Kairamaa
Kairamaa on saari entisen Merimaskun kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin alueella. Saaren pinta-ala on noin 0,76 neliökilometriä. Vuonna 2009 saarella oli vakituisia asukkaita yksi, ja vapaa-ajan asuntoja saarella oli 18, pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä.[1]
Saari on enimmäkseen kallioista metsämaata, korkeimman kohdan ollessa yli 32,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Alavimmilla kohdilla on peltoja, joista osa on jo niittyyntynyt. Saarella on ajopolkuja sekä polkuja, ja saareen tulee sähköt. Kairamaa sijaitsee Otavan saaren luoteispuolella, lähimmillään noin 180 metrin etäisyydellä. Saari on lounas–koillissuunnassa pitkulainen, ja sen suurin pituus on noin 1,6 kilometriä.[2] 1960- ja 1970-lukujen peruskartoissa saarella oli useita tiloja ja peltomaata kymmenisen hehtaaria. 70-luvulla saaren rannoilla oli kymmenkunta mökkiä. Kairamaa kuului Finnilän ja Killaisten kyliin sekä hyvin pieneltä osin Pappilaan.[3][4]
Saaren itärannalla on laaja ja vanha rantaniittyalue. Vaikka niitty on päässyt laajalti ruovikoitumaan laidunnuksen loputtua, on siellä vielä rantaniittyjen kasvilajistoa kuten: suolavihvilä, ketohanhikki, keltamatara, syysmaitiainen, hiirenvirna, alsikeapila, punanata ja mesiangervo. Kallioisissa ja avoimissa saarekkeissa kasvaa muun muassa ketoneilikka, keltamatara, metsäapila, isomaksaruoho, kissankello, pukinjuuri, kannusruoho, ahomansikka, puna-apila ja kalliokielo.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c ”Liite 1”, Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret, s. 109. Alueiden kehittäminen 26/2010. Työ- ja elinkeinoministeriö, 2010. ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-374-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.7.2016).
- ↑ Kairamaa Karttapaikassa Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 24.3.2019.
- ↑ Laurila, Paavo et al.: Peruskartta 1:20 000. Merimasku N:o 1043 03. (kartoitus 1964–1965) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1968. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 24.3.2019)
- ↑ Laurila, Paavo et al.: Peruskartta 1:20 000. Merimasku N:o 1043 03. (kartoitus 1978) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1981. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 24.3.2019)
- ↑ Ajosenpää, Terhi et al.: ”Kohdekuvaukset, 185.”, Rymättylän ja Merimaskun yleissuunnitelma: Rantojen monikäyttö, luonnon monimuotoisuus, kosteikot ja suojavyöhykkeet, s. 72. julkaisusarja: Raportteja 822015. Turku: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2015. ISBN (PDF) 978-952-314-317-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 24.3.2019).
