Ohra

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaksitahoisohra)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ohra
Ohran tähkä on helpointa tunnistaa pitkistä vihneistä.
Ohran tähkä on helpointa tunnistaa pitkistä vihneistä.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Ohrat Hordeum
Laji: vulgare
Kaksiosainen nimi

Hordeum vulgare
L.

Katso myös

  Ohra Wikispeciesissä
  Ohra Commonsissa

Ohra eli pelto-ohra (Hordeum vulgare) on itsepölytteinen eli kleistogaami viljakasvi, jota käytetään rehuna, oluen raaka-aineena ja ihmisravinnoksi muun muassa leipien ja puurojen muodossa.

Ohrasta on kaksi muunnosta: kaksitahoisohra (Hordeum vulgare var. distichon), jonka tähkän tähkylät ovat kahdessa rivissä, sekä monitahoisohra (Hordeum vulgare var. vulgare), jossa tähkylät ovat 4–6 rivissä.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohra on ruohovartinen, yksivuotinen kasvi, joka kasvaa noin metrin korkuiseksi. Sen lehdet ovat leveät ja tummanvihreät. Se kukkii kesä-heinäkuussa. Ylempien jyvänalkioiden vihneet ovat lyhyempiä kuin alempien niin, että kaikki vihneet päättyvät samalle korkeudelle.[2] Pitkät vihneet ovat ohran tärkein tuntomerkki. Kun ohran tähkä kypsyy, se taipuu alaspäin.[1]

Villiohralla vihneiden merkitys liittyi siementen leviämiseen, mutta ne osallistuvat myös yhteyttämiseen.[3]

Ohran historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohra on vanhimpia viljeltyjä viljalajeja. Sitä saatettiin alkaa viljellä Lähi-idässä jo ennen 10000 eaa. Kuusirivinen ohra ilmestyi noin 6000 eaa.[4] Suomessa ohran viljelys alkoi viimeistään 4200 eaa. Jaalassa tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella.[5]

Suomessa ohra oli tärkein ruokavilja 1800-luvulle asti, jolloin ruis otti sen paikan.[6] Riisi korvasi ohran ruoanlaitossa Suomessa 1950-luvulla.[7]

Ohranviljely nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FAOn tilastoissa vuosilta 2002–2004 ohra oli maailman neljänneksi laajimmalla alalla (yli 56 miljoonaa hehtaaria) viljelty viljalaji maissin, riisin ja vehnän jälkeen, ja sen tuotanto tonneina oli myös neljänneksi suurin.[8]

Ohra on Suomen eniten viljelty viljalaji.[9] Ohra ja kaura ovat ainoat viljakasvit, joita viljellään käytännöllisesti katsoen koko Suomessa.[1] Ohra tarvitsee lajikkeesta riippuen noin 70–85 vuorokauden mittaisen kasvukauden.

Vuonna 2013 maailman suurimmat ohranviljelijät olivat Venäjä (noin 15 miljoonaa tonnia), Saksa, Ranska, Kanada ja Espanja (noin 10 miljoonaa tonnia kukin). Maailman ohrasta lähes 60 % tuotettiin Euroopassa, 15 % Aasiassa ja 15 % Amerikassa. Parhaat hehtaarisadot saatiin Belgiassa, yli 8,3 tonnia hehtaarilta. Samaan aikaan Suomessa tuotettiin 1,9 miljoonaa tonnia, ja hehtaarisato oli 3,9 tonnia hehtaarilta.[10] Vuoden 2013 ohran hehtaarisato oli Suomessa kaikkien aikojen suurin.[11]

Ohran hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohran hintaa säädellään Euroopan unionissa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti.

  • Suomi: 14/2011: 165 € / tn
  • Puola: 14/2011: 197 € / tn
  • Saksa: 14/2011: 197 € / tn

Ohran tuholaisia, tauteja ja pellon rikkakasveja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa ohraa piinaavista taudeista ja tuholaisista on muidenkin viljalajien kiusana, mutta ohralla on myös aivan omia vastuksia. Esimerkiksi viljakirva ei koske muihin viljalajeihin.[12]

Tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohrassa voi esiintyä ainakin seuraavia mikrosieniä: ohrankätkönoki (Ustilago hordei), ohranlentonoki (Ustilago nuda), ohranruoste (Puccinia hordei), happomarjanheinäruoste (Puccinia graminis), keltaruoste (Puccinia striiformis) ja heinänhärmä (Blumeria graminis).[13]

Ohrapelto Hetekyläntien varressa Autioperällä.

Rikkakasveja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohran käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ohraa viljellään pääasiassa eläinten rehuksi. Sitä käytetään jonkin verran myös ihmisravintona, mutta huomattavasti vähemmän kuin vehnää ja ruista.

Ohramallas on oluen yleisin raaka-aine. Suomen vuotuisesta noin 1,8 miljardin kilon ohrasadosta käytetään oluen valmistukseen viidesosa. Rehuksi käytetään noin neljä viidesosaa.[1] Ohran muu elintarvikekäyttö on vähäistä.

Perinteisesti ohrasta on leivottu kahdenlaista leipää: nostattamatonta sekä nostatettua, joilla molemmilla on runsaasti paikallisia nimityksiä. Vanhastaan vaalea leipä oli useammin ohrasta kuin vehnästä leivottua. Tämän lisäksi ohrasuurimot ovat olleet tavallinen keittojen, kuten härkäpavusta valmistetun papurokan suurus.

Ohrasuurimoista tehdään perinteinen ohrapuuro.[14] Ohrahelmiä voidaan käyttää lisukkeena riisin tapaan.[15] Irtonaisista ohraryyneistä voidaan tehdä myös italialaisen risoton tyyppistä ohrattoa.[16]

Ohrasta valmistetaan tärkkelyspitoista suurustetta, jota käytetään peruna- ja maissijauhojen tapaan kastikkeiden ja keittojen suurustamiseen sekä leivontaan.[17] Rajamäki lopetti Ohrakkaan valmistuksen vuonna 2014.

Ohra ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohrasuurimoissa on sadassa grammassa 1288 kJ, 63,2 grammaa hiilihydraatteja, 2 grammaa rasvaa ja 8,3 grammaa proteiinia.[18] Esimerkiksi puuroriisissä on vähemmän proteiinia ja rasvaa, enemmän hiilihydraatteja.[19] Ohrassa on nelinkertainen määrä tiamiinia (B1-vitamiinia) riisiin verrattuna, ravintokuitua on kolminkertainen määrä ja kaliumia yli kaksinkertainen määrä.

Ohrassa on myös paljon enemmän beta-glukaania kuin vehnässä. Beta-glukaani alentaa veren LDL-kolesteroliarvoja ja hidastaa glukoosin imeytymistä.[3]

Ohrassa on gluteenia, joten keliakiaa sairastavat eivät voi sitä käyttää. Joidenkin ohramaltaista tehtyjen oluiden valmistusprosessissa gluteeni kuitenkin poistuu niin hyvin, että keliaakikkokin voi niitä juoda.[20]

Kuoreton ohra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on viljelty jonkin verran myös paljasjyväistä ohraa, joka on nykyään yleinen lähinnä Aasian ja Lähi-idän alueilla. Nämä lajikkeet ovat kuitenkin olleet heikkosatoisia ja koneelliseen korjuuseen soveltumattomia. Siemenkauppaan on Suomessa hyväksytty yksi kuoreton lajike, Jorma-ohra.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Suomalaisia viljakasveja Ruokatieto. Viitattu 3.3.2015.
  2. ↑ Korn Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.3.2015. (ruotsiksi)
  3. ↑ a b Marja Jalli: Nyt otti ohraleipä. 7.5.2012. MTT elo. Arkistoitu 9.3.2015. Viitattu 4.3.2015.
  4. ↑ Hordeum Introduction 2005. Gramene. Viitattu 12.9.2015.
  5. ↑ Teemu Mokkonen: Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten 28.1.2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.6.2014.
  6. ↑ Tietoa leivästä – Ohra (Hordeum vulgare) Leipätiedotus. Viitattu 5.5.2023.
  7. ↑ Marjo Valtavaara: Valkoinen riisi korvasi ohran 1950-luvulla. Helsingin Sanomat, 20.9.2010, s. A7.
  8. ↑ Cereal Statistics 2005. Gramene. Viitattu 3.3.2015.
  9. ↑ Sato ja viljasadon laatu 2011 28.2.2012. Luonnonvarakeskus. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 3.3.2015.
  10. ↑ Production / Crops FAO. Arkistoitu 22.11.2016. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  11. ↑ Ohran hehtaarisato kaikkien aikojen suurin 29.11.2013. Maaseudun tulevaisuus. Viitattu 3.3.2015.
  12. ↑ Ohran yleisimmät ja haitallisimmat tuhoeläimet, taudit sekä rikkakasvit Agronet. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 13.9.2015.
  13. ↑ Luopioisten kasvisto: Ohra (Hordeum vulgare)
  14. ↑ Ruokakyselyssä koululaisten yllättävä suosikki - ohrapuuro 15.4.2013. Yle. Viitattu 3.3.2015.
  15. ↑ Torino Ohrahelmi Raisio. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 3.3.2015.
  16. ↑ Risotot ja ohratot. Myllyn Paras. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 3.3.2015.
  17. ↑ Pirkko Pölönen: Polysakkaridit Dieettikokin erikoisammattitutkinto. 2010. Tampereen ammattiopisto. Viitattu 3.3.2015.
  18. ↑ Ohrasuurimot Fineli. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  19. ↑ Riisi puuroutuva Fineli. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  20. ↑ Sitra muutti suomalaisen keliakia-osaamisen vientituotteeksi 3.6.2008. Sitra. Viitattu 3.3.2015.
  21. ↑ Kuoreton ohra Luonnonvarakeskus. Viitattu 3.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ohra&oldid=22111747”