patsas nuoresta Louhesta sijaitsee on nykyään Kalevalaisten Naisten Liiton toimistossa Helsingissä.[6]

1941–1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1941 Muistomerkkiyhdistyksen nimi vaihdettiin Kalevalaiset Naiset ry:ksi ja Kalevala Korusta perustettiin osakeyhtiö.[7] Yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja 1941–1950 oli Aino-Mari Mecklin.[9]

Germund Paaer toimi Kalevala Korun ensimmäisenä pääsuunnittelijana kuolemaansa (1950) asti. Hän suunnitteli yritykselle satoja esineitä[10], esimerkiksi 1940-luvulla suunnitellun Kuutar-riipuksen, joka on yksi Kalevala Korun kautta aikojen myydyimmistä koruista.[2] Vuonna 1951 Kalevala Korun pääsuunnittelijaksi palkattiin Eero Rislakki, jota pidetään uranuurtajana suomalaisten korukivien käytössä.[11] Yhtiön ensimmäinen naispääsuunnittelija oli Paula Häiväoja, joka toimi vuodesta 1956 lähtien Kaunis Korun ja Kalevala Korun muotoilijana ja muotoilijana ja pääsuunnittelijana vuodet 1963-1967. Häiväoja oli korutaiteilijana eturivin suomalainen modernisti.[12][13] Börje Rajalin toimi pääsuunnittelijana vuosina 1956-1961 ja 1975-1983. Hän oli tärkeässä roolissa modernin korusuunnittelun tuomisessa Kalevala Koruun.[14]

Marja Usvasalo aloitti yhtiön toimitusjohtajana vuonna 1988.[5] Seuraavana vuonna yhtiö osti Kaunis Korun, jonka perustaja oli Kalevala Korun entinen johtaja Martta Ritvanen.[5] [9]

2000–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Kalevala Korun vuosittainen liikevaihto oli noin 14 miljoonaa euroa.[15]

Vuonna 2005 Kalevala Koru osti suomalaisen korudesignin kansainvälisenä lippulaivana pidetyn Lapponia Jewelryn.[5] Lapponia Jewelrystä tuli Kalevala Korun kokonaan omistama tytäryritys, joka säilyi erillisenä osakeyhtiönä. Lapponian liikevaihto oli noin 5-6 miljoonaa euroa ja sillä oli noin 50 työntekijää.[15]

Usvasalon seuraajana aloitti vuonna 2007 Laura Lares.[5] Usvasalo oli kasvattanut yrityksen liikevaihdon noin kymmenestä miljoonasta markasta noin 23 miljoonan euroon. Vuonna 2007 noin 80 prosenttia Kalevala Korun myynnistä tuli moderneista koruista, työntekijöitä sillä oli 230.[5]

Keväällä 2011 päättyneellä tilikaudella Kalevala Koru-konsernin, mukaan lukien Lapponia Jewelry, vuosiliikevaihto oli 22 miljoonaa euroa.[16]

Lares toimi toimitusjohtajana kevääseen 2012 asti.[16] Riitta Huuhtanen oli toimitusjohtajana vuosina 2012–2019.[17]

Vuonna 2018 yhtiö myi Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevan Kalevala Kartanon, joka oli toiminut yhtiön korutehtaana[6][18] ja muutti uusiin toimitiloihin Konalaan.[2]

Alkuvuonna 2019 toimitusjohtajana aloitti Kirsi Paakkari. Yhtiö työllisti noin 100 luovan alan ja käsityön ammattilaista.[19] Yhtiön tulos oli maaliskuussa päättyneellä tilikaudella oli tappiollinen. Yhtiö muutti strategiaansa ja alkoi panostaa muun muassa verkkokauppaan.[4]

Syksyllä 2020 Kalevala Koru lanseerasi uuden brändin, Kalevalan, joka syntyi Lapponian ja Kalevala Jewelryn perinnöstä. Brändille avattiin kalevala.fi-verkkokauppa ja brändimyymälä Helsingin Keskuskadulle, samalla Pohjoisesplanadin liike suljettiin. Lanseerauksen yhteydessä julkistettiin myös brändin ensimmäiset uudet korut.[4] [20] Yhtiö karsi jakeluverkostonsa noin puoleen, jäljelle jäi noin 150 jälleenmyyjää.[6] Lokakuussa pääministeri Sanna Marin poseerasi Trendi-lehdessä avonaisessa bleiserissä ja kaulassaan Kalevala Korun vintagekoru. Kuvista nousi mediakohu, jonka myötä myös kansainvälinen media kirjoitti Marinista ja Kalevala Korusta. Marinin koru lainattiin Kalevala Korun uniikkikorujen arkistosta.[4] Marraskuussa Konalan tehtaan yhteyteen avattiin Outlet-myymälä, joka korvasi vuonna 2018 Pitäjänmäellä suljetun tehtaanmyymälän. Tehtaanmyymälästä oli päätetty luopua, mutta koronakeväällä yhtiö päätti, että se haluaa tehdä suomalaisen työn näkyväksi myymälän avulla.[4]

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 yritys uudisti brändinsä ja pelkisti tuotemallistoaan. Kalevala-brändin tuotteet jakautuivat kolmeen päämallistoon:[6]

  • Art By Kalevala -mallistoon kuuluu esimerkiksi korutaiteilija Björn Weckströmin suunnittelemia designkoruja
  • Kalevala Modern -korusarjat pohjautuvat suomalaiseen luontoon ja kulttuuriin, kuten esimerkiksi Naisen ääni -korusarja, jolla juhlistetaan naisten äänioikeutta.
  • Kalevala Originals -mallistoon kuuluvat muinaisista hautalöydöistä inspiraatiota ammentavat korut.

Näiden lisäksi valikoimaan kuuluu myös kihla- ja vihkisormuksia. Korut tehdään kestämään aikaa.[6]

Kalevala Korun tuotteet on aina valmistettu Suomessa. Korujen valmistus on keskitetty omalle tehtaalle Helsingin Konalaan.[6] Korujen valmistustapa on sekoitus käsityötä ja modernia tekniikkaa.[6] [4] Uuden valukorun valmistus alkaa 3D-mallinnuksesta, jossa tulostetaan vaha-aihio.[2] Osa vaha-aihioista tehdään kuitenkin käsin.[2] Vahamallit kootaan valupuuksi, joka upotetaan kipsiin. Kun kipsi on kovettunut, vaha sulatetaan pois ja sen tilalle kaadetaan sulaa metallia. Metallin jäähdyttyä kipsi poistetaan ja koruaihiot leikataan irti valupuusta.[2] Alkutuotannosta koruaihio siirtyy valamisen tai prässäämisen eli metallilevyn muotoonpuristamisen jälkeen kultasepälle. Yhden korun matka alkutuotannosta myyntiin kestää keskimäärin kaksi viikkoa, jonka aikana sitä käsittelee noin kymmenen ammattilaista, jotka hiovat, siistivät, leimaavat ja pintakäsittelevät aihion.[6] [4] [2] Seppien salissa työskentelevät korusepät kokoavat koruaihioista kokonaisia koruja. Lopuksi korut viimeistellään hiomalla, kiillottamalla ja pintakäsittelyllä. Pronssikorut lakataan, hopeakoruihin tulee suojaus nanotekniikan avulla. Kalevala Koru oli maailman ensimmäinen korunvalmistaja, joka alkoi hyödyntää hopeakorujen pinnoitusta ALD-menetelmällä, jossa pinnoite tehdään atomikerros kerrallaan.[2]

Muinaiskorujen mukaelmien lisäksi Kalevala Korun mallistossa on 1940-luvun lopulta alkaen ollut myös moderneja koruja, jotka ovat oman aikansa korumuotoilijoiden tulkintoja luonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan ilmiöistä.

Korujen valmistuksessa käytetään kierrätettyä kultaa. Vuonna 2019 Kalevala Korun käyttämästä hopeasta 85 prosenttia oli kierrätettyä.[2]

Koruilla on Avainlippu-tunnus.[2]

Kalevalan kansainvälisesti tunnetuin koru on kaulakoru "Planetaariset laaksot", jota Prinsessa Leia käytti Star Wars -elokuvassa vuonna 1977. Korun suunnitteli Björn Weckström, joka perusti Lapponian Pekka Anttilan kanssa vuonna 1963. George Lucas olisi halunnut tilata Weckströmiltä elokuvaa varten suunnitellun korun, mutta siihen ei ollut aikaa. Siksi Lapponian lontoolainen jälleenmyyjä esitteli Lucasille Wekströmin koruvalikoimaa, josta elokuvaan valikoitui 8 vuotta vanha kaulakoru sekä leveä hopeinen rannekoru. Koru on yhä tuotannossa.[21] [22][23] [4]

John Lennon osti Yoko Onolle Weckströmin suunnitteleman Kivettynyt järvi -sormuksen.[24][2]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevala Korun omistaa Kalevalaisten naisten liitto[5].

Konalan korutehtaan "Seppien salissa" työskentelee lähes 30 kultaseppää. Syksyllä 2020 tehtaalla oli yhteensä noin 60 työntekijää.[4]

Yhtiöllä on kaksi omaa Kalevala-myymälää, lippulaivamyymälä Keskuskadulla ja tehtaanmyymälä Konalassa. Tehtaanmyymälän valikoimissa on normaalin malliston lisäksi myös kakkoslaatuisia koruja.[4]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 1996 Suomen liike- ja virkanaisten liitto valitsi Kalevala Korun toimitusjohtaja Marja Usvasalon Vuoden naiseksi.[25]
  • Vuoden 2015 tutkimuksessa Kalevala Koru oli Suomen 11:nneksi arvostetuin tuotemerkki.[3]
  • Vuonna 2016 Kalevala Koru oli arvostetuin korubrändi kolmatta vuotta peräkkäin tutkimuksessa, jossa Markkinointi & Mainonta -lehti ja Taloustutkimus selvittivät 1 005 suomalaisen brändin arvostusta Suomessa.[26]

Tavaramerkkikiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2020 Kalevala Koru Oy teki Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen, jossa vaadittiin Kalevala kartalle -tavaramerkin kumoamista. Tavaramerkin oli rekisteröinyt Ikitaival Oy, joka on perustajansa, ylempää amk-tutkintoa opiskelevan Mimosa Sukasen opinnäytetyöhanke. Hankkeen tarkoituksena on auttaa kulttuuri- ja matkailualan toimijoita tuotteistamaan palveluitaan Kalevalan tarinaa apuna käyttäen.[27][28] Kalevala Koru Oy vaati, että Sukanen ei saisi käyttää hankkeessaan ollenkaan Kalevala-sanaa. Lisäksi Kalevala Koru Oy esitti vaatimuksen, että hankkeelta kielletään yhteistyö kelloja, koruja sekä taide- ja koriste-esineitä valmistavien tahojen kanssa.[29] Toukokuussa 2021 Patentti- ja rekisterihallitus katsoi, että tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa, ja näin ollen hylkäsi Kalevala Koru Oy:n väitteen kokonaisuudessaan.[30]

Työkulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Kalevala Korun keskimääräinen työsuhteen pituus oli 18 vuotta. Nuorimmat työntekijät olivat 19-vuotiaita, vanhimmat lähellä eläkeikää. Yrityshierarkiaa on pyritty purkamaan, viestintää on tehostettu viestintäsovelluksen avulla, jossa voi keskustella ja tehdä aloitteita. Niistä aloitteista, joiden avulla saadaan kustannussäästöjä tai kasvatetaan liikevaihtoa, maksetaan palkkio.[2]

Yhteiskuntavastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki korujen valmistuksessa syntyvä jäännösmetalli, esimerkiksi hiomapöly, otetaan talteen, mikä on sekä taloudellista että ekologista. Koruprosessissa veteen liukenevat kemikaalit puhdistetaan omalla puhdistamolla, jolloin sitä ei päädy viemäriin. Myös pinnoituksessa käytettävät kemikaalit kierrätetään asianmukaisesti.[2]

Kalevala Koru käyttää osan voitoista yrityksen kehittämiseen, mutta loput se käyttää suomalaisen kulttuurin edistämiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan.[5] Yhtiö lahjoittaa säännöllisesti varoja hyväntekeväisyyteen ja jakaa Kalevala Korun kulttuurisäätiön kautta vuosittain kulttuuristipendejä, joilla ylläpidetään ja kehitetään suomalaista kulttuuriperintöä.[6] [2] Myös Kalevalaisten Naisten Liitto käyttää yhtiöstä saamiaan osinkoja omien kulttuuriprojektiensa edistämiseen.[2]

Kalevala on valmistanut useana vuonna oman korusarjan Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjalle, jonka tuotoista se lahjoittaa osan naisten rintasyövän torjuntaan.[6]

Huhtikuussa 2020 yhtiö ja suomalainen kansalaisaktivisti Viola Wallenius aloittivat Kenian Makongenissa Kalevala Training Center -koulutusprojektin, jonka tavoitteena oli, että paikalliset opettajat kouluttavat vuosittain 190 naista tietojenkäsittelijöiksi, kampaajiksi ja ompelijoiksi. Hankkeessa priorisoidaan 16–25-vuotiaita naisia.[6][31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Kauppalehti: Kalevala Koru Oy | Yritys- ja taloustiedot Kauppalehti. Viitattu 10.2.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Muinaislöydöistä voimakoruiksi – Kalevala Koru aikoo pysyä Suomessa tulevaisuudessakin www.apu.fi. 29.12.2019. Viitattu 8.2.2021.
  3. ↑ a b Meistä – Tarinamme Kalevala Koru Oy. Arkistoitu 6.5.2016. Viitattu 26.4.2016.
  4. ↑ a b c d e f g h i j Sanna Jompero-Lahokoski: Sanna Marin kuvautti itsensä Kalevala Korussa ilman rintaliivejä – mitä kohusta seurasi ja miten suomalaisella korutehtaalla nyt menee? Helsingin Uutiset. 4.11.2020. Viitattu 1.2.2021.
  5. ↑ a b c d e f g h Kalevala Koru venyttää vientiä Ilta-Sanomat. 15.1.2007. Viitattu 29.1.2021.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Julia Blomqvist: Vuosia tappiota takonut Kalevala Koru on pakkouudistuksen edessä – liian vahva mielikuva vanhoista hautakoruista Talouselämä. Viitattu 29.1.2021.
  7. ↑ a b c d Historia Kalevalaisten Naisten Liitto. Arkistoitu 10.12.2012. Viitattu 17.10.2009.
  8. ↑ a b Tarina Kalevala Koru Oy. Viitattu 3.9.2010.
  9. ↑ a b Hämeen Sanomat: Kalevala Korun rautarouva Hämeen Sanomat. Viitattu 8.2.2021.
  10. ↑ Korppumiehen koruissa kaikuu Kihniö www.ylasatakunta.fi. 17.6.2020. Viitattu 9.2.2021.
  11. ↑ Hatakka, Heimo: Kestävää kauneutta. ET, 22.1.2020, s. 34-35.
  12. ↑ kuolleet | Taiteilija Paula Häiväoja Helsingin Sanomat. 18.3.2011. Viitattu 9.2.2021.
  13. ↑ Paula Häiväoja Kalevala. Viitattu 9.2.2021.
  14. ↑ Wilenius, Mari: !Aina välillä pitää tehdä vallankumous". Antiikki & Design, 24.5.2018, s. 31-35.
  15. ↑ a b Kalevala Koru ostaa Lapponia Jewelryn Helsingin Sanomat. 5.8.2005. Viitattu 1.2.2021.
  16. ↑ a b Irmeli Salo: Kalevala Koru hakee toimitusjohtajaa Kauppalehti. Viitattu 29.1.2021.
  17. ↑ Riitta Huuhtanen Kalevala Korun toimitusjohtajaksi marmai.fi. 25.1.2012. Markkinointi&Mainonta. Viitattu 2.2.2012.
  18. ↑ Kalevala Korun tehdas lähtee Pitäjänmäestä Helsingin Uutiset. 4.5.2016. Viitattu 29.1.2021.
  19. ↑ Perttu Räisänen: Kalevala Korun uudeksi toimitusjohtajaksi Kirsi Paakkari Kauppalehti. Viitattu 25.3.2019.
  20. ↑ Aleksi Ylä-Anttila: Uudistunut Kalevala tavoittelee nuorta kohderyhmää Kauppalehti. Viitattu 29.1.2021.
  21. ↑ Wallpaper* Magazine: Back to the future: the Finnish jewellery brand who adorned Star Wars’ Princess Leia Wallpaper*. 1.8.2017. Viitattu 1.2.2021.
  22. ↑ J. S. Marcus: Björn Weckström: Solid Gold Wall Street Journal. 14.11.2013. Viitattu 1.2.2021. (englanniksi)
  23. ↑ Subscribe to read | Financial Times www.ft.com. Viitattu 1.2.2021.
  24. ↑ Tähtien sota -elokuva teki korutaiteilijasta tähden: "Prinsessa Leian kaulakoru on ollut käyntikorttini" Yle Uutiset. Viitattu 9.2.2021.
  25. ↑ Vuoden nainen – BPW Finland bpw-finland.fi. Arkistoitu 10.4.2019. Viitattu 29.1.2021.
  26. ↑ M&M: Kalevala Koru piti jälleen kultasijansa Marmai (nyk. Kauppalehti). Viitattu 2.2.2021.
  27. ↑ Torvinen, Pekka: Kuka omistaa Kalevalan? Kalevala Koru ja Kalevala-teemainen matkailu­hanke kiistelevät sanan käytöstä Helsingin Sanomat. 2.3.2021. Viitattu 7.5.2021.
  28. ↑ Pitkänen, Perttu: Kalevala-nimen käytöstä roihahti kiista – opiskelijan verkkokauppa­hanke sai vastaansa Kalevala Korun Ilta-Sanomat. 3.3.2021. Viitattu 7.5.2021.
  29. ↑ Söderkultalahti, Olli: Kalevala Koru yritti estää opiskelijaa käyttämästä Kalevala-sanaa hankkeessaan – PRH hylkäsi valituksen Ilta-Sanomat. 5.5.2021. Viitattu 7.5.2021.
  30. ↑ PRH on kumonnut Kalevala Koru Oy:n väitteen 5.5.2021. AGMA Association of Agents and Managers in Creative Industries. Viitattu 7.5.2021.
  31. ↑ Me Naiset | 7 orpolapsen äiti Viola Wallenius elää kenialaisessa kylässä, jossa sähköt voivat katketa kuukaudeksi: ”Olen oppinut paljon äärirajoilla elämisestä” Ilta-Sanomat. 3.9.2020. Viitattu 1.2.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindström, Seija: Kuutar ja ikiturso: Rakastetuimpien Kalevala-korujen jäljillä. Helsinki: Nemo, 2010. ISBN 978-952-240-056-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalevala_Koru&oldid=22320090”