Kaksoisluostari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaksoisluostari on kristillinen luostari, jossa munkit ja nunnat elävät yhden yhteisen johtajan apotin johtamina. Kuitenkin miehet ja naiset elävät täysin eristetyissä tiloissa, ja heillä on hyvin vähän kanssakäymistä keskenään. [1]

Nykyään maailman ainoa jäljellä oleva katolinen kaksoisluostari on Sveitsin Einsiedelnin luostari, johon kuuluu Zürichin lähellä Würenlosissa sijaitseva Fahn-luostari[2]

Alkuperä ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksoisluostarit alkoivat kehittyä Itä-Euroopassa ja Lähi-Idässä basileioslaismunkkien ja -nunnien parissa. Ensin vain miehet elivät luostarielämää Pyhän Basileioksen (330-379) ohjeiden mukaan, mutta samanaikaisesti Pyhän Basileioksen sisko Makrina Nuorempi (330-379) perusti luostariyhteisön naisille. Huolimatta Keisari Justinianus I (482-565) kiellosta, jonka Synodin Agde kirkolliskokous vuonna 506 ja vielä Toisen Nikean kirkolliskokous vuonna 787 vahvisti, kaksoisluostarit levisivät etenkin idässä sekä ortodoksisessa kirkossa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännessä, etenkin entisellä anglosaksisella alueella oli kaksoisluostareita 400-luvulta 800-luvulle. Näitä luostareita johti lähes aina naispuolinen abbedissa. Miespuoliset apotit sen sijaan edustivat näitä uskonnollisia yhteisöjä ulospäin ja edistivät maallisen ja kirkollisen vallan välistä yhteyttä.

Ranskassa, Italiassa ja myöhemmin myös Saksassa kukoistivat kaksoisluostarit vuosina 1000–1200. Vaikka premonstratenssit vuonna 1140 panivat toimeen selkeän erotusta vaativan määräyksen, päättivät sisterssiläiset jatkaa kaksoisluostarin elämäntapaa. 1200-luvulla lähes kaikkialla luovuttiin tästä järjestelystä; joko toinen puoli luostarista hävisi kokonaan tai se siirrettiin muualle. Syy oli lähinnä sen aikaisten kirkon johtajien voimakas kritiikki kaksoisluostareita kohtaan, mikä johti siihen, että papisto kieltäytyi toimimaan nunnaluostareissa ja munkkiluostarit ottamaan nunnaluostareita yhteisöönsä.

Myös Pyhän Birgitan 1300-luvulla perustama luostariyhteisö, jonka alkuperäinen konsepti sääti, että luostarissa elisi nunnien rinnalla pappeja ja maallikkomunkkeja, luopui uskonpuhdistuksen jälkeen kaksoisluostareista. [3]

Kaksoisluostari Suomen historiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naantalin birgittalaisluostari perustettiin vuonna 1438 kaksoisluostariksi, jossa oli yhteisen naisjohtajan alaisuudessa sekä nunnia että munkkeja, joilla oli erilliset asuin- ja ruokailutilat. Naantalin kaupunki syntyi, kun luostari vuonna 1445 siirrettiin silloisen Raision alueella ja kuningas määräsi sen ympärille perustettavan uuden kaupungin [4]ja antoi luostarin palveluiden turvaamiseksi sille kauppa- ja kaupunkioikeudet. [5] Naantalin seurakunnan kirkkona nykyään toimivan entisen luostarikirkon seinillä oli tuolloin puiset parvet, joita nunnat käyttivät. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Doppelkloster