Kala ruokana
Kala on perinteistä ruokaa vesistöjen äärellä sijaitsevilla seuduilla. Keskivertosuomalainen syö 40 grammaa kalaa päivässä[1].
Ruokakalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokakalana käytetään niin merikaloja kuin makean vedenkin kaloja. Villikalaa saadaan kalastamalla luonnonvesistä, ja viljeltyä kalaa saadaan kalanviljelylaitoksista. Kalan säilyvyyttä pidennetään esimerkiksi pakastamalla se tai säilömällä se säilykkeenä.[2]
Suomalaisten eniten suosima ruokakala vuonna 2017 oli lohi, joka vastaa noin 60 prosentista K-ruokakauppojen tuoreen kalan myynnistä. Seuraavaksi myydyimpiä ovat silakka, kuha, siika ja muikku.[3]
Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luontaisesti jodia sisältävä kala oli suomalaisen ravinnon tärkein jodinlähde ennen kuin jodia alettiin lisätä ruokasuolaan, rehuihin ja lannoitteisiin[4][5]. Rasvaisessa kalassa on myös paljon D-vitamiinia[2].
Kalassa on suhteellisen paljon proteiinia, sadassa grammassa 10–25 grammaa. Vähärasvaisessa kalassa on eniten proteiinia painoon nähden.[6] Kala sisältää myös runsaasti alaniinia, josta keho syntetisoi karnosiinia[7].
On olemassa viitteitä siitä, että kala pitäisi nälkää lihaa paremmin, sillä vuonna 1995 tehdyssä australialaistutkimuksessa havaittiin, että turskan nauttimisen jälkeinen kylläisyysvaikutus oli 29 prosenttia pidempi kuin naudanfileellä[8].
Kalan rasvahappokoostumuksessa on yleensä eniten kertatyydyttymättömiä rasvahappoja ja seuraavaksi eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja[9]. Suurin osa kalan monityydyttymättömistä rasvahapoista kuuluu pitkäketjuisiin omega-3-rasvahappoihin (EPA ja DHA). Tyydyttyneitä rasvahappoja on vähemmän kuin lihassa.[2]
Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailman suurin kalan kuluttaja on Kiina, jossa vuoden 2018 tilastojen mukaan syödään 2,04 miljoonaa tonnia kalaa vuodessa. Seuraavaksi suurimpia kalankuluttajia olivat muut Itä- ja Etelä-Aasian väkirikkaat maat, kuten Myanmar (1,50 Mt), Vietnam (1,15 Mt), Japani (0,73 Mt) ja Intia (0,49 Mt).[10]
Kalaa ja muita mereneläviä kuten rapuja, simpukoita ja mustekaloja, syötiin Maailman elintarvikejärjestö FAO:n mukaan keskimäärin 55 grammaa päivässä henkeä kohti vuonna 2020. Kulutus oli suurinta Malediiveilla (noin 240 g). Seuraavina tilastoissa olivat Islanti (230 g), Hongkong (180 g), Malesia, Macao, Etelä-Korea, Portugali, Norja (139 g) ja Japani (128 g). Kulutus oli pienintä Afganistanissa (1 g).[11]
Keskivertosuomalainen söi Suomen luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 40 nettogrammaa kalaa päivässä vuonna 2022[1]. Kala ei ole kovin suosittu vaihtoehto itse valmistetulle lounaalle siihen liittyvän työmäärän ja korkean hinnan vuoksi. Ravintolalounaan nauttijat syövät Suomessa siksi muita enemmän kalaa.[12]
Noin seitsemänkymmentä prosenttia Suomessa kulutetusta kalasta oli peräisin ulkomailta. Kasvatettu lohi oli Suomen suosituin kala yli kolmanneksen osuudellaan. Myös tonnikala, silli ja seiti olivat suosittuja ulkomaisia kaloja. Muikku, hauki, ahven, kuha, silakka ja siika olivat suosituimmat kotimaiset luonnonkalat.[13]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalaa voi valmistaa esimerkiksi paistamalla, keittämällä, suolaamalla eli graavaamalla tai savustamalla. Kala kypsyy lihaa nopeammin, koska sen lihaksissa on vähemmän sidekudosta.[14]
Kala kuuluu muun muassa Välimeren ruokavalioon.[15] Pescovegetarismi tarkoittaa ruokavaliota, jossa kala ja äyriäiset ovat ainoa sallittu eläinkunnasta peräisin oleva proteiininlähde.[16]
Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kalan syönnin terveysvaikutukset
Kalan syönti on yhdistetty sekä positiivisiin että negatiivisiin terveysvaikutuksiin.
Terveysviranomaiset ovat kehottaneet väestöä rajoittamaan tonnikalan, silakan ja eräiden muiden runsaasti ympäristömyrkkyjä sisältävien luonnonvaraisten kalojen syöntiä niiden sisältämien ympäristömyrkkyjen vuoksi[17][18].
Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan kuitenkin nauttimaan runsaasti etenkin rasvaista luonnonkalaa[19].
Kalalla oli ennen tärkeä rooli jodin puutteen ehkäisyssä[4][20]. Rasvainen kala oli lisäksi Suomen leveysasteilla välttämätön ruoka-aine D-vitamiinin puutosta ehkäisevän vaikutuksensa vuoksi[21].
Rasvaisen kalan käyttösuositus on perustunut myös ajatukseen sen sisältämien monityydyttymättömien omega 3 -rasvahappojen sydän- ja verisuonisairauksia ehkäisevästä vaikutuksesta. Tutkimusten kokonaisnäyttö ei kuitenkaan tue kyseistä teoriaa.[22]
Kalaa koskevat ruokatabut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joidenkin kansojen keskuudessa kalan syöntiä pidetään ruokatabuna. Pohjois-Afrikan berberit, etenkään tuaregit eivät syö kalaa. Koillis-Afrikassa on laaja alue, jonka asukkaat eivät syö kalaa. Alue ulottuu Egyptin Punaisenmeren rannikolta Eritreaan, Etiopiaan ja Somaliaan. Kuitenkaan alueen amharat tai muut seemiläiset kansat eivät välttele kalaa, vaan kalan syömättömyys näyttää liittyvän kuušilaisten kielten puhujiin. Kuušilaiset pitävä kaloja likaisina vedessä elävinä käärmeinä ja niiden syömistä häpeällisenä. Näiden kansojen keskuudessa on eräitä paarian asemassa olevia ryhmiä, jotka kalastavat. Kalan syömättömyys ulottuu etelässä Tansaniaan, jonka kuušilaiset kansat eivät kuitenkaan syö lainkaan kalaa. Itä-Afrikassa on myös useita niloottisten ja bantukielten puhujia, jotka eivät hyväksy kalan syöntiä. Näitä ovat maasait, turkanat ja sukit, bantuista himat ja tussit. Nandit kutsuvat kaloja liskoiksi; jos kikuju syö kalaa, hänestä tulee rituaalisesti epäpuhdas. Nyoroista karjan paimentajat eivät syö kalaa.lähde?
Toinen alue, jonka asukkaat eivät syö kalaa, on Etelä-Afrikassa. Siellä tapa esiintyy bantujen keskuudessa, joista kalaa välttävät kokonaan tai osittain ainakin zulut, xhosat, swasit, tswanat, ndebelet.[23] Tasmanian aboriginaalit eivät syöneet kalaa ennen eurooppalaisten tuloa, vaikka söivätkin rapuja, simpukoita ja merinisäkkäitä.[23]
Eräät Amerikan intiaanit, kuten zunit ja hopit, eivät syöneet kalaa, koska pitivät vettä pyhänä. Myös navajot ja apassit välttivät kalaa, ilmeisesti edellisten vaikutuksesta.[23]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ravintotase 2020 lopullinen ja ennakko 2021 Luonnonvarakeskus. Viitattu 28.7.2023.
- ↑ a b c Antti Aro: Kala ruokavaliossa Duodecim Terveyskirjasto. 15.10.2015. Arkistoitu 7.8.2020. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Kalat, joita suomalaiset syövät nyt eniten: Yksi ylivoimainen suosikki MTV Uutiset. 1406.2017. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ a b Suomalaisilla lievä jodin puutos, jodin saantia parannettava terve.fi. 13.8.2014. A-lehdet. Viitattu 17.12.2021.
- ↑ Saatko tarpeeksi jodia? (Arkistoitu – Internet Archive) Avainapteekit.fi
- ↑ Paula Hakala: Proteiinin tarve ja parhaat lähteet Käypä hoito. 28.12.2010. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Foods highest in Alanine based on calorie count
- ↑ A satiety index of common foods.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 23.10.2021.
- ↑ Countries That Eat the Most Fish WorldAtlas. 12.12.2018. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Fish and seafood consumption per capita Our World in Data. Viitattu 16.2.2024.
- ↑ Etätyö vei ihmiset pois henkilöstöravintoloiden salaattipöytien äärestä (tilaajille) Helsingin Sanomat. 22.4.2021. Viitattu 30.4.2021.
- ↑ Kalan kulutus väheni Luonnonvarakeskus. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 9.7.2021.
- ↑ Immonen, Päivi, Liimatainen, Aura & Palojoki, Päivi: Hyvää pataa: Kotitalouden taitokirja, s. 206. WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-28131-4.
- ↑ Davis C. ym.. Definition of the Mediterranean Diet; a Literature Review. Nutrients (Review). Nov 2015, 7 (11): 9139–53
- ↑ Lotta Pelkonen: Kasvisruokavaliot Duodecim Terveyskirjasto. 20.11.2017. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Kala Ruokavirasto. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Is it safe to eat tuna during pregnancy? https://www.babycentre.co.uk/x557950/is-it-safe-to-eat-tuna-during-pregnancy
- ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2018. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.
- ↑ Saatko tarpeeksi jodia? (Arkistoitu – Internet Archive) Avainapteekit.fi
- ↑ Antti Aro: Kala ruokavaliossa Duodecim Terveyskirjasto. 15.10.2015. Arkistoitu 7.8.2020. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Theingi Aung ym.: Associations of Omega-3 Fatty Acid Supplement Use With Cardiovascular Disease Risks: Meta-analysis of 10 Trials Involving 77 917 Individuals. JAMA Cardiology, 1.3.2018, nro 3, s. 225–233. doi:10.1001/jamacardio.2017.5205. ISSN 2380-6583. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Simoons, Frederick J.: Eat Not this Flesh: Food Avoidances from Prehistory to the Present Univ of Wisconsin Press, 1994. Google Books s. 253–264.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kala ruokana Wikimedia Commonsissa
- Kala-aiheisia julkaisuja (Arkistoitu – Internet Archive) Luonnonvarakeskus